Itsensä asettaminen etusijalle on terve, epäitsekäs teko

· 10.3.2018

Itsensä asettaminen etusijalle on tervettä, hyödyllistä ja välttämätöntä. Se ei ole itsekkyyttä, sillä horjumaton rakkaus sitä ihmistä kohtaan, jonka näemme peilistä, ilman anteeksipyytelyä tai arvostelua, on itsestä huolehtimista. Se on panostamista omaan henkilökohtaiseen hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Sitä paitsi, vain jos pidät itsestäsi huolta ansaitsemallasi tavalla, voit pitää huolta muista.

Mielenkiintoista kyllä, itse Sokrateskin keskittyi opetuksissaan osaksi itsestä huolehtimisen käsitteeseen, tai mitä silloin kutsuttiin nimellä ”epimeleia heautou”.

Myöhemmin Michel Foucault analysoi käsitettä hieman enemmän ja tuli seuraavaan johtopäätökseen: vasta kun henkilö oppii todella tuntemaan itsensä, pitämään huolta itsestään ja arvostamaan itseään, hän voi saavuttaa aidon vapauden.

”Jos sinulta puuttuu itserakkaus, mitä rakkautta voit tavoitella?”

-Walter Riso-

Totuus on, että emme tiedä milloin tai miksi useimmille meistä opetettiin, että tämä on itsekäs asenne. Termit menivät sekaisin, mikä sai meidät uskomaan, että altruismi ja kunnioitus muita ihmisiä kohtaan ei sovi lainkaan yhteen itserakkauden tai itsensä priorisoimisen kanssa. Tämä uskomus on yksinkertaisesti väärä.

Näin ollen, lähes sitä tiedostamattamme, olemme rakentaneet ihmissuhteita perustuen uhrauksiin. Perustuen siihen ajatukseen, että mitä enemmän annamme toisille, sitä enemmän he rakastavat ja arvostavat meitä. Mutta se, mitä päädymmekin tekemään, on itserakkautemme hylkääminen tien varteen. Emme katso taaksepäin ja uskomme tekevämme oikein, sitä mitä meiltä odotetaan.

Meidän on yritettävä lopettaa tämä epäterve tapa. Miksi? Se saa pohjimmiltaan aikaan monet ongelmistamme: turhautumista, ahdistusta, unettomia öitä ja jopa fyysistä kipua…

tytöllä kukka ja lintu

Jos lakkaamme asettamasta itseämme etusijalle, uuvumme

Kun lakkaat laittamasta itseäsi etusijalle ja sen sijaan täytät mielesi ajatuksilla kuten ”minun täytyy”, ”minun on autettava” tai ”he odottavat minun ilmaantuvan paikalle”, päädyt lopulta vain imemään itsesi kuiviin. Se syö sinulta kaiken energian, identiteettisi, toiveesi ja ennen kaikkea itsetuntosi. Vaikeinta on se, että joskus teemme näitä asioita edes ajattelematta sitä. Emme koskaan pysähdy miettimään, haluammeko todella tehdä jonkin tietyn palveluksen.

Psykologien mukaan ajaudumme siihen ansaan, että vain teemme asioita automaattisesti ja sitten järkeilemme näiden tekojen olevan luonnollisia ja välttämättömiä. Ajattelemme, että jos olemme hyödyksi muille, olemme arvokkaita. Että jos rakkaamme tarvitsevat meitä, niin he tulevat rakastamaan meitä.

Tämä kolmen sääntö ei kuitenkaan aina anna odotettuja tuloksia itse asiassa ei juuri koskaan.

Se mitä näissä tapauksissa käy, on yhtä musertavaa kuin surullistakin. Kun huomaamme, ettei jatkuvia ponnistelujamme ja uhrauksiamme arvosteta, meille kehittyy hyvin kriittinen näkemys itseämme kohtaan. Syytämme itseämme siitä, että olimme niin naiiveja, niin uhrautuvia, niin hyväuskoisia.

Tuo sisäinen ääni voi olla joskus hyvin julma. Kun tämä tapahtuu, ei mene kauaakaan kun ilmenee somatisaatiota (Briquetin oireyhtymä). Lihaskipua, uupumusta, ruoansulatusongelmia, tulehduksia, päänsärkyjä, jopa hiustenlähtöä…

Itsemme hylkääminen ainoastaan muiden ihmisten tarpeiden tyydyttämiseksi sumentaa meidät ihmisinä, heikentää meitä ja kuluttaa meitä, kunnes meillä ei ole enää tarmoa, toivoa eikä identiteettiä. Kun tämä tapahtuu, ensimmäinen kokemamme asia on syvä fyysinen uupumus ja sakea aivosumu…

Opi ”palvelemaan itseäsi”

Tällaisia ihmisiä on paljon, jotka ovat jumissa muiden aikatauluissa, kuin junat kulkemassa kiskoilla toisista paikoista, toisista maailmoista. He kantavat muiden lastia kuin omaansa eivätkä pidä koskaan vapaapäivää ollakseen itsensä, pitääkseen huolta itsestään ja tehdäkseen mitä he haluavat.

Tällaisessa tilanteessa oleminen pitkään vaarantaa psyykkisen tasapainon ja terveyden. Tästä syystä suosittelemme hankkiutumaan eroon tästä vastahakoisuudesta ja antamaan itsellesi uuden asian, johon keskittyä.

tyttö kävelee reippaasti

Itsensä asettaminen etusijalle: 4 askelta sen tekemiseksi

  • Aika. Ihmiset, jotka ovat lakanneet asettamasta itseään etusijalle, vastaavat vain automaattisesti ”kyllä” kaikkeen. Oli kyseessä mikä tahansa pyyntö, heidän on mahdotonta olla sanomatta tätä taikasanaa. Tätä impulssia on hillittävä.

Eli kun joku pyytää, ehdottaa tai vaatii sinulta jotakin, parasta on olla ensin hiljaa. Meidän tulisi välttää välittömän vastauksen antamista, jotta voimme pohtia muutaman minuutin ja rehellisesti arvioida, haluammeko vai emmekö halua tehdä sitä, mitä meiltä pyydettiin. Opi sanomaan ”EI”.

  • Näkökulma. Oppiaksemme välittämään itsestämme, meidän on hallittava etäisyyttämme ympäristöömme, joko lyhentämällä tai pidentämällä sitä. Tulee aika, jolloin henkilö on niin tottunut tekemään mitä tahansa, että hän menettää perspektiivin.

Näin ollen se, että sanoo ”en halua, en voi, tänään laitan itseni etusijalle”, ei ole maailmanloppu.

  • Hyödyllisiä lauseita. Ei ole koskaan pahitteeksi pitää mielessä pientä kokoelmaa lauseita, jotka voivat auttaa meitä suojelemaan omia tarpeitamme, identiteettiämme tai vapaa-aikaamme.

”Olen pahoillani, mutta juuri nyt se, mitä pyydät minua tekemään, ei sovi minulle”, ”Arvostan sitä, että ajattelit minua siihen hommaan, mutta tarvitsen hieman omaa aikaa”, ”Juuri nyt minusta tuntuu siltä, että en halua tehdä mitä pyydät minulta, minun on vietettävä aikaa yksikseni.”

  • Lopeta tietyt keskustelut. Me kaikki tiedämme kuinka nämä keskustelut alkavat, ne jotka päättyvät aina pyyntöön. Keskustelu menee hyvin, kunnes ilo yhtäkkiä päättyy siihen, että toinen henkilö pyytää palvelusta. Tavallisesti olettaen, että suostumme siihen.

Nyt kun meillä on joitakin strategioita työkalupakissamme, osaamme lopettaa tällaiset keskustelut mahdollisimman nopeasti. Vältämme itsemme uuvuttamisen ja opimme olemaan jämäköitä.

Itsensä asettaminen etusijalle on tärkeää

Emme opi näitä neljää askelta yhdessä yössä. Jos käytämme tahdonvoimaamme ja teemme lujan päätöksen pitää parempaa huolta itsestämme, ja ymmärrämme että itsemme laittaminen etusijalle on todella epäitsekäs ja tarpeellinen teko, tulemme paremmiksi siinä joka päivä: toisista ihmisistä huolehtimisessa, mutta myös itsestämme.