Inhimillisen kiintymyksen neurobiologia

Positiiviset siteet, jotka muodostat myöhemmin elämässäsi, voivat korjata varhaisessa elämänvaiheessa tapahtuneen epäterveen kiintymyksen aiheuttamat vahingot. Elämän aikana muodostamasi siteet muiden ihmisten kanssa ovat siis muutoksellisia.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Paula Villasante.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Kiintymyksen on todettu olevan nisäkkäiden määrittävä ominaisuus. Inhimillisen kiintymyksen neurobiologiset tutkimukset perustuvat siis myös eläinten tutkimiseen. Viimeaikaiset tutkimukset ehdottavatkin, että kiintymys perustuu aivojuoviossa tapahtuvan oksitosiinin ja dopamiinin väliseen vuorovaikutukseen.

Vaikuttaa melko varmalta, että eri inhimilliset kiintymykset jakavat saman neurobiologian kiintymyksissä, joihin ne perustuvat. Yleisesti ottaen niille on ominaista käytöksen sekä aivokuoren ja sen alapuolella olevan alueen yhdentyminen, joka osallistuu palkitsemis- ja motivaatiomekanismiin, siihen sisältyvään simulointiin sekä mentalisaatioon.

Inhimillisen kiintymyksen neurobiologia

Inhimillisen kiintymyksen neurobiologiaa tutkivan Ruth Feldmanin mukaan meidän pitäisi tutkia nisäkkäiden kiintymystä kehityksen näkökulmasta. Assosiatiivinen aivokuori yhdistyy 2-4 -vuotiaiden lasten varhaisten kasvatuskokemusten mukaan.

Myöhemmin syntyvät kiintymykset, kuten parisuhteet tai läheiset ystävyyssuhteet, käyttävät uudelleen peruskoneistoa, joka luotiin ensimmäisessä kiintymyksessä äidin ja lapsen välillä varhaisen “herkän ajanjakson” aikana.

Tutkijat määrittelevät tämän “herkän ajanjakson” varhaiseksi ja tietyksi aikaikkunaksi, jolloin aivot kokevat tiettyjä ympäristön vaikutuksia voidakseen kehittyä oikealla tavalla. Kiintymyksen kontekstissa tähän ajanjaksoon liittyy lajien tyypillistä kasvatuskäyttäytymistä.

Inhimillisen kiintymyksen neurobiologiamallien ehdotukset

Tohtori Feldman kasasi eri ehdotuksia yhteen inhimillisen kiintymyksen neurobiologiaan liittyen:

• Kuten sanoimme aikaisemmin, inhimillisen kiintymyksen tutkimisessa pitäisi seurata kehityksen näkökulmaa. Neurobiologiset järjestelmät tukisivatkin siis kahden nisäkkään välistä sidettä. Äiti ja hänen jälkeläisensä luovat tämän suhteen elämän varhaisen herkän ajanjakson aikana (6).
• Neurobiologisessa järjestelmässä oleva jatkumo pitää ihmisyhteyttä yllä. Ihmisen kiintymys käyttää uudelleen peruskoneistoa, joka luotiin ensimmäisessä kiintymyksessä äidin ja lapsen välillä muodostaakseen muita kiintymyksiä elinajan aikana (kuten parisuhteita tai läheisiä ystävyyssuhteita) (7).
• Ihmissiteet ovat valikoivia ja pitkäkestoisia. Siteet ovat kiintymyksen päämäärä ja ne voivat kestää koko elämän ajan (1).
• Kiintymys perustuu lajeille, yhteiskunnalle tai yksilölle tyypillisen käyttäytymismallin ilmaisun laukaisemaan käytökseen. Sitoutumiseen sisältyy ylä- ja alaprosesseja. Kiintymykseen liittyvä käyttäytyminen aktivoi aivot ja neuroendokriiniset järjestelmät (4, 8).
• Tämä biologisen käyttäytymisen synkronointi on avainasemassa inhimillisessä kiintymyksessä. Toisin sanoen, sanattoman käyttäytymisen ja kahden yksilön välisen koordinoidun fysiologisen reaktion välinen yhteys sosiaalisen kontaktin aikana määrittelee inhimillisen kiintymyksen (9).
• Oksitosiinijärjestelmän ja dopamiini-oksitosiiniyhteyden keskeinen rooli osallistuu äitiyteen. Se liittyy myös isyyteen, yhteisvanhemmuuteen, romanttiseen kiintymykseen ja läheiseen ystävyyteen. Oksitosiinin ja dopamiinin integraatio aivojuoviossa lisää kiintymykseen motivaatiota ja elinvoimaa (10).

Muita teorioita

• Siteiden muodostamiseen liittyy suurempaa aktiivisuutta ja tiukempaa puuttumista asianomaisten järjestelmien välillä. Kiintymyksen muodostumisen aikana huomaat kiinteiden ihmissuhteiden aktivoitumista sellaisten järjestelmien välillä, jotka tukevat yhteenkuulumista, palkitsemista ja stressinhallintaa (11).
• Inhimillinen kiintymys edistää homeostaasia, terveyttä ja hyvinvointia. Sosiaaliset kiintymykset parantavat terveyttä ja onnellisuutta. Sosiaalinen eristäytyminen puolestaan lisää stressiä, on haitallista terveydelle ja voi johtaa kuolemaan (12).
• Kiintymysmallit siirtyvät sukupolvelta toiselle. Käyttäytymismallit, joita koet elämäsi varhaisessa vaiheessa, järjestävät oksitosiinin käytettävyyden ja vauvan aivojen reseptorin paikantamisen. Se siis käytännössä katsoen ohjelmoi kyvyn kasvattaa seuraava sukupolvi (13, 14).
• Äidin ja lapsen välinen kiintymys ja äidin läheisyys muokkaavat aivoja. Tämä takaa aivojen toiminnan sosiaalisessa ympäristössä. Nisäkäsvauvalla on epäkypsät aivot ja tarve olla lähellä äitiä, joka rintaruokkii aivoja elimenä, joka reagoi jatkuvasti sosiaaliseen ympäristöön (15).
• Elämän aikana kokemasi siteet ovat muutoksellisia. Terveet siteet, jotka muodostat myöhemmin elämän aikana, voivat oikeastaan korjata varhaisten vuosien negatiiviset ihmissuhteet. Ihmisaivojen plastisuus ja aivojen luonteen pohjautuminen käytökseen saavat myöhemmät kiintymykset järjestämään neuroverkot uudelleen ja korjaamaan, ainakin osittain, varhaisia negatiivisia kokemuksia (16).

Yhteenvetona voidaan sanoa, että vaikuttaa siltä että inhimillisen kiintymyksen neurobiologian perusta on vuorovaikutusta aivoissa olevan oksitosiinin ja dopamiinin välillä. Vaikuttaa myös siltä, että nämä aivojärjestelmät muodostuvat sylivauvan kiintymyksen aikana. On siis mielenkiintoista tietää, että nämä järjestelmät kierrätetään myöhemmin muodostamaan muita kiintymyssiteitä, kuten ystävyys- tai rakkaussuhteita.

Lue se täällä Mielen Ihmeet

Epäjärjestynyt kiintymyssuhde: 5 seurausta

Joissakin tapauksissa ensisijainen hoitaja edustaa sekä vaaraa että suojelua lapselle. Näin kehittyy epäjärjestynyt kiintymyssuhde.