Emme syntyneet vihaamaan omaa kehoamme

Yksikään lapsi ei tule maailmaan tuntien itsensä puutteelliseksi kehonkuvansa vuoksi. Mikä sitten saa heidät jossain vaiheessa elämäänsä tuntemaan olonsa niin epämukavaksi, kun he katsovat peiliin? Otetaan selvää.
Emme syntyneet vihaamaan omaa kehoamme
Valeria Sabater

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 30 tammikuuta, 2024

Miltä sinusta tuntuu, kun katsot peiliin? Pidätkö siitä mitä näet? Hyväksytkö vartalosi vai haluaisitko muuttaa sitä aivan yhtä helposti kuin riisut mekon ja pukeudut toiseen? Monilla meistä on monimutkainen viha-rakkaus -suhde fyysisen kuvamme kanssa koko elämän ajan. Haluaisimme hyväksyä ja rakastaa itseämme enemmän, mutta niin ei aina tapahdu.

Sanotaan, että kehomme kertoo tarinoita, tarinoita muutoksista ja kokemuksista, joilla on syvällisiä vaikutuksia meihin. Aina ei kuitenkaan ole helppoa olla tyytyväinen siihen, miltä näytämme. Usein muutamme selfiet suodattimilla, jotta ne vastaisivat omaamme sekä muiden mieltymyksiä. Tämä hämärtää yksilöllisyytemme ja kaikkiin kehomme eri vivahteisiin kirjoitetut kokemukset.

Tämän päivän yhteiskunta pyrkii kaikkien olevan samanlaisia, mikä juurruttaa jatkuvaa häpeää niille, jotka nähdessään peilikuvansa näkevät itsensä erilaisina ja jopa puutteellisina. Pelottavaa on, että tämä ilmenee jo todella varhaisessa elämässä. The Guardianissa äskettäin julkaistun tarinan mukaan kolme neljästä alle 12-vuotiaasta lapsesta häpeää vartaloaan.

Mitä tapahtuu? Miksi luomme niin tuhoisan suhteen kehoomme lapsuudesta lähtien?

Elämme yhteiskunnassa, jossa ilmiöistä, kuten kehon häpeämisestä (kehon häpeäminen fyysisen ulkonäön vuoksi), on tullut jokapäiväistä häirintää erityisesti sosiaalisessa mediassa.

Emme ole syntyneet vihaamaan omaa kehoamme, mutta jo nuorena alamme tehdä niin.
Lapset ja nuoret luovat yhä monimutkaisemman suhteen kehoonsa. Tämä selittää syömishäiriöiden lisääntymisen.

Jos emme ole syntyneet vihaamaan omaa kehoamme, mistä nämä tunteet tulevat?

Joskus kohtelemme kehoamme samalla tavalla kuin mieltämme: negatiivisilla tuomioilla ja toimintahäiriöillä. Itse asiassa kaikista suhteistamme monimutkaisimpia ovat ne, jotka luomme fyysisen kuvamme kautta. Koemme usein ylä- ja alamäkiä tässä suhteessa. Näin ollen toisinaan pidämme kehostamme ja toisinaan emme.

Esimerkiksi joskus vihaamme hiuksiamme, nenän muotoa tai selluliittia. Uskomme olevamme liian pitkä tai lyhyt, liian lihava tai liian laiha. Toisinaan emme tunne ansaitsevamme edes näyttää itseämme muulle maailmalle.

Me emme ole syntyneet vihaamaan omaa kehoamme. Koulutuksemme ja kulttuurimme rakentavat tämän itsehylkäämisen. Esimerkiksi vuonna 2016 Isossa-Britanniassa tehty tutkimus paljasti, että 47 prosenttia 11–21-vuotiaista tytöistä tunsi olonsa epämukavaksi ulkonäkönsä takia. Tämä rajoitti monia heidän sosiaalisia tilanteitaan. Ei ole yllättävää, että tällaisilla käsityksillä ja uskomuksilla on vakava vaikutus mielenterveyteen.

Deakinin yliopiston (Australia) tekemä tutkimus korostaa, kuinka vääristynyt kehonkuva ilmenee 6–11-vuotiailla lapsilla. Lisäksi se johtaa usein varhaisiin syömishäiriöihin. Mikä menee pieleen? Miksi lapset kehittävät tällaisia tunteita kehoaan kohtaan?

Tavat, joilla muut kuvaavat tai arvioivat kehoamme, eivät ole koskaan vaarattomia. Ne voivat muokata ajatuksia, joita meillä on itsestämme, jo todella nuoresta iästä lähtien.

Kasvatus ja perhetarinat

“Emma on pullea, aivan kuten hänen tätinsä ja isoäitinsä.” “Petteri on kuin veljensä, pieni ja laiha kuin harava.” Heti kun saavumme maailmaan, meitä ympäröivät ihmiset kuvaavat ulkonäköämme. Meidän olisi muistettava, että jokainen sana sisältää merkityksen. Itsekäsityksemme rakentuu näiden kuulemiemme lauseiden kautta.

Perheemme eivät vain kasvata meitä. Perheenjäsenten kommentit muokkaavat meitä tarinoiden kautta, jotka sisäistämme rakentaaksemme omia mielikuviamme. Mutta nämä kommentit eivät aina ole hyödyllisiä.

Yhteiskunta ja kauneusihanteet

Miesten ja naisten kauneusihanteet muuttuivat 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa (Agarwal & Banerjee, 2018). Yhtäkkiä laihuutta ylistettiin. Kurvit katosivat ja naisia kehotettiin muokkaamaan itseään lähes mahdottomilla tavoilla. Jotain vastaavaa tapahtui miehillä. Siitä hetkestä lähtien pitkiä ja lihaksikkaita nuoria miehiä pidettiin ihanteellisina.

Nämä stereotypiat on integroitu elokuvan, muodin ja mainonnan maailmaan. Meidät on vakuutettu lapsuudesta lähtien, että kauneus piilee näissä muodoissa. Valitettavasti tämä kehon homogeenisuus saa meidät katsomaan peiliin jossain vaiheessa lapsuuttamme ja huomaamaan, että olemme puutteellisia.

Sosiaalinen vertailu on luonnollinen impulssi ihmisessä. Vertailemme itseämme arvioidaksemme, mikä tekee meistä erilaisia ja samanlaisia kuin muut. Olemme huolissamme, kun pidämme itseämme erilaisina. Samankaltaisuus suosii sosiaalista integraatiota, jota olemme kaivanneet aina pienestä pitäen.

Sosiaalinen media ja digitaalinen kulttuuri

Me emme ole syntyneet vihaamaan omaa kehoamme. Opimme kohtelemaan sitä huonosti ja irtautumaan siitä, koska meidät on saatu uskomaan, että kehomme on viallinen. Meistä kaikista nimenomaan nuorilla on huonoin suhde omaan kehoonsa.

Nykyään nämä nuoret kehittävät identiteettiään ja tapaansa hahmottaa maailmaa sosiaalisessa mediassa. Joka kerta kun he ilmestyvät tälle alustalle viihdyttämään itseään, seurustelemaan tai etsimään tietoa, heillä on erittäin vääristyneitä näkemyksiä todellisuudesta. Esitetyt kehon kauneusihanteet ovat täysin epärealistisia. Mutta tämä ei estä heitä tekemästä lukuisia ponnisteluja näiden esteettisten standardien saavuttamiseksi.

Ja heistä, jotka eivät tavoita ihannetta, tulee usein sosiaalisia hylkiöitä, ja heitä kiusataan ankarasti (body shaming). Lisäksi turhautuminen siitä, ettei itsellä ole oletettavasti ihanteellista ulkonäköä, voi johtaa itsensä vahingoittamiseen ja syömishäiriöihin.

Meidän ei tarvitse rakastaa kehoamme, mutta meidän tulee kunnioittaa sitä ja hyväksyä se sellaisena kuin se on.

Kuinka kunnioitat kehoasi

Kuten sanottu, kukaan meistä ei synny vihaamaan kehoaan. Yhteiskunta, kasvatus ja kulttuuri saavat meidät uskomaan, että olemme epätäydellisiä. On myös selvää, että peilikuvamme vihaaminen tarkoittaa itsemme vihaamista ihmisenä, itsemme mitätöimistä ja ajattelua, että emme ansaitse tiettyjä asioita. Tämä saa meidät tuntemaan olomme erittäin epämukavaksi.

Mutta kehomme on kotimme, ja meidän on pidettävä siitä huolta ja kunnioitettava sitä, jos haluamme tuntea olomme henkisesti vahvoiksi. Yhteiskunta on epävieraanvarainen, tuomitseva ja julma. Se hylkää meidät ja vahvistaa vastaanottamamme haitalliset viestit. Meidän on luotava liittoutumia itsemme kanssa mennäksemme eteenpäin turvallisesti, tunteaksemme olevamme jokaisen unelman ja tärkeän tarkoituksen arvoinen.

Tässä on neuvoja, jos haluat tietää, kuinka alkaa hyväksyä kehosi.

Kunnioita kehoasi

Jokaisella on tiettyjä puutteita ja vivahteita, joista he eivät pidä kehossaan, mutta tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi solvata itseämme. Se on okei, jos et pidä korvistasi tai selluliitista reisissäsi. Miksei niitä vain hyväksytä? Sen hyväksyminen, että kehosi ei ole täydellinen, vähentää stressin ja itsekritiikkisi tunteita.

Tunnista kehosi hyödyllisyys

Pysähdy hetkeksi ja mieti, kuinka monta asiaa voit tehdä kehollasi? Voit kävellä ja päästä minne haluat. Voit tanssia, halata, liikkua, työskennellä, tuntea… Elämä ei olisi mahdollista ilman sitä fyysistä kuorta, jonka avulla voit nauttia ja suorittaa loputtomia tehtäviä.

Hoida ja hemmottele itseäsi

Ehkä et ole nauttinut olostasi pitkään aikaan kehosi takia. On aika muuttaa asia. Lähde retkelle, käy ostoksilla, pue päällesi vaatteet, joista tulee hyvä mieli, rentoudu… Kehosi ei ole vain olemassa, vaan sen tarkoitus on, että voit nauttia elämästä.

Valitse ystäväsi viisaasti ja ajattele kriittisesti

Ympärilläsi olevien ihmisten pitäisi antaa sinulle terveitä kehonkuvamalleja. Vältä ihmisiä, jotka pilkkaavat omaa kehoaan tai arvostelevat sinua, ja niitä, jotka kannattavat vääristyneitä kauneusihanteita. Sinun on myös kehitettävä kriittistä ajattelua. Tämä auttaa sinua ymmärtämään, että kaikki sosiaalisessa mediassa näkyvä ei vastaa todellisuutta.

Lopuksi sinun on ymmärrettävä, että digitaalista universumia ohjaavat algoritmit, eivät eettiset periaatteet ja terveet arvot. Me emme ole syntyneet vihaamaan omaa kehoamme. Valitettavasti monet meistä kasvavat kuitenkin häpeissään ja epävarmoina ulkonäöstään. Tämä viittaa siihen, että yhteiskunnassamme on jotain pahasti pielessä. On korkea aika korjata asia.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Agarwal, T. & Banerjee, A. 2018). Body shaming and social anxiety: Assessing gender differences. The Learning Curve, 7, 72-75. Retrieved from https://pdfs.semanticscholar.org/e332/9c7e98abe100397aa879bacba0c261668….
  • Brewis AA, Bruening M. Weight Shame, Social Connection, and Depressive Symptoms in Late Adolescence. Int J Environ Res Public Health. 2018 May 1;15(5):891. doi: 10.3390/ijerph15050891. PMID: 29723962; PMCID: PMC5981930.
  • Schlüter, Constanze & Kraag, Gerda & Schmidt, Jennifer. (2021). Body Shaming: an Exploratory Study on its Definition and Classification. International Journal of Bullying Prevention. 10.1007/s42380-021-00109-3.
  • Ricciardelli LA, McCabe MP. Children’s body image concerns and eating disturbance: a review of the literature. Clin Psychol Rev. 2001 Apr;21(3):325-44. doi: 10.1016/s0272-7358(99)00051-3. PMID: 11288604.
  • León MP, González-Martí I, Contreras-Jordán OR. What Do Children Think of Their Perceived and Ideal Bodies? Understandings of Body Image at Early Ages: A Mixed Study. Int J Environ Res Public Health. 2021 May 3;18(9):4871. doi: 10.3390/ijerph18094871. PMID: 34063636; PMCID: PMC8125761.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.