3 elokuvaa rakkaudesta ja nostalgiasta

4.11.2017 en Elokuvat 188 Jaetut
hiljaiset sillat

Jotkut romanttiset suhteet jättävät meihin elinikäisen jäljen, vaikka ne olisivat päättyneet jo kauan aikaa sitten. Ne jäljet ovat niin voimakkaat, että tunteet joita koimme jäävät nostalgisesti ikuisiksi ajoiksi osaksi meitä. Tiedostamattamme tämä muisto määrää odotuksiamme, tarpeitamme ja saa meidät välttämään tulevia parisuhteita.

Monet elokuvat kuvastavat samanlaisia kokemuksia. Kun näemme vastaavia elokuvia, ne muistuttavat meitä kokemistamme tunteista. Ne avaavat meidän ”nostalgiset solmumme” (kuten käyttäytymispsykologit nämän ilmaisisivat) eri avaimien, kuten ulkonäköjen, tunteenpurkausten ja surujen kautta.

Me suosittelemme kolmea elokuvaa jotka toimivat näinä avaimina. Ne ovat ihanteellisia, jos haluat muistaa mikä on kaunista ja kivuliasta samaan aikaan – nostalgista.

Englantilainen potilas

Jotkut valkokankaalla olevat rakkaustarinat ovat mukavia, miellyttäviä ja yksinkertaisia. Ja jotkut ovat sitä kaikkea, tai ei mitään, hellä sipaisu joka samanaikaisesti hyväilee mitä intohimoisimman ja myrkyllisimmän rakkauden veistä.

Englantilaisessa potilaassa on juurikin tästä kyse. Tämä elokuva kuljettaa meidät tarinaan salaa rakastavaisesta parista, jonka osapuolet pettävät omat perinteensä. He tekevät tämän antautumalla intohimoisesti mysteerien epävarmuuteen.

”Rakkaus on illuusio, satu jonka joku luo omassa päässään, tietäen että se ei ole totta. Siksi hän pitää huolen siitä, ettei hän tuhoa tuota illuusiota.”

-Virginia Woolf-

englantilainen potilas

Heidän rakkautensa on kiihkeää, ja heidän intohimonsa leviää läpi aavikon heidän traagisessa ympäristössään, kuin  kyse olisi ainutlaatuisesta kohtalosta. Tarina miehestä joka on polttanut ihonsa, näemme miten hänen muistonsa eivät ole päässeet eroon tuhkien katkeruudesta. 

Nuo muistot ovat säilötty musiikissa, luolan pimeydessä ja sormustimen suuruudessa. Kaikki hyvät ja kauniit valossa olevat asiat voivat syleillä miestä, jonka menneisyys on liian täynnä varjoja. Rakkaus näyttää pelastavan hänet kivulta, ja se saa hänet tuntemaan itsensä olevan turvassa kohdatessaan kuoleman, sillä hän on kokenut todellisen kauneuden.

Cinema Paradiso

Mitä olisikaan tullut nostalgian rakastajista ja elokuvateollisuudesta jos Cinema Paradisoa ei olisi olemassa? Se jouduttaisiin keksimään! Cinema Paradison näkeminen on kuin sukeltaisi kaikkein kauneimpaan nostalgiaan, joka saa sinut muistamaan lapsuutesi (etenkin jos lapsuutesi oli kaunis ja täynnä elokuvien katselemista). Lisätään tähän vielä maisemien kauneus ja italialainen musiikki, samalla kun tunnet mitä puhtaimman ja viattomimman rakkauden nuorelta ja maalaiselta Totolta Elenaa kohtaan.

Emme sano, että tämä elokuva on täysin siirappinen ja täynnä hyviä enteitä. On vaikeaa ja jopa pelottavaa nähdä, miten miehen ensirakkaus on jättänyt häneen niin vahvat jäljet, että hänen tunteensa eivät ole koskaan olleet uskottomia tuolle nostalgialle. Se on samaan aikaan kaunista ja surullista.

Viimeisessä kohtauksessa on metafora: kaikissa heidän suudelmissaan on kauneutta, mutta myös ne jotka oli sensuroitu olivat myös kiihottavia, vaikka ne olisivatkin hinta onnellisuudelle myöhemmissä elämän vaiheissa. Henkisesti kiinnostunut myöhempi elämä täysmittaisen investoinnin seurauksena ilman nuoruuden takeita.

Hiljaiset sillat

Jos ensimmäinen rakkaus voi jättää ikuiset jäljet jonkun elämään, kypsä rakkaus joka on elänyt kumppanin kanssa tuntematta koskaan intohimoa saattaa olla nostalgisempi, kun tulet tietoiseksi siitä.

Se muistuttaa sinua kaikesta siitä, minkä olisit voinut saada, mutta sosiaaliset sopimukset ja ”henkiset vastuullisuudet” kaappasivat mahdollisuutesi pois sinulta. Hiljaiset sillat on vangitseva tarina, jossa vakaata elämää elävä nainen antautuu vaistoilleen, ensimmäistä kertaa elämässään, tuntematta että hän on tulossa hulluksi.

Nainen tuntee itsensä yksinkertaiseksi, merkityksettömäksi, vähäpätöiseksi. Nainen on kasvotusten ”maailman” miehen kanssa. Tämä mies oivaltaa, että hän ei ole matkoillaan koskaan tuntenut tuollaista kiihkeää tunnetta, tuota liikettä sisällään, jota hän tuntee tuon kotirouvan kanssa. Elokuva kuvastaa rakkauden järjettömyyttä, parisuhteita ja pareja: miljoonia pareja, jotka eivät rakasta toisiaan, ja tuhansia tosi rakastavaisia, jotka ovat erossa toisistaan. 

UUTISIA VERKOSSA