Fyysisen olemuksen rooli viehätysvoimassa

6.10.2019
Fyysisen olemuksen rooli ihmisen viehätysvoimassa on tutkittu aihe, ja siitä on tehty lukuisia tutkimuksia. Se on ilmiö, jonka kanssa elämme joka päivä, ja se on synnyttänyt useita myyttejä, jotka saavat monet ihmiset tuntemaan olonsa epävarmoiksi luodessaan uusia ihmissuhteita.

Maailmasta löytyy monia teorioita, jotka puhuvat fyysisen olemuksen merkityksestä viehätysvoimassa, etenkin analysoimalla sen toimintaa ihmissuhteiden alussa. Myös sosiaalisen kognition psykologian piirissä fyysisen olemuksen rooli viehätysvoimassa on tutkittu näkökohta, josta on tehty lukuisia eri tutkimuksia ja analyysejä.

Viehätysvoiman käsitettä on tarpeen rajoittaa, sillä se voidaan sekoittaa helposti kytkökseen, mikä vaikuttaa myös ystävyyteen perustuvien suhteiden syntyyn. Itse asiassa ihmissuhteita on mahdollista luoda ilman, että tunnemme viehätysvoimaa toista ihmistä kohtaan.

Kirjailijat, kuten Surra ja Milardo (1988) ovat vakiinnuttaneet kahdenlaisia suhteita ihmisten välillä. Ensinnäkin löydämme näiden joukosta vuorovaikutteisia verkostoja, joissa ihmiset ovat välineellisesti vuorovaikutuksessa toistensa kanssa tavoitteiden saavuttamiseksi. Toiseksi on taas olemassa psykologisia verkostoja, joissa ihmiset tuntevat olevansa läheisiä ja tärkeitä toisille ihmisille, jolloin luodut siteet yltävät tavoitteiden saavuttamista kauemmas.

Tämän vuoksi termi viehätysvoima kuuluu psykologisiin verkostoihin. Näissä verkostoissa viehätysvoima ymmärretään luontaisena halukkuutena luoda suhteita toisiin ihmisiin, olla vuorovaikutuksessa heidän kanssaan ja arvioida heidän toimintojaan ja ehdotuksiaan positiivisella tavalla.

Viehätysvoima voidaan nähdä luonnollisena halukkuutena muodostaa suhteita toisiin ihmisiin

Feingold ja deittimainokset

Feingoldin (1990) kaltaiset tutkijat ovat halunneet tutkia fyysisen olemuksen roolia viehätysvoimassa uusia ihmissuhteita luodessa. Feingoldin tutkimuksen suorittamiseksi mukaan otettiin viisi metodologista perustekijää:

  • Asteikoilla varustetut kyselylomakkeet: Tutkimuksen kohteiden tuli pisteyttää erilaisia ​​ominaisuuksia, jotka heidän mielestään olivat merkityksellisiä ominaisuuksia potentiaalisessa kumppanissa – näiden joukossa myös fyysinen olemus.
  • Fyysisen viehätysvoiman ja suosion välisten korrelaatioiden tutkiminen.
  • Sokkotreffit, joissa fyysisen viehätyksen tasoa ja myöhemmin tapahtunutta kanssakäymistä manipuloitiin.
  • Tulevien työkavereiden valheelliset fyysiset kuvaukset tutkimuksen kohteissa tuotetun mieltymyksen tason mittaamiseksi.
  • Sanomalehdissä julkaistujen deittimainosten sisällön analyysi.

Tutkimuksen tavoitteena oli nähdä, määritteleekö kauneus sen, miten arvioimme muita ihmisiä. Vastaus tähän oli kyllä. Tutkimuksessa todettiin, että miehet arvostivat fyysistä viehätysvoimaa enemmän kuin naiset, mutta huomio – tutkimustuloksista kävi myös ilmi, että tämä vaikutus oli suurempi subjektiivisissa mittauksissa kuin käyttäytymisessä tapahtuvissa reaktioissa.

Tämä tarkoittaa, että siinä, mitä kyseiset osallistujat kertoivat etsivänsä kumppanista, ja siinä, mitä he todella etsivät tutkimuksen jälkeen, näytti olevan eroja. Nämä tulokset voivat siis olla puolueellisia sosiaalisen haluttavuuden ja yhteiskunnan asettaman ulkoisen viehätysvoiman stereotyypin takia.

Romanttiset ja platoniset indeksit

Samassa tutkimuksessa osoitettiin, että fyysisesti viehättävimmillä naisilla oli enemmän romanttisia treffejä. Fyysisesti viehättävillä miehillä taas oli puolestaan ​korkeampi platonisen suosion indeksi – toisin sanoen naispuolisia ystäviä.

Tämä viittaa siihen ajatukseen, että romanttisissa vuorovaikutuksissa fyysinen viehätysvoima näyttää olevan tärkeämpi miehille, siinä missä silloin kun tavoitteena on ystävyys, kauneudesta tulee merkityksellisempää naisille.

Fyysinen olemus, raha ja ystävällisyys

Toinen, Hamermeshin ja Biddlen (1998) suorittama tutkimus osoittaa rahan ja muiden aineellisten resurssien sekä fyysisen viehätysvoiman välisen suhteen. Tässä tutkimuksessa Hamermesh ja Biddle havaitsivat, että ulkoisesti vähemmän viehättävät henkilöt ansaitsivat huomattavasti pienempää palkkaa kuin ne ihmiset, jotka nähtiin fyysisesti viehättävämpinä. Sukupuolella ja ammatilla ei ollut tässä suhteessa merkitystä.

Eagly (1991) tutki fyysisen olemuksen painoa viehätysvoimassa merkittävien psykologisten rakenteiden, kuten sosiaalisen pätevyyden, älykkyyden ja rehellisyyden sekä altruismin kautta.

Eagly löysi suoran yhteyden fyysisen viehätysvoiman ja sosiaalisen pätevyyden (jonka selitykset voisi liittää kontaktien muodostamisen tai sosiaalisen hyväksynnän helppouteen) välillä, kohtuullisen suhteen älyllisen pätevyyden ja fyysisen viehätysvoiman välillä, mutta lopuksi ei mitään merkityksellistä suhdetta altruismin, rehellisyyden ja fyysisen viehätysvoiman välillä.

Avaintekijä löytyy sosiobiologiasta

Fyysistä olemusta viehätysvoimassa ja kumppanin valinnassa on tutkittu paljon. Selitys viittaa sekä miesten että naisten lisääntymisviettiin liittyviin inversioihin. Omien geenien läsnäolon varmistaminen seuraavissa sukupolvissa on se merkittävä seikka, joka määrää, mikä toisissa ihmisissä herättää kiinnostusta. Näitä piirteitä ei määrittele pelkästään fyysinen viehätysvoima, vaikka niillä näyttääkin olevan erittäin ratkaiseva rooli.

  • Evoluutioteorioita seuraten ne ihmiset, jotka ovat kiinnostuneet naisista, etsivät kumppanissaan lisääntymiseen yhdistettäviä piirteitä, jotka liittyvät läheisesti nuoruuteen ja kauneuteen.
  • Miehistä kiinnostuneille ihmisille tärkeimpiä piirteitä taas ovat miehisyyteen liittyvät piirteet, kuten kykenevyys lasten ylläpitoon, eli toisin sanoen valta-asema ja dominanssi.

Sosiobiologia ja universaalin kauneuden prototyypit

Universaalin kauneuden prototyypit näyttävät vahvistavan psykobiologista hypoteesia määrittelemällä naisellisen kauneuden ideaalia sellaisilla ominaisuuksilla, jotka liittyvät nuoruuteen ja äitiyteen. Näitä piirteitä ovat suuret silmät ja suu, pieni nenä, suurikokoiset rinnat ja leveä lantio. Samalla ne liittyvät myös miehisen kauneuden ihanteeseen eli leveään leukaan ja lihasvoimaan.

Kuitenkin, kuten yllä jo mainittiin, esimerkiksi miesten kohdalla sosiobiologiassa puhuttavat piirteet eivät liity vain fyysiseen ulkonäköön. Jensen Campbellin johtama työ on osoittanut, että miesten mielestä viehättävimpien ihmisten piirteet eivät olleet fyysisesti hallitsevimpia, vaan sellaisia piirteitä, jotka osoittivat eniten tukea antavaa käyttäytymistä.

Loisteoria ja viestintäkanavien rooli

Gangestad ja Buss (1993) esittivät myös psykobiologian pariin kuuluvan niin sanotun loisteorian. He tutkivat fyysisen viehätysvoiman merkitystä 29 eri kulttuurissa. Tutkimuksissa nähtiin, että niillä alueilla joilla patogeenisten loisten tartunnan todennäköisyys on suurempi, myös fyysistä viehätysvoimaa arvostettiin paljon enemmän. Näin tapahtui, sillä fyysinen viehätysvoima vaikuttaa pätevältä immunokompetentin ja sairauksia ehkäisevän vastustuskyvyn indikaattorilta.

Toisaalta taas Feingold puhui siitä, että tiedotusvälineillä on ollut keskeinen rooli sen kuvan luomisessa, mitä me ihmiset pidämme viehättävänä. Hän puolustaa, että sellaisia myyttejä kuten ”kaikki kaunis on hyvää”, ylläpidetään sen näkyvyyden ansiosta esimerkiksi elokuvissa ja sarjoissa – viehättäviä, ystävällisiä ja vahvoja sankareita, joilta löytyvät kaikki ne ominaisuudet, joita jokainen haluaisi kumppaniltaan.

Taipumus ihmisten yleistämiseen johtaisi siihen, että fyysisen viehätysvoiman ja positiivisten ominaisuuksien välinen riippuvuussuhde yleistettäisiin kaikenlaisiin tilanteisiin. Tämä taas aiheuttaa sen, että me itse joudumme perustavanlaatuisen attribuutiovirheen uhreiksi, jossa omaksumme fyysisesti viehättävien ihmisten menestyksen ilman riittävää tietoa. Uskomme, että viehätysvoimalla ja positiivisilla persoonallisuuden piirteillä on jonkinlainen suhde, vaikka jokaisen menestys johtuukin todennäköisesti muista ulkoisista ja epävakaista tekijöistä.

Yhteiskunnan luoma idea universaalista kauneudesta vaikuttaa myös jokaisen henkilökohtaiseen näkemykseen

Itseään toteuttava ennuste

Tämän vuoksi me voimme nimittää fyysisesti viehättävälle ihmisille pätevyyden ja ystävällisyyden hyveet ja suhtautuisimme tähän nimitykseen yhtenäisellä tavalla. Olemme vuorovaikutuksessa jonkun pätevän ja jonkun hyvän kanssa, ja haluamme ylläpitää tätä tasapainoa vastavuoroisuudella: yltää onnistuneen ja menestyneen ihmisen rinnalle. Kaikki tämä, mitä toiselle ihmisille annetaan, voi kuitenkin provosoida toisessa reaktion ja samalla tehdä hänestä alttiimman käyttäytymään samalla tavalla. Tätä kutsutaan itseään toteuttavaksi ennusteeksi.

Jos olemme tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, jonka uskomme olevan epäonnistunut, vähemmän älykäs ja halveksittavampi, alttius on hyvin erilainen. Nämä vuorovaikutukset leimaavat myös toisen osapuolen vastauksia, ja jos lähdemme erittäin vahvoista mutta kielteisistä odotuksista, on meidän myös helpompaa löytää toisesta niitä piirteitä, joita olemme odottaneet löytävämme.

Oli miten oli, psykobiologian tai sosiaalisten stereotypioiden näkökulmasta tarkasteltuna näyttää siltä, ​​että fyysisellä viehätysvoimalla on tärkeä rooli ihmissuhteiden luomisessa. Se ei tosin ole ainoa, sillä myös muita institutionaalisia tekijöitä, kuten tuttavallisuutta tai yhtäläistä kunnioitusta keskustelukumppanimme kanssa, on tutkittu.