Howard Gardner ja moniälykkyysteoria

· 17.5.2018

Vuosikymmenten ajan ihmiset ajattelivat, että älykkyys oli yksi ainoa mielen toiminto joka määritteli kykymme ratkaista ongelmia, erityisesti loogis-matemaattisella saralla. Mutta noin kolme vuosikymmentä sitten Howard Gardner kyseenalaisti tämän ajatuksen. Hän ehdotti teoriaa useista älykkyyden lajeista yhden globaalin älykkyyden tilalle.

Periaatteessa Gardner tajusi, että ihmisillä ei ollut yhtä ainoaa älykkyyttä, joka päti elämän jokaisella osa-alueella. Itse asiassa älykkyyttä oli erilaista, ja niitä hän kutsui moniksi älykkyyden lajeiksi. Viimeisimmät psykologian teoriat älykkyyttä koskien ovat siis jättäneet taakse tuon perinteisen ja ehkä epäreilunkin älykkyyskäsitteen.

Kuten kerroimme, ei ole kauaakaan siitä, kun ainoastaan älykkyyden loogis-matemaattista ja kielellistä osaa mitattiin ja kehitettiin. Mutta moniälykkyysteoria näkee kognitiiviset kyvyt ryhmänä taitoja ja psyykkisiä kykyjä nimeltä ”älykkyydet”. Lisäksi jokaisella on näitä taitoja ja psyykkisiä kykyjä jossain määrin.

Moniälykkyysteoria näkee kognitiiviset kyvyt ryhmänä taitoja ja psyykkisiä kykyjä nimeltä ”älykkyydet”.

Älykkyyden määritelmä Gardnerin mukaan

Akateeminen ylivertaisuus ei ole kaikki kaikessa

Gardner määrittelee älykkyyden ”kyvyksi ratkaista ongelmia tai luoda tuotteita, joita arvostetaan yhdessä tai useammassa kulttuurissa.” Ensinnäkin hän laajentaa älykkyyden määritelmää ja myöntää sen mitä ihmiset ovat aina tienneet intuitiivisesti, eli sen että jotkut älykkyydet liittyvät koulumenestykseen, kun taas toiset, yhtä tärkeät, eivät. Eivät ainakaan suoraan eikä sillä tavalla, jolla älykkyyttä on perinteisesti mitattu.

Itse asiassa akateeminen tekijä ei tavallisesti ole paras ennuste siitä, kuinka pitkälle ihminen pääsee elämässään. Jotkut ihmiset saavat erittäin korkeat pistemäärät perinteisissä älykkyystesteissä, mutta heillä ei ole esimerkiksi pienimpiäkään ihmissuhdetaitoja.

Menestyminen liiketoiminnassa tai urheilussa vaatii älyä, mutta jokaisella osa-alueella tarvitaan erilaista älyä, ei parempaa tai huonompaa, vain erilaista. Toisin sanoen, Einstein ei ole enemmän tai vähemmän älykäs kuin Michael Jordan; hänen älykkyytensä vain sopii eri alueille.

Itse asiassa se mitä moniälykkyysteoria puolustaa on se, että mukauttaisimme opetusmenetelmämme jokaisen henkilön erilaiseen älykkyyteen. Tämä alentaisi jopa koulutukseen meneviä kuluja (aikaa, resursseja, energiaa).

Älykkyys on taito, jota voi kehittää

Toiseksi, ja tämä on aivan yhtä tärkeää, Gardner määrittelee älykkyyden taidoksi. Vielä jokin aika sitten ihmiset näkivät älyn synnynnäisenä ja muuttumattomana. Ihminen siis joko syntyi älykkääksi tai ei, eikä koulutuksella voinut muuttaa asiaa mitenkään. Tämän ajattelun seurauksena psyykkisesti vajavaisia ihmisiä ei koulutettu, koska se nähtiin hyödyttömänä.

Älykkyyden määritteleminen taidoksi merkitsee sitä, että se on kehitettävissä oleva kyky. Gardner ei kiellä geneettistä osatekijää, vaan on sitä mieltä, että nämä ”potentiaalit” kehittyvät henkilön ympäristöstä, kokemuksista, koulutuksesta jne. riippuen.

Älykkyys on kehitettävissä oleva taito. Ihmisinä meillä kaikilla on mahdollisuus lisätä älykkyyttämme.

Yksikään huippu-urheilija ei pääse huipulle ilman harjoitusta, oli hän luontaisesti miten lahjakas tahansa. Saman voisi sanoa matemaatikoista, runoilijoista tai tunneälykkäistä ihmisistä. Howard Gardnerin ehdottaman moniälykkyysmallin mukaan meillä kaikilla on siis mahdollisuus kehittää älykkyyttämme, kykyjemme ja motivaatiomme tuella.

matemaattinen lapsi

Moniälykkyysteoria: 8 erilaista älykkyyden lajia

Loogis-matemaattinen älykkyys

Gardner määrittelee tämän älykkyyden kyvyksi ymmärtää abstrakteja suhteita. Käytämme sitä ratkaisemaan loogisia ja matemaattisia ongelmia. Se vastaa loogisen aivopuoliskon ajattelutapaa ja sitä, minkä kulttuurimme on aina nähnyt ainoana älykkyyden lajina (Morchio, 2004:4).

Gardnerin mukaan (1999a) tämä älykkyys kattaa:

  • kyvyn käsitellä numeroita tehokkaasti
  • analysoida ongelmia loogisesti
  • tutkia ongelmia tieteellisesti

Tällaiset ihmiset nauttivat:

  • mysteerien ratkaisemisesta
  • numeroiden ja monimutkaisten laskutoimitusten kanssa pelaamisesta
  • laskemisesta
  • tiedon järjestämisestä taulukoihin
  • tietokoneiden korjaamisesta
  • aivopähkinöiden tekemisestä
  • videopelien pelaamisesta

He kykenevät myös arvioimaan, hahmottamaan ja muistamaan numeroita ja tilastoja (Armstrong, 2003) hyvin. Tätä on matemaatikoiden, tiedemiesten, insinöörien ja loogikkojen älykkyys (Gardner, 1999a).

Kielellinen älykkyys

Tämä on kaikkein arvostetuin älykkyyden laji vieraiden kielten oppimisessa ja opettamisessa, sillä siihen kuuluu lukeminen, kirjoittaminen, kuunteleminen ja puhuminen (Morchio, 2004). Tämä älykkyys merkitsee erityistä herkkyyttä puhutulle ja kirjoitetulle kielelle. Siihen kuuluu kyvykkyys syntakstissa, fonetiikassa, semantiikassa ja pragmatiikassa (retorinen, muistitekninen, selittäminen ja metakieli) (Morchio, 2004:4).

Kielellisesti älykkäät ihmiset vaikuttavat äärimmäisen luonnollisilta selittäessään asioita, opettaessaan tai suostutellessaan ihmisiä, sillä he käyttävät kieltä hyvin täsmällisesti. Armstrongin (2003) mukaan he tykkäävät käyttää aikaa:

  • lukien
  • kertoen tarinoita tai vitsejä
  • katsoen elokuvia
  • kirjoittaen päiväkirjaa
  • tehden taidetta
  • kirjoittaen runoja
  • opetellen vieraita kieliä
  • pelaten sanapelejä
  • tutkien

Tätä älykkyyttä on lakimiehillä, kirjailijoilla, runoilijoilla, opettajilla, koomikoilla ja puhujilla (Gardner, 1999a).

Musiikillinen älykkyys

Tähän älykkyyteen kuuluu ”kyky havaita musiikin muotoja” (Guzmán & Castro, 2005:185). Se merkitsee kykyä säveltää, tulkita, muuttaa ja arvioida kaikenlaista musiikkia ja ääniä (Gardner, 1999a).

mies soittaa kitaraa

Näillä ihmisillä on ”herkkyyttä rytmille, kadenssille, sävelille ja soinnuille, sekä luonnon ja ympäristön äänille” (Guzmán & Castro, 2005:185). Armstrongin (2003) mukaan tällaiset ihmiset tykkäävät viettää paljon aikaa:

  • laulaen
  • kuunnellen musiikkia
  • soittaen instrumentteja
  • käyden konserteissa
  • luoden musiikkia
  • hyräillen opiskellessaan

Tiivistäen, tätä älykkyyttä on musiikin ystävillä: säveltäjillä, laulajilla, ääniteknikoilla, muusikoilla, musiikinopettajilla jne. (Guzmán & Castro, 2005).

Avaruudellinen ja visuaalinen älykkyys

Avaruudellinen ja visuaalinen älykkyys käsittää kyvyn muokata ja hahmottaa mielessään 2D- ja 3D-kuvia (Armstrong, 2000a). Se on myös kykyä ymmärtää, käsitellä ja muokata sekä isojen että pienten tilojen sommittelua (Gardner, 1999a).

Ihmisten, joiden korkein älykkyys on avaruudellista ja visuaalista, on helppo muistaa valokuvia ja esineitä pikemminkin kuin sanoja. He huomaavat automallit, pyörät, vaatteet ja hiukset (Armstrong, 2003).

Tällaiset ihmiset tykkäävät viettää aikaa:

  • piirtäen
  • riipustellen
  • maalaten
  • pelaten videopelejä
  • tehden malleja
  • lukien karttoja
  • opiskellen optisia illuusioita ja labyrintteja

Tällaista on arkkitehtien, lentäjien, purjehtijoiden, shakinpelaajien, kirurgien ja taiteilijoiden älykkyys. Tätä älykkyyttä on myös taidemaalareilla, graafisilla suunnittelijoilla ja kuvanveistäjillä (Gardner, 1999a).

Kinesteettis-liikunnallinen älykkyys

Kinesteettis-liikunnallinen älykkyys koostuu kyvystä käyttää kehoa (koko kehoa tai vain osia siitä) ilmaistakseen ideoita, oppiakseen, ratkaistakseen ongelmia, suorittaakseen tehtäviä tai luodakseen tuotteita (Gardner, 1999; Morchio, 2004). Tällaiset ihmiset oppivat fyysisiä taitoja helposti ja nopeasti. He rakastavat liikkua ja urheilla. Toisin sanoen heidän lempiasiansa koulussa ovat välitunnit tai liikunta (Armstrong, 2003). He osaavat tanssia kauniisti, näytellä ja imitoida muiden ihmisten ilmeitä ja maneereja (Armstrong, 2003). Tällaiset ihmiset ajattelevat liikkuessaan ja oppivat paremmin ollessaan liikkeessä (Armstrong, 2003).

Tällaista älykkyyttä on tavallisesti hyvin paljon urheilijoilla, balleriinoilla, näyttelijöillä, kirurgeilla, käsityöihmisillä, keksijöillä, mekaanikoilla ja muilla teknisen alan ammattilaisilla (Gardner, 1999).

nainen juoksulenkillä

Interpersoonallinen älykkyys

Interpersoonalliseen älykkyyteen kuuluu kyky keskittyä asioihin, jotka ovat tärkeitä muille ihmisille. Se tarkoittaa sitä, että muistaa muiden kiinnostuksenkohteet, motivaatiot, näkemyksen maailmasta, henkilökohtaisen tarinan ja aikomukset. Tähän kuuluu usein kyky ennakoida ihmisten päätöksiä, tunteita ja toimia (Armstrong, 2003; Gardner, 1993a; 2006).

Ihmisillä, joilla on luonnollisesti korkea interpersoonallinen älykkyys, tykkäävät keskustella, oppia ryhmissä tai pareittain ja tehdä töitä tai muita asioita ihmisten kanssa (Armstrong, 2003). He viettävät paljon aikaa auttaen ihmisiä ja ilmoittautuen tärkeään vapaaehtoistoimintaan (Armstrong, 2003). Lisäksi he ovat ”hyviä sovittelijoita ristiriitatilanteissa”. (Guzmán & Castro, 2005:187).

He ovat hyviä kommunikoijia, sillä he käyttävät sekä verbaalista kieltä että kehonkieltä. Heillä on paljon ystäviä, he tuntevat aitoa myötätuntoa muita kohtaan ja he osaavat motivoida muita (Armstrong, 2003). Tätä älykkyyttä on opettajilla, terapeuteilla, neuvonantajilla, poliitikoilla, myyjillä ja uskonnollisilla johtajilla (Gardner, 2006).

Luonnon ymmärtämisen kyky

Luonnon ymmärtämisen kyky määritellään herkkyydeksi luonnossa esiintyviä muotoja ja maapallon geologisia ominaisuuksia kohtaan. Siihen kuuluu kyky erottaa ja luokitella kaupunki-, esikaupunki- tai maaseutuympäristön yksityiskohtia ja elementtejä (Morchio, 2004). Armstrongin (2003) mukaan tällaiset ihmiset nauttivat:

  • retkeilystä
  • patikoinnista
  • lemmikkieläinten hoidosta
  • ihmisten, eläinten, kasvien ja esineiden nimien opettelemisesta ja luokittelemisesta ympärillään

Tämä älykkyyden laji on kaikkein tärkeintä niissä kulttuureissa, jotka ovat riippuvaisia metsästyksestä, kalastuksesta ja keräilystä. Tätä älykkyyttä on luonnontieteilijöillä ja yhteiskuntatieteilijöillä, runoilijoilla ja taiteilijoilla. He osaavat yleisesti ottaen poimia yksityiskohtia ja hyödyntää sekä kehittää havainnointikykyjään työssään (Gardner, 1999a).

nainen nauttii luonnosta

Eksistentiaalinen älykkyys

Sinulla saattaa olla eksistentiaalista älykkyyttä tai ”suurten kysymysten” älykkyyttä. Mutta Gardner (2016) ei ole vahvistanut, onko se oikeaa älykkyyttä vai ei. Vaikka se täyttää lähes kaikki kriteerit, siitä puuttuu yksi. Ei ole mitään todisteita siitä, että mitkään tietyt osat aivoista käsittelisivät filosofisia, eksistentialistisia kysymyksiä.

Avainosa tässä älykkyydessä on taipumus ajatella asioita kysymyksinä ja etsiä havaintokokemuksen ylittäviä vastauksia. Tällaiset ihmiset ajattelevat asioista näin: Miksi elämää on? Miksi kuolemaa on? Miksi sotia käydään? Mitä tulevaisuudessa tapahtuu? Mitä rakkaus on? (Gardner, 2006).

Spirituaalinen älykkyys on myös osa eksistentiaalista älykkyyttä. Vaikka sitä ei pidetä älykkyytenä itsessään, hyvin henkiset ihmiset, joita kiinnostivat uskonnolliset asiat, itse asiassa inspiroivat Gardnerin tutkimaan eksistentiaalista älykkyyttä.

On tosiasia, että jotkut ihmiset ovat taidokkaampia meditaatiossa. Näillä ihmisillä on tavallisesti enemmän spirituaalisia ja henkisiä kokemuksia (Gardner, 1999a).

Lopuksi: Gardnerin moniälykkyysteoria oli täydellinen mullistus. Se laajentaa niiden ihmisten kirjoa, joita voimme kutsua älykkäiksi. Se avaa näin ollen kiehtovan polun, joka kutsuu meidät pohtimaan jotain uutta, sitä että kaikilla on omat ainutlaatuiset ”mahdollisuutensa” ja että kaikki voivat olla menestyksekkäitä, jos he tunnistavat ne ja kehittävät niitä.

Moniälykkyysteoria näkee ihmiset positiivisesti. Lopulta se vaikuttaa paljon realistisemmalta kuin perinteinen, yksipuolinen älykkyyden käsite.

Lähteet

Gardner, H. (1995). Frames of Mind: The Theory of Multiple Intelligences. Fontana Press.

Lazear, D. (1991a). Seven ways of knowing: Teaching for multiple intelligences (2a ed.). Palatine, IL: Skylight Publishing.