Elämän kriisit: neljä avainta niiden kohtaamiseen
Useimmat meistä ovat kokeneet monimutkaisia tilanteita, joista meidän on päästävä ylitse. Ne ovat elämän kriisejä, jotka pakottavat meitä keskeyttämään normaalin elämämme tai jopa sulkemaan joitakin ovia. Saatamme luokitella elämän kriisit negatiivisina, sillä ne muuttavat tapaamme toimia tai ajatella, mutta ne voivat myöskin olla tilaisuuksia jatkaa eteenpäin.
Vaikka on olemassa monenlaisia kriisejä elämässä, jotkut niistä ovat yleisempiä kuin muut. Esimerkiksi on olemassa niitä joilla on tekemistä ikääntymisen kanssa, kuten esimerkiksi siirtyminen lapsuudesta nuoruuteen, nuoruudesta aikuisuuteen, keski-iän kriisi, ja vanhan iän kriisi.
On myös olemassa identiteettiin liittyviä kriisejä, niitä joilla on tekemistä sen kanssa keitä olemme ja mihin samaistumme, ja myöskin kriisejä jotka ovat rakkaan kuoleman, avioeron tai potkujen seurausta.
Kriisit ovat tilaisuuksia muuttua, siirtymähetkiä jotka saavat meidät toimimaan. Tässä artikkelissa me selitämme neljä tapaa kohdata nämä tilanteet sillä tavoitteella, että meistä tulee vahvempia.
“Ihminen löytää itsensä silloin, kun hän mittaa itsensä esteitä vastaan.”
-Antoine de Saint-Exupéry-
1. Sen kohtaaminen, mitä meille tapahtuu
Elämän kriisi saattaa alkaa joillakin hälyttävillä merkeillä, kuten esimerkiksi surun tai pelon tunteilla, ahdistuksella tai jopa kivulla. Jos teeskentelemme ettemme tunne näitä oireita, ne saattavat pahentua, mikä johtaa ilmiselviin oireisiin ja kauhistuttaviin seurauksiin.
Meidän on tunnistettava, että oma henkilökohtainen historiamme vaikuttaa siihen, miten näemme kriisit ja kuinka me kohtaamme ne. Jos esimerkiksi olemme avioeron keskellä, saatamme kokea hylätyksi tulemisen tunteita johtuen siitä mitä meille on tapahtunut lapsuudessa.
Lisäksi se tapa jolla käsittelemme ongelmia, voi myös olla tärkeää. Jos meillä on taipumusta ajatella pieniä asioita liikaa, olemme mitä todennäköisimmin kriisin musertamia, ja tämä vaikeuttaa siitä parantumista. Siksi on tärkeää pohtia sitä mitä meille tapahtuu voidaksemme etsiä uusia vaihtoehtoja, tehdä valintoja sekä tarpeellisia muutoksia.
Vaikea tilanne saattaa myös saada meidät ajattelemaan arvojamme ja uskomuksiamme, ja harkitsemaan tavoitteitamme. Elämän kriisit saavat meidät arvioimaan itsemme ja oppimaan uusia tapoja lähestyä vaikeuksia, minkä takia emme voi pysyä paikallamme, vaan meidän on jatkettava eteenpäin.
“Vain kriisi, oikea tai havaittu, saa aikaan oikeita muutoksia. Kun tämä kriisi ilmenee, teot riippuvat saatavilla olevista ideoista.”
2. Muista, että elämän kriisit ovat väliaikaisia
Kriiseillä, aivan kuin muillakin prosesseilla, on alkuvaihe, kehitysvaihe, kliimaksi ja loppu. On äärimmäisen tärkeää muistaa, että se mitä nyt tapahtuu, tulee menemään ohi.
Mutta mitä teemme tuon väliaikaisen kivun kanssa? Kriisit ovat tilaisuuksia muuttua, minkä takia me käytämme niitä hyödyksemme oppiaksemme uusia näkökulmia ja uusia tapoja toimia. Ne ovat itse asiassa loistavia hetkiä lakata toistamasta käytöksiä ja asenteita, jotka eivät johda meitä mihinkään.
Mutta elämän kriisien väliaikainen luonne on kuin kaksiteräinen miekka. Toisaalta se auttaa meitä lievittämään kipua samalla kun muutamme itseämme. Mutta ajan myötä näiden kriisien mukana tulevat tilaisuudet tulevat myös katoamaan. Meidän asenteellamme niitä kohtaan on perusteellinen rooli. Riippuu meistä, tuleeko meistä vahvempia vai heikompia.
’’Kriisien aikana sydän joko rikkoutuu tai vahvistuu.”
-Honoré de Balzac-
3. Menneisyydestä irti päästäminen
Menneisyyden ratkaisut eivät enää toimi. Viimeinen tilanne, vaikka luulimme sen olevan parempi, ei ole enää olemassa. Tämän hyväksyminen auttaa meitä hallitsemaan tunteitamme paremmin. Vaikka menneisyys on mukavampi ja tarjoaa tiettyä turvallisuutta, mitä nopeammin tunnistamme sen minkä kanssa olemme tekemisissä, sitä nopeammin löydämme uusia strategioita päästä siitä yli.
Monissa tilanteissa menneisyydestä kiinni pitäminen luo väärän hallinnan tunteen. Mutta kriisin aikana meidän on kohdatta epävarmuutemme ja heikkoutemme. Siksi sen sijaan että käyttäisimme menneisyyttämme tekosyynä, voimme käyttää sitä ponnahduslautana. Tällä tavoin on helpompi tunnistaa ne vahvuudet ja resurssit, jotka unohdimme meillä olevan.
Kun emme pidä kiinni menneisyydestä, voimme nähdä tulevaisuuden selvempänä pohtiaksemme minne haluamme mennä. Jos olemme edelleen pakkomielteisiä menneisyyden suhteen, se saattaa tukkia tiemme ja saada meidät ajattelemaan, että meidän on mahdotonta saavuttaa tavoitteemme.
Jos päästämme siitä irti, voimme oivaltaa että kriisi on vain edessämme oleva este. Jo pelkkä tulevaisuuden visualisoiminen saattaa luoda uusia tilaisuuksia.
“Ongelma maailman kanssa on siinä, että älykkäät ihmiset ovat täynnä epäilyjä, kun taas typerät ihmiset ovat täynnä itsevarmuutta.”
-Charles Bukowski-
4. Avun pyytäminen
Elämän kriisit täyttävät meidät usein syyllisyydellä ja häpeällä, tunteilla, jotka voivat työntää meidät pois läheistemme luota. Ei ole kuitenkaan mitään väärää myöntää sitä, ettemme voi päästä tästä tilanteesta irti yksin. Tuen etsiminen läheisistä tai niistä, jotka kokevat jotain samaa, saattaa antaa meille voimaa. On kuitenkin tärkeää, että tavoittelemamme ihmiset ovat optimistisia ja halukkaita auttamaan meitä pohtimaan ja helpottamaan ahdistustamme.
Voimme mennä myös terapeutin puheille saadaksemme puolueettoman ja neutraalin perspektiivin. Mielenterveysalan ammattilaiset voivat tarjota meille turvallista tilaa puhua tilanteestamme ja tunteistamme ilman pelkoa. He auttavat meitä ajattelemaan mitä meille tapahtuu, ja löytämään ratkaisuja.
On tärkeää olla tietoinen siitä, ettei meidän tarvitse kokea tätä yksin. On olemassa väistämättömiä kriisejä, jotka ovat osa elämää. Me kaikki joudumme kokemaan näitä. Muille puhuminen voi auttaa meitä tuntemaan olomme ymmärretyiksi.
Elämän kriisit eivät ole välttämättä rankkoja prosesseja, mutta emme voi jättää niitä huomioimatta, ajatellen että ne tulevat menemään ohi itsestään. Niistä ei ole helppoa päästä yli ja ne vievät aikaa, mutta ne voivat olla myös tilaisuuksia löytää ja määritellä itsemme uudelleen.
“Minulla on kuusi rehellistä palvelijaa (he opettivat minulle kaiken tietämäni). Heidän nimensä ovat Mitä ja Miksi ja Milloin ja Kuinka ja Missä ja Kuka.”
-Rudyard Kipling-