Epävarmuus: hiljainen tappaja

17.7.2017 en Psykologia 68 Jaetut
epävarmuus

Varmuus liittyy tarpeeseen tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Näin voimme ennakoida ja hallita elämäämme, jottei se pääse yllättämään meitä. Epävarmuus taas ymmärretään ihmisen motivoijana. Erityisesti sellaisena, joka yllyttää meitä hyväksymään ajatuksemme tai sen mitä aistimme kertovat meille.

Vaikka epävarmuudella on tasonsa ja se vaihtelee ympäristön mukaan, joillekin ihmisille epävarmuus on sietämätöntä. Tässä epävarmuus ottaa itselleen motivoivan roolin. Epävarmuudesta kärsivän henkilön täytyy toimia vähentääkseen sitä. Ainakin siedettävälle tasolle asti.

Jotkut ihmiset sietävät epävarmuutta paremmin kuin toiset. Ihmiset, jotka löytävät itsensä epävarmuuden tilanteista omaavat monia kognitiivisia voimavaroja sen ratkaisemiseksi. Vieläkin enemmän, jos toleranssi on alhainen. Esimerkikis kahdella ihmisellä voi olla työhaastattelu ja tarve saada työ täysin samalla tavalla. Mutta jos toisella heistä on alhainen toleranssi epävarmuudelle, hän yrittää saada tuloksia mahdollisimman nopeasti. Hän ei odota yhtiön kommunikoivan kanssaan. Hän saattaa ottaa ohjat omiin käsiinsä ja soittaa itse yhtiölle.

Toisaalta, epävarmuus voi ilmetä myös silloin kun tapaamme uuden ihmisen. Emme tunne ihmistä ja se voi saada meidät tuntemaan itsemme jossain määrin epävarmaksi. Kognitiiviset voimavaramme ovat rajalliset. Siksi kognitiiviset oikotiet ja strategiat ovat hyviä työkaluja epävarmuuden nujertamiseen. Mainitut keinot ovat epävarmuuden kannalta tehokkaita, mutta niillä voi olla myös kielteisiä vaikutuksia. Esimerkiksi: stereotyyppiset ihmiset ja ennakkoluulot pulpahtavat pintaan vertaillessamme itseämme toisiin ihmisiin ja ryhmiin.

kyllä ei ehkä

Epävarmuuden laukaisijat

Alla olemme luetelleet syitä, jotka aiheuttavat epävarmuutta. Saatat tunnistaa itsesi näistä!

Epävarmuuden lähde löytyy ristiriitaisuudesta, joka kumpuaa odotuksistamme sekä todellisuuden antamista merkeistä. Ajatellaan, että meillä oli aiemmin mainittu työhaastattelu ja suoriuduimme siitä mainiosti, joten ajattelemme työn olevan varmasti meidän. Päivät kuluvat eikä soittoa firmasta kuitenkaan kuulu. Tämä on tavanomainen merkki siitä, ettei minua ole valittu. Joten jos otamme huomioon itseluottamuksemme sekä ristiriitaiset merkit lähtötilanteessa, on todennäköistä että epävarmuuden tunne on entistäkin suurempi.

Toinen epävarmuuden lähde kumpuaa vastakkaisesta käyttäytymisestä ja arvoista. Kun käyttäydymme tavalla, jonka kanssa emme ole samaa mieltä, epävarmuutemme lisääntyy. Voimme jälleen käyttää työhaastattelua esimerkkiä; jos lähdemme haastatteluun joka ei vastaa uskomuksiamme, epävarmuutemme lisääntyy. Tämä skenaario on etenkin nähtävillä elokuvissa, jossa tavallisesti ympäristöä puolustava asianajaja alkaa työskennellä yhtiölle, joka tuhoaa sitä. Tällaiset käyttäytymiset voivat luova ahdistuneisuuden ja kognitiivisen eripuraisuuden tunteita.

Myös sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus voi luoda tiettyjä epävarmuustasoja. Päivittäisessä elämässämme kohtaama epäoikeudenmukaisuus voi tuottaa epävarmuutta. Tätä ilmenee myös silloin, kun näemme ihmisten kärsivän, emmekä kykene toimimaan asian kanssa. Epäoikeudenmukaisuuden kontrollin puute vaikeuttaa kykyämme ennakoida tulevaisuutta. Kun kohtaamme tilanteen, tietyillä radikaaleilla ideologioilla on taipumusta näyttäytyä, aivan kuten ryhmillä, jotka lupasivat lopettaa kyseisen epäoikeudenmukaisuuden.

Epävarmuus sosiaalisen psykologian näkökulmasta

Sosiaalisen psykologian mukaan epävarmuus voidaan ymmärtää eri tavoin. Yksi niistä selittää epävarmuuden kognitiivisena sulkemisena. Kognitiivisen sulkemisen tarve lähtee halusta antaa nopea vastaus kysymykseen tai asiaan, jolla on hämmentävä ja epäselvä sisältö.

Kun tunnemme epävarmuutta, yritämme vähentää sitä etsimällä tietoa, joka tuntuu totuudenmukaiselta. Kun löydämme sen, epävarmuutta heikentävästä tiedosta muodostuu välttämättömyys päivittäiselle tietämyksellemme.

Kognitiivisen sulkemisen tarve vaatii itsetietoisuuden kiteyttämistä ja yksinkertaistamista. Tietämystä tuottava tiedon etsintä vaihtelee ihmisten välillä riippuen halutusta tiedosta.

Jos minä voin vähentää tulosten odottamisen tuomaa epävarmuutta hyväksymällä ajatuksen etten ole tullut valituksi, ja toinen ihminen ajatuksen että hänet valittiin, meillä tulee olemaan hyvin erilaiset käsitykset yhtiön toiminnasta. Odotuksemme, ilman tietoa tuloksista, tulevat entistäkin enemmän poikkeamaan toisistaan.

monta tievaihtoehtoa

Epävarmuus voi muokata käyttäytymistämme

Tieto, jonka olemme muodostaneet yrityksen toiminnasta, voi myös muuttua. Jopa ihmiset joilla on suuri sulkemisen tarve, voivat joissakin olosuhteissa (tilapäisesti) olla avoimella mielellä etsiessään kognitiivista sulkuaan.

Jos myöhemmin menemme toisen yhtiön haastateltavaksi, kerromme todennäköisesti haluavamme päätöksen pikaisesti. Jos sama tapahtuu ja yhtiöltä ei vastausta kuulu, palaamme jälleen takaisin epävarmuuteemme. Ja jälleen yritämme vähentää sitä.

Tässä yhteydessä tulkitsemme, ettei työpaikka todennäköisesti tule olemaan meidän, sillä olisihan yhtiön tullut jo ilmoittaa päätöksensä. Sulkemisen tarve vie meidät ”kiireen” tilaan. Se saa meidät myös etsimään toista uskottavaa tulkintaa mahdollisimman pian. Esimerkiksi, että yritys on valinnut meidät ja että olemme läpäisseet haastatteluvaiheen.

Kun kognitiivinen sulkeminen on saavutettu, ihmiset joilla on suuri taipumus sulkemiselle, ”säästävät” tuomionsa ja tulevat jälleen uuden tiedon äärelle. Nyt, uusi ajatus yrityksen käyttäytymisestä on huomattavasti vastustuskykyisempi kuin ensimmäinen. Niinpä, se ei muutu ennen kuin se saa uutta tietoa osakseen. Esimerkiksi vahvistuksen siitä, ettemme ole tulleet hyväksytyiksi.

Mitä tapahtuu, kun sulkemisen tarve on korkea?

Kognitiivisen sulkemisen tarpeen herättyä se voi johtaa laaja-alaisiin ilmiöihin. Sulkemisen tehtävä on luoda yhteinen todellisuus ryhmän kanssa. Jos tietomme, jota ryhmä antaa meille, ei vähennä tarvettamme, alamme etsi toista ryhmää.

He, jotka tarvitsevat kognitiivista sulkemista, ovat epävarmuuden asianmukaisen vähentämisen sijaan huolissaan sen vähentämisestä nopeasti. He, joilla on suuri sulkemisen tarve, osoittavat merkkejä nopeammin, kuitenkin rajoitetuilla todisteilla. Usein he perustavat käsityksensä yleisiin stereotypioihin ja luovat ennakkoluuloja. Nämä ihmiset etsivät vähemmän vaihtoehtoja ongelmanratkaisun edessä. He ovat myös vähemmän empaattisia niille, jotka ajattelevat toisin. Lisäksi, kyseiset ihmiset epäonnistuvat sopeuttamaan kieltään toisille selittäessään ajatuksiaan muille.

He, joilla on suuri sulkemisen tarve, voittavat epävarmuuden hyväksymällä ensimmäisen tiedon, joka osoittaa tietä johtopäätöksille. Epäilemättä, he myös hyväksyvät kyseisen johtopäätöksen. Nämä ihmiset etsivät siistejä, ennustettavia ja tuttavallisia yhteiskunnallisia yhteyksiä.

Sosiaaliset uskomukset ja normit, joita ryhmän jäsenet jakavat keskenään, antavat heille varmuuden maailman toiminnasta. Mitä tulee tehdä tietyissä tilanteissa, keitä he ovat ja miksi he ovat tärkeitä. Ryhmät tarjoavat yhteyksiä, joita nämä ihmiset etsivät. Tämän lisäksi, normit muodostavat mahtavimman varmuuden ja tietämyksen lähteen.

UUTISIA VERKOSSA