Kaksisuuntaisen mielialahäiriön eri tyypit

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on yksi yleisimmistä ja myös yksi vakavimmista mielenterveysongelmista. On olemassa useita typologioita, jotka kuvaavat kaksisuuntaisen mielialahäiriön eri tiloja, asettaen haasteita sekä sen kantajalle että hänen läheisilleen.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön eri tyypit
Valeria Sabater

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 10 joulukuuta, 2021

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön eri tyypit muodostavat suuria henkisiä realiteetteja sekä niille jotka kärsivät siitä että heidän läheisilleen. Kyseessä on psykologinen tila, jota sairastava ihminen liikkuu masennuksen ja maanisten vaiheiden välillä. Näin ollen ihmisen mieliala voi vaihdella voimakkaimmista euforian ja liiallisen itsetunnon tilasta syvään epätoivoon, ahdistukseen ja negatiivisuuteen.

Käytämme päivittäisessä elämässä runsaasti sellaisia termejä, kuten “hänellä taitaa olla pienimuotoinen kaksisuuntainen mielialahäiriö” tai “tänään ei ole minun päiväni, olen vähän maanis-depressiivinen“. Käytämme näistä ilmaisuja kevyesti kuvailemaan sellaisia mielialanvaihteluita, jotka ovat niin yleisiä kaikilla ihmisillä. Vaikka tunteiden värähtely on melko yleistä, sellaisten ihmisten elämä, jotka todella kärsivät kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, on kuitenkin varsin haastavaa ja monimutkaista.

Ensinnäkin kaikki kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavat ihmiset eivät ole samanlaisia. Jokainen tapaus on erilainen. On niitä, jotka seuraavat hoitoaan tehokkaasti ja saavuttavat täysin normaalin arjen. Toiset taas ajautuvat riskialttiiseen käyttäytymiseen, eivät noudata lääkinnällisiä ohjeita eivätkä pysty näin olle ylläpitämään riittävää sosiaalista, henkilökohtaista tai ammatillista elämää.

Sukelletaanpa hieman syvemmälle tämän merkittävän mielenterveysongelman eri typologioihin.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on psykologinen tila, jota sairastava ihminen liikkuu masennuksen ja maanisten vaiheiden välillä

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön 5 eri tyyppiä

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on yksi yleisimmistä ja myös yksi vakavimmista mielenterveysongelmista. Tiedämme, että se vaikuttaa noin 3-5 prosenttiin maailman väestöstä ja että vaikka se on yleisempää aikuisväestön keskuudessa, se voi syntyä myös varhaislapsuudessa. Tämä on häiriö, joka jatkuu vuosia ja se voi laantua joksikin ajaksi, mutta myös palata takaisin tämän jälkeen.

Kuten kenen tahansa muunkin, tämän häiriön kanssa elävien ihmisten elämä ei ole tismalleen samanlaista. Joillakin esiintyy vakavia masennuksen jaksoja ja vain lievempiä euforian jaksoja. Toiset puolestaan kokevat voimakkaita maanisia jaksoja. Jotkut juuttuvat kuukausien ajaksi samaan tilaan, kun taas toiset vuorottelevat näitä syklejä useammin.

Tämä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että tämän taudin diagnosointi mahdollisimman pian ei ole pelkästään ratkaisevan tärkeää, vaan samalla on myös olennaista ymmärtää mikä kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyyppi on kyseessä. Katsotaanpa alta lisää.

Syklotyyminen häiriö

Syklotymia on kaksisuuntaisen mielialahäiriön lievin muoto. Se näkyy yleensä ensimmäistä kertaa nuoruudessa, mikä vaikeuttaa diagnoosin tekemistä nimenomaan siksi, että mielialan vaihtelut ja muutokset käytöksessä ovat varsin yleisiä näiden ikävuosien aikana. Kohtaamme kuitenkin usein tilanteita, joita perhe ei enää pysty hallitsemaan. Nämä ovat seuraavia ominaisuuksia:

  • Mielialan epävakaus, josta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä henkilö on tietoinen.
  • Lievät masennuksen jaksot (esimerkiksi melankolia, suru, ärtyneisyys ja muutokset unessa ja ruokavaliossa).
  • Euforian, hyperaktiivisuuden tai aktivoitumisen vaiheet eivät ole kovin voimakkaita, joten puhutaan hypomaniasta.
  • Voi kestää kuukausia ennen kuin tunteet, käytös ja mieliala vakiintuvat ja tasapainottuvat, vaikka ennemmin tai myöhemmin masennus tai uhmaava ja riskialtis käyttäytyminen nousevat esille.
  • Perhe voi itse kuvailla tilannetta niin, että kyseisellä henkilöllä on erittäin vaikea luonne ja että hänellä esiintyy usein hallitsemattomia ja mittasuhteiltaan voimakkaita negatiivisia purkauksia.

I-tyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö

Erityyppisistä kaksisuuntaisista mielialahäiriöistä juuri tätä tyyppiä diagnosoidaan eniten yleensä silloin, kun potilas on käynyt läpi yli viikon kestävän maanisen vaiheen yhdessä psykoottisten oireiden puhkeamisen kanssa. Nämä ovat erityisen vakavia tilanteita, joissa sairaalahoitoa tarvitaan usein.

  • Siitä ei ole vielä kauan aikaan, kun tämä kaksisuuntaisen mielialahäiriön typologia tunnettiin nimellä maanis-depressiivinen psykoosi. Huomionarvoisimpia tässä ovat ne manian jaksot, joissa ihminen alkaa omaksua väkivaltaista käyttäytymistä, joka voi pahimmassa tapauksessa vaarantaa tai päättää potilaan oman elämän (itsemurha).
  • Tyypin I kaksisuuntainen mielialahäiriö voi vaihdella lievästä heikentävään. Vaikeissa tapauksissa henkilöllä esiintyy vakavia ongelmia elää itsenäistä elämää (kuten opiskelu, työskentely, taloudelliset näkökulmat, raha-asiat).

II-tyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö

Tämän typologian tärkein ominaisuus on, että potilailla esiintyy manian lievintä versiota eli hypomaniaa. Toisaalta myös toistuvat vakavat masennuksen jaksot ovat yleisempiä. Näin ollen diagnoosiin sovelletaan seuraavia ohjeita:

  • Potilas on kokenut vähintään yhden hypomaanisen jakson ja useamman kuin yhden vakavan masennuksen jakson.
  • Uneen liittyvien häiriöiden esiintyminen: unettomuus tai liiallinen uneliaisuus (hypersomnia).
  • Voimakas uupumus.
  • Selittämätön itku.
  • Itsetuhoisat ajatukset.
  • Huono itsetunto ja alhainen motivaatio.

Nopeiden syklien kaksisuuntainen mielialahäiriö

Potilaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyyppi voidaan määritellä nopeiden syklien kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypiksi silloin, kun potilaalla esiintyy keskimäärin noin neljä jaksoa vuoden aikana. Nämä jaksot voivat olla sekä depressiivisiä että sekalaisia masennuksen jaksoja, maanisia jaksoja tai hypomaanisia jaksoja. Tämän pohjalta voimmekin todeta, että monet I- tai II-tyypin kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavat ihmiset voivat kuulua myös nopeiden syklien kaksisuuntaisen mielialahäiriön typologiaan.

Tiedämme kuitenkin, että tämä typologia ei ole kovin yleinen kaikissa tapauksissa, sillä sitä esiintyy vain 10 prosentilla kaikista kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla potilailla.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön eri tyypit muodostavat suuria henkisiä realiteetteja sekä niille, jotka kärsivät siitä, että heidän läheisilleen

Kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka johtuu toisesta lääketieteellisestä tai päihteisiin liittyvästä liikakäytöstä

Erityyppisissä kaksisuuntaisissa häiriöissä tämä on kaikkein epämääräisin. Miksi? Koska on ihmisiä, joilla ei esiinny edellä mainittuja omalle typologialle ominaisia jaksoja, jotka auttaisivat tarkentamaan diagnoosia. Sen vaikutukset mielialan vaihteluun sekä sen lääketieteellisen historian ja käyttäytymisen vuoksi tämä kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyyppi lasketaan kuitenkin mukaan diagnoosiin.

Näin ollen on huomattava, että suuri osa näistä tapauksista on peräisin kahdesta eri syystä: sairaudesta (kuten skitsofreniasta) tai päihderiippuvuudesta.

Kuten olemme jo nähneet, erilaiset kaksisuuntaisen mielialahäiriön typologiat määrittelevät erityisiä, mutta aivan yhtä vakavia tilanteita. On kuitenkin tärkeää korostaa useita eri näkökohtia. Ensimmäinen niistä on se, että tehokkaalla hoidolla on mahdollista pitää rajuimmatkin mielialan muutokset kurissa. Tällainen vaihtoehto tarjoaa potilaille myös paremman elämänlaadun.

Tämän lisäksi psykologinen tuki voi tarjota heille erilaisia työkaluja uusien taitojen kehittämiseen sekä tätä kautta esimerkiksi ihmissuhteiden ja ammatillisten kykyjen parantamiseen. Lääketieteellisen ja psykologisen neuvonnan avulla jokainen potilas voi saavuttaa itsenäisyyttä ja tyytyväisyyttä.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Connolly, Kevin R.; Thase, Michael E. (2011). «The Clinical Management of Bipolar Disorder: A Review of Evidence-Based Guidelines» [El manejo clínico del trastorno bipolar: una revisión de guías clínicas basadas en la evidencia]. Prim Care Companion CNS Disord.
  • Harrington R. (2005). Affective disorders. Child and Adolescent Psychiatry. 4th ed. Oxford: Blackwel Publising.
  • Hilty, D.M., Leamon, M.H., Lim, R.F., Kelly, R.H. y Hales, R.E. (2006). A Review of Bipolar Disorder in Adults. Psychiatry (Edgmont), 3(9), 43-55.
  • Phillips, M.L. y Kupfer, D.J. (2013). Bipolar Disorder Diagnosis: Challenges and Future Directions. Lancet, 381(9878), 1663-1671
  • Rowland, T. y Marwaha, S. (2018). Epidemiology and Risk Factors for Bipolar Disorders. Therapeutic Advances in Psychopharmacology, 8(9), 251-269.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.