Dobby-efekti ja syyllisyyden tunteminen

1.12.2019
Tunnetko syyllisyyttä melkein kaikesta? Rankaisetko itseäsi? Saatat kärsiä sellaisesta, joka tunnetaan nimellä ''Dobby-efekti''.

Itsensä rankaiseminen on usealle ihmiselle todellisuutta. Siksi tämä ”Dobby-efekti” on nykyään niin tunnettu.

Jos olet koskaan lukenut Harry Potteria, nimi Dobby on sinulle tuttu. Dobby on kotitonttu, joka tunnetaan siitä, että hän vahingoittaa itseään aina kun hän ei pysty täyttämään omistajiensa odotuksia.

Tämä hahmo on olevinaan hauska, mutta hänen itsensä vahingoittaminen kauhistuttaa kaikkia hänen ympärillään olevia ihmisiä. Miksi kukaan haluaisi vahingoittaa itseään?

Dobby-efekti saa nimensä siitä tavasta, jolla tämä herttainen tonttu kohtelee itseään. Syyllisyyden tunteminen sellaisen teon jälkeen, joka on omia arvojamme vastaan, tai mitä muut pitävät epäeettisenä tai moraalittomana, on tietyissä määrin normaalia. Mutta ongelma on siinä, kun alamme rankaisemaan itseämme jatkuvasti, sillä tunnemme syyllisyyttä melkein kaikesta. Tämä on ongelma siitä syystä, että asetamme hartioillemme aivan liikaa vastuuta.

Liiallinen syyllisyys

epätoivoinen nainen

Yhteiskunnassamme on lukuisia syitä tuntea syyllisyyttä ilman, että siihen on mitään todellista syytä. Syyllisyys ilmaantuu tavallisesti siitä syystä, että emme pysty täyttämään muiden odotuksia, tai mitä uskomme yhteiskunnan odottavan meiltä. Tässä on esimerkkejä, jotka voivat auttaa ymmärtämään tätä paremmin:

  • Huonona äitinä oleminenTodella monet naiset kärsivät synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Tämä tila saa äidin tuntemaan suurta syyllisyyttä. Usein sanotaan, että äitiys on maailman paras asia mitä naiselle voi tapahtua. Siksi sen pitäisi siis johtaa täydelliseen ja ikuiseen onnellisuuteen. Ja koska useimmissa tapauksissa tämä odotus ei täyty, äiti alkaa tuntemaan syyllisyyttä.
  • ”Sinä itse pyysit sitä.” Monet pahoinpitelyä kokeneet ihmiset oikeuttavat puolisonsa suorittaman pahoinpitelyn ja väkivallan, sillä he ovat itse saattaneet toimia negatiivisesti tai heidän asenteensa on negatiivinen. Ja siksi he eivät myöskään pysty jättämään puolisoaan, sillä he tuntevat syyllisyyttä. Heistä tuntuu, että he ovat itse kerjänneet sitä, että he ovat itse syypäitä tällaiselle kohtelulle. Tästä kerrotaan tutkimuksessa Self-blame in women battered by their partners. Implied factors.

On olemassa myös monia muita skenaarioita, joissa Dobby-efekti näkyy. Esimerkiksi nainen, joka kokee synnytyksen jälkeistä masennusta vain lisää sitä tuntemalla syyllisyyttä. Myös samalla tavalla pahoinpitelyn kohteeksi joutunut henkilö oikeuttaa sen väkivallan, josta hän kärsii. Tämä on itse asiassa eräänlaista epäsuoraa itseruoskintaa. He eivät satuta itseään, vaan he yksinkertaisesti sallivat jonkun muun tehdä sen.

Dobby-efekti ja vastuullisuuden rooli

Dobby-efekti aiheuttaa ahdistusta

Syyllisyyttä ei tarvitse ilmaista epäterveellä tavalla. Mutta näin kuitenkin tapahtuu, kun siitä tulee itserankaisun lähde ilman muuta tarkoitusta kuin kärsimys. Syyllisyydestä tulee mieletöntä, kun se tappaa itsevarmuutemme sallimalla muiden satuttaa meitä. Näin teki myös Dobby.

Joskus tämä itsellemme asettama vastuullisuus on ollut läsnä aina lapsuudesta asti. Ehkä vanhempamme ovat kaataneet kaiken turhautuneisuutensa meidän niskaamme. Ehkä he sanoivat toistuvasti, ettemme ansaitse sitä tai tätä. Tämä iskostui mieleemme, ja kasvaessamme opimme ajattelemaan että kaikki on omaa syytämme. Siksi uskomme, että meitä tulisi rankaista siitä.

Hyvät uutiset ovat, että tästä kaikesta huolimatta Dobby-efektiä voidaan paeta. Paras tapa tehdä tämä on tehdä sellaisia asioita, jotka sallivat itsetuntomme kehittyä. Kun olemme kehittäneet käsitystämme itsestämme, voimme alkaa olemaan ystävällisempiä itseämme kohtaan, ja täten myös joustavampia virheidemme kanssa. Mutta ennen kaikkea emme saa ottaa vastuuta asioista, jotka eivät kuulu meille.

Loppupäätelmä

Jos Dobby-efekti kuulostaa tutulta omalla kohdallasi, älä enää epäröi. Ota yhteyttä ammattilaiseen, joka voi auttaa sinua.

Sen lisäksi että sisäinen dialogisi kehittyy, tulet myös kohtelemaan itseäsi paremmin. Tällä tavalla suojelet itseäsi tältä vaaralliselta ilmiöltä. 

  • Alomo, M., & Muraro, V., & Gurevicz, M., & Castro Tolosa, S., & Lombardi, G. (2016). El sentimiento inconsciente de culpa freudiano: clínica diferencial y suposición de sujeto. Una aproximación metodológica. Anuario de Investigaciones, XXIII , 15-21.
  • Ambertín, Marta Gerez. (2009). Culpa, anomia y violencia. Revista Mal Estar e Subjetividade9(4), 1077-1102. Recuperado em 01 de abril de 2019, de http://pepsic.bvsalud.org/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S1518-61482009000400002&lng=pt&tlng=es.
  • Mantilla Espinosa, Fabricio. (2007). El principio general de responsabilidad por culpa del derecho privado colombiano. Revista Opinión Jurídica6(11), 131-150. Retrieved April 01, 2019, from http://www.scielo.org.co/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S1692-25302007000100008&lng=en&tlng=es.