Gerald Pattersonin luoma vanhempien koulutusmalli

Pattersonin luoma vanhempien koulutusmalli on välttämätön perheissä, joissa hallitsee negatiivinen vahvistaminen. Teoria auttaa meitä ymmärtämään, kuinka vanhempien asenteet vaikuttavat heidän lastensa käyttäytymiseen.
 

Gerald Patterson loi vanhempien koulutusmallin esiteltyään pakkoteoriansa. Sen avulla hän pyrki selittämään miten yksilön ympäristö vaikuttaa häiritsevän käyttäytymisen alkamiseen. Useimmat lapsilla ja teineillä huomatut psykologiset ongelmat liittyvät heidän ympäristöönsä.

Joitakin lapsen käytökseen suuresti vaikuttavia tekijöitä ovat koulu, ikätoverit ja perhe (varsinkin vanhemmat). Nämä käytännössä katsoen muokkaavat lasta ajan kuluessa. Lapset oppivat asioita käyttämällä etenkin vanhempiensa toimintatapoja esimerkkinä siitä, kuinka heidänkin pitäisi käyttäytyä.

”Rangaistuksen ja kurin erona on vahva lapsi.”

-Danny Silk-

Perhemallit liittyvät pitkälti käyttäytymishäiriöihin. Itse asiassa on todella yleistä huomata antisosiaalista käyttäytymistä sellaisten lasten perheissä, joille kehittyy tällaisia käyttäytymishäiriöitä. Tämän voi puolestaan aiheutua heidän sosioekonomisesta tilastaan, vanhempien välisistä ristiriidoista, huonoista opetustaidoista ja jopa välinpitämättömyydestä.

Yksi tärkeimmistä muuttujista liittyy siihen tapaan, jolla vanhemmat antavat käskyjä lapsilleen. Kun perhettä arvioidaan sen jälkeen kun lapsen on havaittu kärsivän käytösongelmista, kohtaamme todennäköisesti erittäin kriittiset vanhemmat, joiden on taipumus antaa käskyjä hämmentävällä, nöyryyttävällä tai vihaisella tavalla.

Kaksi erilaista käskytyyppiä: alfa ja beeta

Alfakäskyt ovat selviä, toteutettavissa olevia ja lapsen motorisiin taitoihin liittyviä. Lasta käsketään esimerkiksi laittamaan kengät jalkaan tai alentamaan ääntä.

Beetakäskyt puolestaan ovat epäselviä, hajanaisia ja vaikeasti toteutettavia. Tämä vaikeuttaa ehdottomasti lapsen kykyä oppia tiettyjä tottelevaisuuteen liittyviä käytöksiä. Joitakin esimerkkejä beetakäskyistä ovat: ”käyttäydy hyvin” ja ”älä tee noin”. Lapsi voi kysyä: ”mikä on hyvää käytöstä?” tai ”mitä tarkoitat?”.

Pattersonin luoma vanhempien koulutusmalli.

Gerald Pattersonin pakkoteoria

Pattersonin pakkoteoria selittää kuinka lapsen perheympäristö pystyy vaikuttamaan hänen käytökseensä. Tämän tekemiseksi Patterson käytti yksinkertaista, mutta tehokasta menetelmää. Hän analysoi huolella lapsen koulukäyttäytymisen näyttävän videon sekä saman lapsen vuorovaikutuksen vanhempien kanssa kotona.

Hänen teoriansa selittää sen, kuinka antisosiaaliset mallit ilmenevät perhedynamiikassa. Patterson huomasi, että lapset käyttäytyivät aggressiivisesti, kuten kiukuttelemalla, saadakseen haluamansa. Sen seurauksena näitä käytöksiä vahvistetaan positiivisesti, kun lapsi saa haluamansa. Siihen liittyy kuitenkin myös negatiivista vahvistusta. Lapsi tuntee olonsa vähemmän ahdistuneeksi saadessaan haluamansa ja välttyy kohtaamasta ei-toivottuja tilanteita.

Näin ollen lapset voivat käyttää vastenmielistä käytöstä omaksi edukseen. Tätä prosessia kutsutaan pakkovallaksi. Negatiivisen vahvistuksen selittävä rooli on melko huomattava pakkoprosessissa, joka vanhempien ja lasten välisissä suhteissa vallitsee.

Vanhempien ei pitäisi antaa periksi lastensa toiveille joka kerta. Vaikka sen tekeminen saattaakin antaa molemmille osapuolille mielihyvää, voi siitä tulla vakava ongelma pitkällä aikavälillä. Kun vanhemmat antavat periksi jokaiselle lapsen toiveelle, ajautuvat he ”negatiivisen vahvistuksen ansaan”, joka pahentaa negatiivista ja pakottavaa käytöstä.

Tämän teorian avulla voimme kuitenkin huomata, että rankaiseminen vaikuttaa kielteisesti. Vaikka jotkut vanhemmat uskovatkin sen tukahduttavan pakottavan käyttäytymisen, tekee se oikeastaan päinvastoin: pahentaa sitä. Positiivinen rangaistus tarjoaa lapselle toimimattoman ongelmanratkaisumallin, josta lapsi ei opi mitään positiivista.

Pikkupoika kiukuttelee.

Pattersonin vanhempien koulutusmalli

Tämän pakkoteorian myötä Patterson kehitti vanhempien koulutusmallin. Sen tavoitteena on opettaa vanhemmat hallitsemaan asianmukaisesti ympäristöään ajautumatta negatiivisen vahvistuksen ansaan.

Vanhempien koulutusmalli tarjoaa mahtavia mahdollisuuksia. Lapsi tottuu epämukavuuteen ja kehittää menetelmiä turhautumisen oikeanlaiseen sietämiseen. Niin ikään vanhemmat oppivat kestämään lastensa kiukunpuuskia antamatta heille heti periksi.

Kognitiivisella tasolla lapsi oppii, että kiukunpuuskien käyttäminen vahvistuksen saamiseksi (esimerkiksi katsoakseen televisiota pidempään, saadakseen karkkia tai ollakseen menemättä kouluun) on periaatteessa hyödytöntä. Tämän lisäksi lapsi sisäistää ajatuksen siitä, että hän ei voi aina saada haluamaansa.

Gerald Pattersonin luoma vanhempien koulutusmalli saattaa kuitenkin olla vaikea joillekin perheille, mikä saa heidät luovuttamaan helposti. Tästä syystä on tärkeää, että vanhemmat ovat tietoisia siitä, että he saavat tuloksia ajan kuluessa käyttämällä näitä menetelmiä oikealla tavalla.

Tämä väliintulo antaa kuitenkin todennäköisesti hyviä tuloksia, kunhan vanhemmat pysyvät lujina. Lapsi nauttii kasvaneesta itsevarmuudesta oppimalla ja hyväksymällä rajat, ja vanhemmat lakkaavat tuntemasta syyllisyyttä aina kun he eivät miellytä lapsia oikealla tavalla.

  • Comeche, M. y Vallejo, M. A. (2005). Manual de terapia de conducta en la infancia. Editorial Dykinson.