Joskus jääminen on kauaksi menemistä

· 23.3.2016

On hetkiä, jolloin huomaamme, että haluaisimme jäädä. Että antaisimme mitä tahansa, että meillä olisi joku syy jäädä, mutta meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä.

”Hyvästi” on vahva sana. Ahdistumme, kun mietimme että saatamme olla pisteessä, josta ei ole paluuta. Olemme väsyneet jättämään hyvästejä, ja tästä syystä asetamme lauseen perään pisteen sijasta pilkun, vaikka sen tekeminen satuttaa meitä.

On kyse henkisestä terveydestä. Jollakin tavalla, mikäli haluamme kaiken pysyvän samanlaisena, meidän tulisi antaa kaiken muuttua. Hyvästien jättäminen ravistelee sieluamme, mutta se on ainoa tapa sulkea tuskan ja pettymyksen avaama ikkuna.

“Ja eräänä päivänä, kun et odottanut sitä, minä lähdin.
Ilman hyvästejä, ilman varoitusta, ilman moitteita.
Koska joskus jääminen on liian kauaksi menemistä.”

-La Luz de Candela-

Nainen haluaa jättää hyvästit

Joskus elämässä täytyy tehdä valintoja, joskus taas elämä valitsee puolestasi

Nyt minä lähden.
Lähden hetkenä minä hyvänsä.
Uskon, että tulet huomaamaan. Uskon, että kysyt, mikä meni pieleen.
En valinnut tätä, mutta minulla ei ole voimia taistella.
Tein päätökseni kauan sitten. Tein päätökseni viime yönä.

Kun käärme luo nahkansa, sen täytyy hangata itseään kahden kiven välissä, jotta nahka lähtisi kunnolla irti. Tämä aiheuttaa sille paljon kipua, mutta se auttaa sitä myös pääsemään eroon vanhasta, jotta uudelle on tarpeeksi tilaa.

Kyse on yhden prosessin lopusta ja toisen alusta. Tällä matkalla me kärsimme. Mutta jos taistelemme sitä vastaan, ahdistuneisuus lisääntyy, sillä pidämme kiinni jostakin, joka pidättelee meitä. Pidämme jotakin, jota emme tarvitse ja samalla jätämme tekemättä tilaa jollekin uudelle.

On normaalia, ettemme halua ottaa tätä askelta, mutta on myös selvää, että kun meillä on rohkeutta jättää hyvästit, me alamme rakentamaan terveitä ja positiivisia suhteita. Me emme enää tunne henkistä tyhjyyttä, joka syö meitä sisältä käsin, ja alamme todella arvostaa ihmisiä, jotka ansaitsevat olla elämässämme.

Tyttö ja kissa sohvalla

Irti päästäminen on saapumista

“On aina tärkeää tietää, milloin yksi ajanjakso elämästä on tullut päätökseen. Pyrit pysymään siinä kauemmin kuin on tarpeen ja tulet kadottamaan onnellisuuden ja levollisuuden tunteesi. Ympyröiden sulkemista. Ovien sulkemista. Lukujen sulkemista. Kutsu sitä millä nimellä haluat.

Se mikä on tärkeää on se, että pystyt sulkemaan ne ja että pystyt päästämään irti niistä elämäsi hetkistä, jotka ovat tulleet päätökseensä.

Emme voi olla nykyhetkessä, mikäli ikävöimme mennyttä. Emme, vaikka yrittäisimme ymmärtää syyn siihen. Mitä tahansa tapahtui, tapahtui. Sinun tulee päästää siitä irti, sinun täytyy päästä vapaaksi. Emme voi olla ikuisia lapsia, tai teini-ikäisiä aikuisia. Meillä ei voi olla siteitä ihmisiin, jotka eivät halua olla sidottuina meihin.

Tällaiset asiat tapahtuvat, ja meidän täytyy päästää niistä irti!”

-Paulo Coelho-

Kuvittele, että kutistaisit sinua pidättelevät kahleet ilmapallon kokoiseksi. Sitten päästäisit niistä irti ja antaisit niiden kohota kohti taivasta ja hävitä näkymättömiin. Sinä hymyilisit ja tuntisit suurta sisäistä rauhaa.

On todennäköistä, että hyvästejä jättäessä jokin sisälläsi särkyy, mutta tämä on ainoa tapa toivottaa uudet asiat tervetulleiksi elämääsi. Asiat, joilla on todella merkitystä.

Sillä jos olet tarpeeksi rohkea jättääksesi hyvästit, tulet huomaamaan, että paino nostetaan pois harteiltasi. Ehkä tämä johtuu siitä, että olet antanut itsellesi luvan saapua sinulle sopivimpaan lämpötilaan entisen sisäisen kylmyyden tai polttavan kuumuuden sijasta.