Hyvät ihmiset piilottelevat arpia sielussaan

· 9.8.2016

 

Me hyvät ihmiset kannamme tähtipölyä taskuissamme tehdäksemme mahdottoman mahdolliseksi muille ihmisille, sekä tarjotaksemme heille onnea ja iloa. Mutta toisinaan satuttaa antaa kaikkensa saamatta mitään takaisin ja niitä arpia joita kovasti koetamme peitellä, on aivan hirvittävän monta…

On olemassa sellaisia arpia, jotka ihminen koettaa tietoisesti piilottaa, koska niiden muistaminen satuttaa ja jopa nöyryyttää, koska ne palauttavat meidät siihen hetkeen, jolloin annoimme kaikkemme jonkun puolesta ja saimme ainoastaan tyhjyyttä tai petoksen piikin vastalahjaksi.

Hyvät ihmiset eivät ole heikkoja tai herkkäuskoisia; hyvät ihmiset vain yksinkertaisuudessaan ymmärtävät kunnioituksen ja hellyyden kieltä, ja ovat taitavia vaatimattomuudessa ja epäitsekkyydessä. Ehkä juuri tästä johtuen he eivät tunnu ikinä sopivan tähän maailmaan, joka on niin usein pintakiillotettu itsekkyydellä ja tilapäisyydellä, tunteilla jotka eivät kestä sekä lupauksilla jotka huolettomasti rikotaan päivästä toiseen.

Tämä maailma ei aina muovaudu sellaiseksi mitä me toivomme sen olevan. Sekaan mahtuu epäharmoniaa ja falskiutta. Tästä syystä meidän täytyy tottua myös kaaokseen, sekä ennen kaikkea oppia sanomaan milloin meille riittää kun se on tarpeen: kun meidän itsetuntomme vahingoittuu.

Hyvät ihmiset piilottelevat taisteluita joita muut eivät näe

Hyvät ihmiset ja perhonen

Hyvät ihmiset ovat paljon enemmän kuin mitä he näyttävät muille. He piilottavat muilta taisteluita, joista vain he tietävät, he pidättelevät sanoja ja katkeruutta leimattuina ystävien hymyjen taa, koska he eivät halua vaikuttaa heikoilta tai suunnata omia surujaan muiden ihmisten suuntaan. He ovat vaatimattomia ja kantavat omat taakkansa ilman mielipahaa.

Hyvät ihmiset kuuntelevat ilman että tuomitsevat, he puhuvat ilman että loukkaavat ja he tarkkailevat aliarvioiden. Heillä on kolme yksinkertaista arvoa, joihin he toivovat muidenkin sitoutuvan, vaikka näin ei todellakaan aina käy.

Kuinka me voimme määritellä hyvyyden? Missä kulkee raja terveen ystävällisyyden ja sellaisen ystävällisyyden välillä, joka ei tiedä miten asettaa rajoja ja joka toisinaan aiheuttaa lopulta kärsimystä?

On olemassa ihmisiä, jotka etsivät onnea antamalla muille kaiken mahdollisen. He huolehtivat ja murehtivat kaikesta siitä mikä muodostaa osan heidän sosiaalisesta piiristään ja paljon sitä laajemmaltikin, erittäin perusteellisella tavalla. He ovat myös erittäin herkkiä tuntemaan ja myötäkokemaan “maailman tuskan,” epätasa-arvoisuudet ja muiden kärsimyksen.

Tämä herkkyys johtaa toisinaan siihen, että he tekevät tekoja joita muut eivät ymmärrä: tekevät palveluksia ihmisille, joita hädin tuskin tuntevat tai vievät epäitsekkyytensä tilanteisiin, jotka ovat jopa melko epätavanomaisia.

Hyvät ihmiset sanovat harvoin “ei” millekään ja tämä ei johdu siitä, etteikö heillä olisi persoonallisuutta tai että he eivät ole itsevarmoja; se johtuu siitä, että syvällä sydämessään heillä ei ole epäilyksiä sen suhteen sijoittaako aikaansa ja energiaansa ihmisiin, jotka sitä pyytävät.

Hyville ihmisille ei ole olemassakaan sen suurempaa onnea kuin tuoda iloa muille, nähdä heidän hymynsä ja tuntea itsensä hyödylliseksi; tämän toiminnan todistaminen ja näkeminen on itsessään merkittävää ja rikastuttavaa.

Suurin ongelma tässä kaikessa kuitenkin on se, että he ovat kykeneväisiä antamaan aivan kaikkensa, siihen pisteeseen asti että ovat itse täysin vailla voimaa, henkeä ja energiaa. Ja he vieläpä tekevät näin niin usein, että muu maailma olettaa etteivät he tarvitse mitään, että he ovat aina saatavilla ja käytettävissä, ja että heidän hymyjensä takaa löytyy loputtomasti lisää hymyjä… Asia ei kuitenkaan ole lainkaan näin.

Koska heidän iloisten ja ystävällisten kasvojensa takana on arpia. Tyhjiöitä, jotka on jättänyt jälkeensä toisinaan heidän kiltteyttään hyväksi käyttäneet ihmiset, sellaiset jotka näkivät ainoastaan ilmaisia palveluksia, rakkauden joka ei pyydä mitään itselleen ja lannistumattoman hellyyden ja kiintymyksen… Mutta eivät ihmistä kaiken tuon takana.

Nainen ja kukat

Hyvätkin ihmiset voivat sanoa milloin riittää

Hyvät ihmiset voivat ja heidän pitäisikin sanoa “riittää” oikealla hetkellä, koska toisinaan ihmiset repivät hyviä ihmisiä palasiksi päivä päivältä, kunnes he lopulta menettävät oman itsetuntonsa, arvonsa ja yhtenäisyytensä. Älä salli tätä; älä anna itsesi tulla saatelluksi tuon syöverin reunoille.

Hyvänä oleminen ei tarkoita, että voit käyttää minua päämääriesi hyväksi, saati että voisit särkeä läpinäkyvän sydämeni itseriittoisilla nuolenpäillä. Hyvänä oleminen on sinulle tilaisuuden antamista kasvaa kanssani, sinun tarjota minulle vastavuoroisuutta kävelemällä käsi kädessä niitä luottamuksen polkuja, joilla kukaan ei ole enempää kuin joku toinen.

Todellisuudessa ei ole ollenkaan helppoa asettaa rajoja tai sanoa milloin riittää, kun olemme viettäneet puolet elämästämme antaen periksi ja antaen enemmän kuin mitä meidän sielumme olisi sallinut. Meidän täytyy kuitenkin olla hyvin selvillä yhdestä asiasta: meitä ei ole tehty teräksestä, eikä sydäntämme kivestä. Meidät on tehty lihasta ja tunteista, sellaisista jotka saavat usein vaurioita ja hajoavat.

Jos pystyt antamaan kiintymystä ja sitoumusta muille, pitää sinun myös pystyä näkemään kuka ansaitsee sinun vaivannäkösi ja kuka ei.

Ymmärrä, että kukaan ei ole itsekäs asettaessaan itsensä etusijalle hieman enemmän joka päivä, sanoessaan “ei” niille jotka eivät ota meitä huomioon tai saavat meidät tuntemaan olomme muuksi kuin omaksi itseksemme. Koska ne, jotka manipuloivat meitä itsekkyyden verkoilla eivät arvosta ja kunnioita meitä.

Ilon, huomion ja onnen antaminen muille ihmisille on kaikkein ylevin olemassa oleva arvo, se joka määrittelee meidät. Älä salli muiden saada sinua katumaan sitä kuka olet ja mitä tunnet. Tämä on vain yksinkertainen toimenpide rajojen asettamiseksi, jolla samalla kultivoit omaa onnellisuuttasi voidaksesi jakaa sen muiden kanssa.

Elämä on liian lyhyt ajan sijoittamiseksi niihin ihmisiin, jotka eivät ansaitse sinua, jotka tuovat sinulle ongelmia ja kyyneleitä. Koska hyvät ihmiset ymmärtävät vain yhtä kieltä: onnellisuuden ja vilpittömän kiintymyksen kieltä.
Tyttö

Kuvat luovuttanut käyttöön Anna Dittmann