Haloperidoli: mitä se on ja mihin sitä käytetään?

21.9.2019
Haloperidoli on antipsykoottinen lääke skitsofrenian hoitoon ja muihin psykoottisiin tai levottomiin olotiloihin. Sekä aikuiset että lapset voivat käyttää sitä.

Haloperidoli on antipsykoottinen tai neuroleptinen lääke. Sen kemiallisesta rakenteesta johtuen kyseessä on butyrofenoni. Paul Janssen löysi sen vuonna 1958 ja se on tyypillinen antipsykootti. Se siis auttaa hoitamaan skitsofrenian positiivisia oireita, kuten hallusinaatioita, harhaluuloja tai levottomuutta.

Haloperidoli on keskushermostoa masentava tekijä, joten sillä on rauhoittava vaikutus. Tätä vaikutusta käytetään yleensä aggressiivisuuden ja levottomuuden hoitoon.

Mihin haloperidolia käytetään?

Yli 18-vuotiaille määrätään haloperidolia seuraavien sairauksien hoitoon:

  • Skitsofrenia.
  • Sekavat tilat, jotka eivät reagoi terapioihin ilman lääkitystä.
  • Maanisiin kausiin, jotka yhdistetään kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.
  • Psykomotoriseen levottomuuteen, johon liittyy psykoottisia sairauksia.
  • Aggressiivisuuteen ja psykoottisiin oireisiin potilailla, jotka kärsivät Alzheimerista, dementiasta ja vaskulaarisesta dementiasta.
  • Tic-häiriöihin, kuten Touretten oireyhtymään, joka ei reagoi muihin hoitotyyppeihin.
  • Huntingtonin tautiin, joka ei reagoi muihin hoitotyyppeihin.
haloperidolin kemiallinen kaava

Asiantuntijat määräävät haloperidolia lapsille viimeisenä vaihtoehtona, kun muut hoitokeinot eivät toimi tai kun potilas ei siedä muita hoitoja. Haloperidoli on lääke, jota määrätään hoitamaan:

  • Skitsofreniaa 13-17 -vuotiailla teineillä.
  • Aggressiivisuutta 6-17 -vuotiailla lapsilla ja teineillä, jotka kärsivät myös autismista tai jostakin kehityshäiriöstä.
  • Tic-häiriöitä, kuten Touretten oireyhtymää 10-17 -vuotiailla lapsilla ja teineillä.

Tutkijat tutkivat myös tällä hetkellä haloperidolin käyttöä harhaluulojen ehkäisemiseen. Pieninä annoksina otettuna haloperidoli vaikuttaa olevan hyödyksi harhaluulojen vaikutusten vähentämisessä korkean riskin omaavilla potilailla sekä potilailla, jotka ovat menossa leikkaukseen. Se voi myös auttaa ehkäisemään pahoinvointia ja oksentelua, varsinkin leikkauksen tai kemoterapian jälkeen. Useat tutkimukset ovat vahvistaneet sen, kuinka tehokasta ja helppoa haloperidolin käyttö on erityisesti tämän viimeksi mainitun käyttötavan suhteen.

Toimintamekanismi

Haloperidoli on tehokas dopamiinireseptorien vastustaja. Sen toiminta perustuu ei-selektiiviseen D2-reseptorin estämiseen. Se estää myös alfa-1-adrenergisiä reseptoreja, mutta pienemmässä määrin.

Estämällä dopamiinin vastaanottamista, se vähentää sen liiallista määrää aivoissa. Haloperidoli siis tukahduttaa harhaluuloiset ajatukset ja hallusinaatiot. Se aiheuttaa myös psykomotorista väsymystä, joka on hyödyllinen monissa skitsofrenian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön tapauksissa.

Haloperidoli ja sen sivuvaikutukset

Aivan kuten melkein kaikilla muillakin psykotrooppisilla lääkkeillä, haloperidolilla on myös joitakin sivuvaikutuksia. Niiden on tapana liittyä toimintamekanismiin. Itse asiassa suurin osa haloperidolin haittavaikutuksista johtuu dopamiinin estämisestä muilla kehonalueilla. Yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat:

  • Ekstrapyramidaalioireet
  • Unettomuus
  • Kiihtyneisyys
  • Yliaktiivisuus
  • Migreenit

Muita epätavallisempia haittavaikutuksia ovat:

  • Psykoottiset häiriöt
  • Masennus
  • Painonnousu
  • Kasvaimet
  • Hypertonia
  • Ortostaattinen hypotensio
  • Dystonia
  • Uneliaisuus
  • Virtsaumpi
  • Erektiohäiriöt
  • Pahoinvointi ja oksentelu
  • Näköhäiriöt
epätoivo

Haloperidoli ja muut lääkkeet

Asiantuntijat eivät suosittele tämän lääkkeen ottamista muiden antipsykoottisten lääkkeiden kanssa, sillä se voi lisätä haittavaikutusten voimakkuutta. Myös ekstrapyramidaalioireet voivat pahentua.

Vakava haittavaikutus voi johtaa pahanlaatuiseen neuroleptioireyhtymään (NMS). Vaikka se ei olekaan yleistä, siitä on paras olla tietoinen. Näin voidaan varmemmin tehdä varhainen diagnoosi, mikäli sen syntymisestä on epäilyksiä. Se aiheuttaa muun muassa lihasten jäykkyyttä, kovaa kuumetta ja sydämen rytmihäiriöitä. On siis tärkeää noudattaa asiantuntijan neuvoja, sillä he ovat vastuussa hoidon hallinnasta ja sen tehokkuuden sekä mahdollisten riskien arvioimisesta.

Haloperidolihoito tulee aloittaa pienin annoksin. Sitten lääkäri saattaa ehdottaa sen lisäämistä potilaan reaktiosta ja tarpeista riippuen sekä myös arvioida hyötyjen ja hoidon hinnan välistä suhdetta. Välttyäksesi sivuvaikutuksilta, annoksen täytyy olla aina niin pieni kuin vain mahdollista.

Lääkärin täytyy olla varovainen haloperidolin määräämisessä vanhemmille potilaille ja nuorille lapsille. Hänen täytyy muokata annosta ja tarkkailla muita sivuvaikutuksia, joita saattaa esiintyä.