Minä tunnen ammottavan tyhjyyden sisälläni…

· 28.2.2016

“Minä tunnen kuinka ammottava tyhjiö velloo sisälläni.” “Minä tunnen olevani yksin vaikka minulla on seuraa.” “Minä tunnen oloni tyhjäksi vaikka minulla on kaikki mitä ikinä voisin toivoakaan.” “Minä tunnen oloni vaillinaiseksi vaikka minulla on upea ihminen elämässäni.” 

Tämä onnettomuuden ja epätyytyväisyyden tunne saattaa kuulostaa sinusta tutulta. Tässä on kyse tunnepohjaisesta tyhjiöstä, sellaisesta kivuliaasta seuralaisesta elämässämme, joka saa meidät tuntemaan olomme yksinäiseksi ja puolinaiseksi.

Totuus on, että pelkästään tyhjyyden tunteen mahdollisuus kauhistuttaa ja jumiuttaa meitä vanhoihin tuttuihin kaavoihin. Tämä on erittäin loogista, kun otetaan huomioon, että ei ole sen suurempaa piinaa kuin meidän oman emotionaalisen todellisuutemme kohtaaminen.

Ja se saa meidät kysymään itseltämme asioita, joista on melko epämiellyttävää puhua: Jos minulla on jo kaikki, kuinka saatan pyytää mitään muuta? Mihin muuhun voin pyrkiä jos kumppanini on jo täydellinen? Kuinka monta ystävää lisää minä tarvitsen, jotta en tunne oloani yksinäiseksi?

No, sinun kumppanisi voi olla täydellinen ja mahtava, mutta teidän suhteenne ei ole sinulle täydellinen ja mahtava. Tämä pettymys ja tuska osoittaa sinulle, että sinun täytyy muuttaa jotain. Ja jos et halua jatkussakin tuntea oloasi kurjaksi, kannattaisi sinun aloittaa tämä prosessi välittömästi.

Saattaa hyvinkin olla, että sinulla on jo aivan kaikki mistä unelmoit, mutta ehkä ulottuvillasi on olemassa jotain enemmän, jotain mistä et osaa edes haaveilla. On mahdollista, että ympärilläsi on ihmisiä, mutta että kaikki näistä ihmisistä eivät ole oikeita sinulle. Tai ehkä sinä vain tarvitset maisemanvaihdosta.

Tyttö katsoo itseään peilistä

“On olemassa ihmisiä, jotka jopa ollessaan parisuhteessa tuntevat olevansa yksinäisiä ja tyhjiä, aivan kuin olisivat yksin. Sitten on niitä, jotka välttääkseen odotusta päättävät olla väärän ihmisen kanssa. Itsekkyydessään he eivät salli tuon ihmisen jatkaa matkaansa, vaikka he tietävät että eivät tee toisiaan onnelliseksi.

On olemassa ihmisiä, jotka jäävät piloilla oleviin avioliittoihin tai parisuhteisiin, vain koska he uskovat että yksin oleminen on vielä vaikeampaa ja mahdottomampaa hyväksyä. On olemassa ihmisiä, jotka tyytyvät toiseen sijaan. Mutta tämä on hankala, epämukava taival, täynnä kärsimystä ja hylkäämistä.

Mutta on myös joitakin ihmisiä, jotka ovat yksin, mutta loistavat siitä huolimatta. He antavat itsensä elämälle täysin. Ihmisiä, jotka eivät pala loppuun. Päinvastoin he loistavat päivä päivältä kirkaammin.

Nämä ihmiset oppivat nauttimaan yksinäisyydestä, koska se auttaa heitä pääsemään lähemmäksi itseään. Se auttaa heitä kasvamaan. Se vahvistaa heitä sisältä käsin.

Nämä ovat niitä ihmisiä, jotka edes tajuamatta miten, löytävät itsensä joku päivä sellaisen ihmisen rinnalta joka todella rakastaa heitä, ja he tulevat rakastumaan ihmeellisellä tavalla.”

-Äiti Teresa-

Sydämenmuotoinen tyhjiö

Mitä tuo tunnepohjainen tyhjiö piilottelee takanaan?

Tämän tyhjyyden takana piilottelee orjuus, kaipaus, suru ja tarve kiintymykselle ja emotionaaliseen vapauteen. Se tuo itsensä esille julmalla tavalla, ristiriitaisiin tunteisiin naamioituneena, jotka juontavat juurensa epäilyksestä, uupumuksesta ja harhakuvista.

Mutta miksi näin tapahtuu? Miksi tyhjiö ilmaantuu elämäämme, antaa meille ankaran tunteisiin vetoavan iskun ja jättää meidät avuttomina selällemme räpiköimään kuin kilpikonnat? No, vastaus tähän on hyvin yksinkertainen: me emme tunne itseämme kovin hyvin. Toisin sanoen, oletko koskaan analysoinut mitä sinä tarvitset, miltä sinusta tuntuu, minne sinun pitää mennä ja mitä olet valmis tekemään päästäksesi sinne?

Oikea kysymys ei olekaan “mitä elämässäni tapahtuu?”, vaan ennemminkin “kuka sitä haluaa elää?” Tämän tietäen meidän pitäisi lakata ajattelemasta, että me olemme pitkiä, kauniita, ystävällisiä ihmisiä ja ajatella, että tärkeintä on terve itsetietoisuus, joka ylläpitää ja kannattelee meitä.
Tyhjiö ja tyttö

Tunnepohjainen identiteetti ja tietoisuus itsestä: avaimet hyvinvointiimme

Meidän pitäisi jättää sivuun väärät lähestymistavat ja määritellä itsemme nykyhetkessä. Tärkeää tai oleellista ei ole se, että me olemme lääkäreitä, myyntimiehiä tai kotiäitejä. Tällä tavoin ajattelu jättää meidät yhtäläisesti tuntemaan olomme tyhjäksi, täyteen kaipuuta ja ilman identiteettiä.

Tästä syystä on äärimmäisen tärkeää, että me panemme merkille tietämättömyydestämme maksamamme hinnan olevan erittäin korkea. Haluatko todellakin olla vain yksi lääkäreistä, löytää elämäsi rakkauden tai olla vanhempi? Et oikeastaan. Me emme tyydy tähän ja sieltä löytyy meidän ongelmamme juuret.

Kun meidän “minämme” epäonnistuu, saa se aikaan tunnetyhjiön. Kaikesta tulee yksinkertaisesti leimoja. Niistä tulee laastareita, jotka peittävät meidän haavamme ja naamioita, jotka pitävät meidän silmämme suojattuina.
 Tyttö poimii puusta sydämen

Mikä voi auttaa kun koemme tuon tyhjyyden?

Tunnepohjainen tyhjiö on läpitunkeva ja totaalisen sietämätön. Se muistuttaa meitä siitä, että tarvitsemme jotain mitä emme tunnu löytävän. Se tulvii läpi koko olemuksemme ja täyttää meidät toivottomuudella, yksinäisyydellä ja lohduttomuudella.

Se on sitä kun me yritämme täyttää tyhjiön liiallisella syömisellä, etsimällä suurta rakkautta, juomalla alkoholia, kuluttamalla itsemme loppuun kuntosalilla tai täyttämällä kalenterimme viimeistä minuuttia myöten. Kuitenkin tuo sietämätön tunne, että “minä tarvitsen jotain, mutta en tiedä mitä se on”  jatkaa vaanimistaan.

Ilman epäilystäkään, tämä tyhjiö vaikuttaa elämäämme ja hyvinvointiimme, saaden meidän tunteitamme ylläpitävän struktuurin murenemaan. Tämä “henkinen irtikytkentä” joka aiheutuu limbisen ja etuotsalohkon järjestelmien välillä, on sama kuin masennuksesta kärsiville ihmisille tapahtuva.

Taistelu tyhjiötä vastaan ei ole helppo. Vaikuttaa siltä, kuin monet kaikkein negatiivisimmista kuviteltavissa olevista mielenliikutuksista ja tunteista olisivat kääntyneet meitä vastaan, yhdistäen voimansa vain repiäkseen meidät kappaleiksi. Silti me voimme aina päättää otammeko elämämme ohjat käsiimme ja alammeko määritellä mikä meidät saa tolaltaan, vai pysyttäydymmekö me uppoavassa laivassa epävarmuuden ja surumielisyyden merellä.

Jokaisen pitää tarkastella omiin syvyyksiinsä selvittääkseen syyn ja ratkaisun omaan tyhjyyden tunteeseensa. Siihen ei ole olemassa taianomaisia tai pettämättömiä parannuskeinoja. Ainutlaatuinen ratkaisu on meidän kunkin sisällä. Näin ollen onkin meidän jokaisen vastuulla paljastaa tuo totuus. Loppujen lopuksi muutos on sellainen ovi, jonka turvalukot voidaan avata ainoastaan sisäpuolelta.