Hauskuuden teoria – palkintoja rangaistuksen sijaan
Vielä jokin aika sitten elimme maailmassa, jossa rangaistusta pidettiin normaalina osana ihmisten kasvatusta. Kouluissa oppilaat elivät tiukan kurin alla, kunnes he oppivat itse kurinalaisiksi. Enimmäkseen rankaisemisen ideasta on nyt kuitenkin luovuttu. Esimerkiksi hauskuuden teoria osoittaa sen, että on olemassa parempiakin menetelmiä ihmisen käytöksen muuttamiseen.
Emme voi kiistää sitä, että ihmiset käyttäytyvät hyvin itsekkäästi jo heti synnyttyään maailmaan. Oppiaksemme elämään yhteiskunnassa meidän on vähitellen sysättävä syrjään se ajatus, että olemme maailman keskipisteitä ja että kaikkien toiveidemme on toteuduttava.
Hauskuuden teoria nojautuu periaatteessa siihen käsitykseen, että ihmiset tekevät todennäköisemmin “ärsyttävinä” pitämiään asioita silloin, kun niihin liittyy jokin hauska puoli. Toisin sanoen positiivinen ärsyke voi olla loistava kannustin ihmisille noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tehdä asioita, joista on yleisesti ottaen hyötyä yhteiskunnalle.
Kuinka hauskuuden teoria syntyi?
Hauskuuden teoria keksittiin vuonna 2001, mutta ei varsinaisesti tiedepiireissä. Volkswagen-yhtiö sponsoroi erästä koetta. Tämä markkinoinnin ja sosiaalisen vastuun välimaastossa keikkuva autojätti halusi todistaa, että muutos on mahdollinen sekä yhteiskunnallisella että yksilön tasolla, kunhan tilanteeseen liittyy kannustimia.
Volkswagen lanseerasi “hauskuuden teoriansa” (The Fun Theory) inspiroidakseen ihmisiä elämään täydempää elämää, yrittäen tietysti samalla lujittaa positiivista mielikuvaa brändistään. Kampanjaan kuului sosiaalisia kokeita, joiden tarkoituksena oli nähdä kuinka ihmiset toimisivat.
Jokaisessa kokeessa ihmisille annettiin jonkinlainen dilemma. Heillä oli kaksi vaihtoehtoa: toisessa vaihtoehdossa panostettiin mukavuuteen ja tottumuksiin, kun taas toinen vaihtoehto toi mukanaan hieman vaivannäköä, mutta siihen kuului myös hauska, luova puoli.
Ensimmäinen koe
Ensimmäinen sosiaalinen koe oli äärimmäisen yksinkertainen, mutta sen tulokset olivat hyvin paljastavia. Koe tehtiin Ruotsin kaikkein vilkkaimmalla metroasemalla Tukholmassa. Kysymys kuului, kuinka ihmiset saataisiin käyttämään perinteisiä portaita liukuportaiden sijaan.
He keksivät hauskan ratkaisun ongelmaan rakentamalla niin kutsutut “pianoportaat”. Perinteiset portaat maalattiin siis pianon koskettimiksi ja jokainen porras laitettiin soimaan aina kun niiden päälle astuttiin. Portaita käveleminen oli siis aivan kuin ihmiset olisivat soittaneet pianoa.
Tulokset olivat yllättäviä. Normaalisti 95 % ihmisistä valitsi liukuportaat mennäkseen metroasemalta ylös kadulle. Mutta kun pianoportaat saatiin valmiiksi, 66 % ihmisistä käyttikin tavallisia portaita liukuportaiden sijaan. Kaiken lisäksi se näytti olevan heistä hauskaa.
Muita kokeita
Toinen yrityksen tekemä koe oli vielä menestyksekkäämpi kuin ensimmäinen. Moni heittää roskat maahan sen enempää ajattelematta. Tämä mielessä pitäen valmisteltiin seuraava koe, sekin Tukholmassa.
Joihinkin roskapönttöihin asennettiin erityiset anturit. Aina kun joku heitti roskia roskapönttöön, siitä kuului samanlainen ääni kuin piirretyissä, kun joku putoaa kalliolta. Ihmisistä tämä oli hyvin hauskaa, ja jotkut eivät tyytyneet vain heittämään pois omia roskiaan: he heittivät pönttöön jo valmiiksi maassa olevia roskia.
Vain yhden päivän aikana kerätyn roskan määrä kaksinkertaistui. Tämä oli jälleen kerran osoitus siitä, että hauskuuden teoria todella toimi tietyissä tapauksissa. Mutta tähän mennessä sitä on vasta kokeiltu markkinointityökaluna yrityksille.
Suuri kysymys kuuluukin, toimisiko tämä laajemman mittakaavan ongelmissa. Ei ole varmaa, voisiko hauskuuden teoria saada aikaan pitkäaikaisia muutoksia ihmisten käyttäytymisessä. Ei ole riittävästi tietoa väittää puolesta tai vastaan.
Tästä huolimatta on selvää, että hauskuus voi saada ihmiset tekemään asioita. Jokin uusi juttu ja hauskuus ovat riittävän voimakkaita kannustimia saada ihmiset tekemään parempia valintoja.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Cervelló Gimeno, E., Escartí, A., & Balagué Gea, G. (1999). Relaciones entre la orientación de meta disposicional y la satisfacción con los resultados deportivos, las creencias sobre las causas de éxito en deporte y la diversión con la práctica. Revista de Psicología del deporte, 8(1), 0007-19.