Ekstrapyramidaalijärjestelmän häiriöt: mitä ne ovat ja mistä ne johtuvat?

18.11.2019
Ekstrapyramidaalijärjestelmän häiriöt voivat ilmetä dopamiinin reseptoreita estävän farmakologisen hoidon seurauksena tai ne voivat olla seurausta tiettyjen aivojen alueiden välittömästä vauriosta. Analysoimme tässä artikkelissa yksityiskohtaisemmin näiden häiriöiden alkuperää, oireita ja hoitoa.

Ekstrapyramidaalijärjestelmän häiriöt ovat motorisia häiriöitä, jotka syntyvät pääasiassa antipsykoottisten lääkkeiden haittavaikutuksena. Puhumme siis motorisesta häiriöstä, jonka aiheuttajana on vaurio ekstrapyramidaalisessa järjestelmässä, jonka muodostavat aivojen basaaligangliot eli tyvitumakkeet, joihin kuuluvat harmaat tumakkeet sekä niiden radat ja yhteydet.

Ekstrapyramidaalijärjestelmä vastaa omaehtoisten liikkeiden ja lihasjänteyden kontrolloimisesta, samoin kuin automaattisten, vaistonomaisten sekä opittujen liikkeiden tuottamisesta. Siksi silloin, kun ongelmia ilmenee tässä järjestelmässä, esiintyy liikkeissä, lihasjänteydessä ja ryhdissä erilaisia häiriöitä.

Selkein esimerkki ekstrapyramidaalijärjestelmän häiriöstä on Parkinsonin tauti. Itse asiassa ekstrapyramidaalijärjestelmän häiriön määrittelemiseksi puhutaan myös parkinsonismin oireista.

Ekstrapyramidaalijärjestelmän häiriöt aiheuttavat ongelmia kehon liikkeissä

Mistä ekstrapyramidaalijärjestelmän häiriöt johtuvat?

Ekstrapyramidaalijärjestelmän häiriöitä esiintyy pääasiassa antipsykoottisten lääkkeiden haittavaikutuksena, vaikka se voi johtua myös tiettyjen aivojen alueiden vaurioista. Perimmäinen syy näihin häiriöihin on elimistön motorisen toiminnan välittäjäaineen eli dopamiinin sääntelyn puute.

Antipsykoottiset tai toiselta nimeltään neuroleptiset lääkkeet estävät pääasiallisesti D2-dopamiinin reseptoreita kontrolloidakseen psykoosissa tapahtuvaa dopaminergisten reittien aktivoitumisen lisääntymistä. Näiden dopamiinireseptoreiden estäminen aiheuttaa motorisia häiriöitä, jotka tunnemme tänä päivänä ekstrapyramidaalijärjestelmän häiriöinä eli ekstrapyramidaalioireina.

Ensimmäisen polven antipsykoottiset lääkkeet aiheuttavat eniten ekstrapyramidaalioireita. Itse asiassa toisen polven antipsykoottiset lääkkeet saivat alkunsa juuri tämän usein esiintyvän sivuvaikutuksen välttämiseksi. Yleisimmät lääkkeet, jotka voivat aiheuttaa näitä häiriöitä, ovat esimerkiksi haloperidoli tai klooripromatsiini.

Ekstrapyramidaalijärjestelmän häiriöiden oireet

Ekstrapyramidaalijärjestelmän häiriöiden pääasiallisia oireita ovat:

  • Hypokinesia: Vähentynyt vauhti ja kyky suorittaa omaehtoisia liikkeitä. Liikkeiden suorittaminen vie paljon vaivaa ja tuloksena on hitaita ja kömpelöitä liikkeitä.
  • Hypertonia: Lisääntynyt lihasjännitys erityisesti raajoissa sekä akuutti dystonia kasvojen, kaulan ja kielen lihaksissa.
  • Akatisia: Levottomuuden, ahdistuksen ja tuskaisuuden oireet, jotka tekevät paikoillaan istumisesta mahdotonta.

Lisäksi on olemassa useita muita motorisia oireita, jotka liittyvät ominaisuuksiltaan vahvasti ekstrapyramidaalijärjestelmän häiriöihin. Joitakin näistä oireista ovat muun muassa:

  • Hyperkinesia, tahattomat liikkeet, kuten nykäisyt, ballismit tai myokloniat.
  • Tahaton, heilahteleva ja rytminen vapina, jota voi esiintyä levossa tai tietyn asennon ylläpitämisen aikana.
  • Parkinsonismin liikkeet, pää ja vartalo kallistettuna eteenpäin sekä kyynärpäät, polvet ja ranteet taivutettuina.
  • Kasvojen ilmeettömyys, jossa kasvojen ilmeet puuttuvat osittain tai kokonaan kasvojen lihaksen jäykkyyden takia.
  • Muutokset kävelyssä, pienet askeleet ilman käsivarsien heiluvaa liikettä, myös tasapaino voidaan menettää helposti.
  • Muutokset kielessä ja kirjoittamisessa.
  • Asentoon liittyvien refleksien sekä automaattisten ja nopeiden liikkeiden puuttuminen.
Ekstrapyramidaalioireiden hoidossa tärkeintä on annostelun ja mahdollisten sivuvaikutusten huolellinen seuranta

Ekstrapyramidaalijärjestelmän häiriöiden hoito

Yleensä silloin, kun nopea toiminta on tarpeen, ekstrapyramidaalioireiden hoito tehdään joko antikolinergisillä tai dopaminergisillä lääkkeillä. Suurimmassa osassa tapauksista ensisijaisena tavoitteena on kuitenkin niiden lääkkeiden lopettaminen, jotka näitä oireita ovat alunperin aiheuttaneet. On normaalia, että esimerkiksi ensimmäisen polven psykoosilääkkeitä hyödyntävä hoito pyritään korvaamaan lääkkeillä, joilla on vähemmän sivuvaikutuksia, tässä tapauksessa esimerkiksi toisen polven psykoosilääkkeillä.

Ekstrapyramidaalijärjestelmän häiriöiden ilmenemisen välttämiseksi antipsykoottisia lääkkeitä hyödyntävän hoidon aikana annettuja annoksia ja siitä seuraavia mahdollisia reaktioita on kuitenkin kontrolloitava ja seurattava huolellisesti, jolloin tilanteeseen voidaan reagoida aikaisessa vaiheessa mahdollisten komplikaatioiden välttämiseksi.

Lihasjäykkyyden ja motoristen muutosten hoidossa, erityisesti silloin kun ne johtuvat tai ovat saaneet alkunsa ekstrapyramidaalisilla radoilla sijaitsevasta aivovauriosta, fysioterapian osallisuudella on erittäin tärkeä rooli. Tämän terapiamuodon panoksella on potilaan kuntoutuksen kannalta valtava arvo, sillä sen tavoitteena on eritoten parantaa potilaan elämänlaatua.

  • Hernández, O. M., Fajardo, X. R., Fernández, E. A., Rodríguez, O. L. M., & Urra, F. M. (2006). Síndrome extrapiramidal inducido por neurolépticos. Revista Médica Electrónica28(3), 185-193.
  • Cicero, A. F., Forghieri, M., Cuzzola, D. F., Cipressi, F. E. D. E. R. I. C. A., & Arletti, R. (2002). Extrapiramidal syndrom, anticholinergic effects and orthostatic hypotension induced by antipsycotic drugs under everyday practice conditions in Italy: the PPHSS study. Rivista di psichiatria37(4), 184-189.
  • Ortega-Soto, H. A., Jasso, A., Ceceña, G., & Ávila, C. A. H. (1991). La validez y la reproducibilidad de dos escalas para evaluar los síntomas extrapiramidales inducidos por neurolépticos. Salud Mental14(3), 1-5.