Jean-Paul Sartre: eksistentiaalisen filosofin elämänkerta
Jean-Paul Sartre kirjoitti yhden maailman parhaista kirjallisista teoksista: Inho. Tässä romaanissa hän kehottaa meitä kapinoimaan tyranniaa vastaan ja käyttämään synnynnäistä vapauttamme, muistaen aina, ettei millään tässä maailmassa ole merkitystä.
Filosofi, aktivisti, journalisti, poliitikko, kirjailija… Jean-Paul Sartre oli yksi ensimmäisistä eksistentialismin ja humanistin marxismin edustajista. Hänen työnsä pohti perusteellisesti sen aikaisia uskomuksia. Hänen ideansa ja perintönsä ovat vaikuttaneet psykologiaan valtavasti.
Suurten saksalaisten ajattelijoiden, kuten Husserlin ja Heideggerin inspiroimana, Sartre voitti Nobel-palkinnon, mutta ei ottanut sitä vastaan. Hän ei hyväksynyt sitä, sillä hänellä oli horjumaton tarve elää ideologisten periaatteidensa mukaisesti. Sartre oli myös mies, joka tarttui aseisiin taistellakseen afrikkalaisten vapautuksen puolesta. Tällä hän osoitti, että vapaus vaatii todellista sitoutumista.
Hänen filosofian, aktivistin ja kirjailijan työnsä lisäksi on mielenkiintoista tutkia hänen vaikutustaan psykologiaan. Jean-Paul Sartre asetti perusteet uudelle psykologian trendille: eksistentiaaliselle humanismille. Sen ajatukset ihmisten vastuusta heidän omista teoistaan, itsetuntemuksesta ja mantrasta ”ajattelen, olen siis olemassa” aloittivat uuden psykologian aikakauden.
“ Onnellisuus ei ole sen tekemistä mitä haluamme, vaan sen haluamista mitä teemme.”
-Jean-Paul Sartre-
Jean-Paul Sartre
Sartre syntyi Pariisissa 21. kesäkuuta 1905. Hän oli merivoimien upseerin poika. Hän menetti isänsä nuorena, joten hänen äitinsä ja isoisänsä kasvattivat hänet. Anna Marie Schweitzer juurrutti häneen hänen rakkautensa kirjallisuutta kohtaan. Hänen isoisänsä Albert Schweitzer puolestaan sai hänet kiinnostumaan filosofiasta.
Vuonna 1929 hänestä tuli filosofian tohtori. Hän tapasi opiskeluaikanaan Simone de Beauvoirin. Heistä tuli lopulta elämänkumppanit ja intellektuellit liittolaiset.
Kaikki muuttui kuitenkin merkittävästi, kun toinen maailmansota alkoi. Sartre oli yhdessä vaiheessa jopa saksalaisten vangitsemana. Tämä vaikutti merkittävästi hänen työhönsä sen jälkeen, kun hänet vapautettiin vuonna 1941. Hän alkoi pian työskentelemään ja tekemään yhteistyötä Albert Camusin kanssa Combat-nimiseen Ranskan vastarintaliikkeen sanomalehteen.
Sosiaaliseen aktivismiin omistautunut mies
Vuonna 1945 Jean-Paul Sartre ja Simone de Beauvoir aloittivat yhdessä suuren sosiaalisen projektin: poliittisen ja kirjallisen aikakauslehden nimeltä Les Temps Modernes. Heidän sosialistiset ihanteensa olivat jo syvästi juurtuneita tässä ratkaisevassa elämänvaiheessa.
Sartre kritisoi Vietnamin sotaa ankarasti. Hän otti tehtäväkseen osoittaa maailmalle Yhdysvaltojen aiheuttamat rikokset ja epäoikeudenmukaisuudet. Myöhemmin, vuonna 1964, Sartre sai Nobel-palkinnon edistyksistään filosofian maailmassa. Mutta kuten todettu, hän ei ottanut palkintoa vastaan.
Sartren mukaan Nobel-palkinnon hyväksyminen olisi merkinnyt kriittisen vision menettämistä filosofina. Hän omisti koko elämänsä monille eri asioille ja eli nöyrästi.
Sartre kuoli 15. huhtikuuta vuonna 1980, 74 vuoden ikäisenä. Tuhannet ihmiset tulivat hänen hautajaisiinsa. Hänen hautansa on Pariisin Montparnassen hautausmaalla.
Inho: Jean-Paul Sartren merkittävin kirjallinen teos
Ymmärtääksemme Jean-Paul Sartren perintöä ja hänen edistyksiään eksistentiaalisessa humanismissa, meidän on käännyttävä hänen ensimmäisen teoksen puoleen: Inhoon. Tämä kirja, sen kiistattoman kirjallisen laadun lisäksi, esitti yhteiskunnalle uuden tavan ymmärtää maailmaa.
Inhon vaikuttajat
Sartre kirjoitti tämän kirjan eläessään Berliinissä ja 26-vuotiaana. Se törmäsi Hitlerin valtaannousun kanssa. Tuohon aikaan hän luki Husserlin ja Heideggerin teoksia. Hän oli erittäin kiinnostunut Husserlin fenomenologiasta ja tämän tavasta kuvailla tapahtumia.
Siksi Sartren kuuluisin teos on fenomenologian harjoitus. Tässä hän kuvailee omia kokemuksiaan lukion opettajana. Ainoat asiat, mitä hän tässä ympäristössä tunsi ja aisti, olivat pimeys, tyhjyys ja merkityksen puute.
Antoine Roquentin, Sartren alter ego
Inhon päähenkilönä on Antoine Roquentin, Sartren alter ego. Antoinessa voimme nähdä nuoren miehen, joka saapuu Indokiinaan asettuakseen kuvitteelliseen kaupunkiin konkreettinen tavoite mielessään. Hän haluaa viimeistellä 1700-luvun aristokraatin elämänkerran. Ainoa asia, mitä kirjan päähenkilö tekee, on kirjoittaa, keskustelee hotellin omistajan kanssa, kuuntelee jazzia ja puhuu itseoppineiden kanssa.
Kirjan päähenkilö on todella apaattinen. Kirjaa lukiessamme voimme huomata, ettei hän ymmärrä mitään, mitä hänen ympärillään tapahtuu.
“Ajatukseni on minä: siksi en voi lopettaa. Olen olemassa, koska ajattelen…. enkä voi lakata ajattelemasta. Se juuri tällä hetkellä on pelottavaa, jos olen olemassa, se johtuu siitä, että pelkään olemassaoloa. Olen itse se, joka vetää itseni pois siitä tyhjyydestä, jota niin tavoittelen.”
-Jean-Paul Sartre, Inho–
On eräs asia, joka tästä kirjasta on pidettävä mielessä jos sitä halutaan ymmärtää. Sartre kuvailee, että kirjan tapahtumat tapahtuvat vuosien 1936 ja 1938 välillä. Juuri tähän aikaan natsismi oli kasvussa Saksassa. Tähän aikaan myös ranskalainen yhteiskunta koki perusteellisen moraalisen kriisin. Sartre todisti tämän kriisin ja pohti sitä mestarillisesti teoksessaan Inho.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Cohen Sola, Annie (2005) Sartre. Madrid: Edhasa
- Sartre, J. P. (2006). El existencialismo es un humanismo (Vol. 37). UNAM.
- Sartre, Jean-Paul (2011) La náusea. Alianza