Edes hyvän muutoksen tekeminen ei aina ole kivutonta

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Gema Sánchez Cuevas

Viimeisin päivitys: 04 syyskuuta, 2024

Muutos on haaste. Yleensä se on seikkailu, jonka aloitamme tietämättä täysin lopullista päämääräämme. Oli muutos sitten hyvä tai paha, se pakottaa meidät kohtaamaan tulevaisuuden epävarmuuden. Samaan aikaan se pakottaa meidät hylkäämään turvamekanismit, joihin olemme tottuneet.

Harvoin matkatun polun valitseminen, polun joka ei näytä vanhoja jalanjälkiämme, on rohkeusharjoitus. Monesti siinä on kyse jopa älykkyydestä. On haasteellista kävellä läpi karun maaperän, jopa silloin kun uskomme muutoksen olevan hyväksi meille ja paljon vanhaa tapaa parempi, huolimatta sen syystä. Saatamme ryhtyä siihen saadaksemme enemmän vastuuta töissä, sisällyttääksemme liikuntasuunnitelman päivittäiseen rutiineihimme tai aloittaaksemme uuden parisuhteen.

Muutos vie aikaa

Vaikka muutos olisikin parempaan, on se silti prosessi. Siten meidän täytyy käydä läpi eri vaiheita, jotka tulevat vastaavien tunnetilojen ja seurauksien kanssa. Tämän lisäksi meidän täytyy muistaa, että aivomme suosivat jatkuvuutta, vakautta sekä tuttujen asioiden tuomaa turvallisuutta. Siitä syystä aivot aina silloin tällöin huijaavat meitä luoden epäilyksiä ja käyttäen nostalgiaa pitääkseen meidät paikoillaan.

Niin ikään on muutoksia, jotka voivat aiheuttaa meille kipua, vaikka ne johtaisivatkin meidät siihen mitä niin kovasti haluamme. Tavalla tai toisella muutos tarkoittaa hyvästien sanomista asioille, jotka ovat aina tähän asti olleet osa elämäämme. Ne voivat olla tapoja, ihmisiä tai tilanteita. Joten mitä voimme tehdä hallitaksemme menetyksen tunnetta?

“Kun muutoksen tuulet puhaltavat, jotkut rakentavat muureja. Toiset tuulimyllyjä.”

-Kiinalainen sananlasku-

Hyvästien sanominen, yksi vaikeimmista vaiheista

Uuden vaiheen aloittaminen elämässä tarkoittaa toisen jättämistä taakse. Jotta kaikki menisi hyvin, on parasta varmistaa, että ensimmäinen vaihe on päättynyt. Meidän ei siis pitäisi jättää mitään asioita roikkumaan tai odottamaan meidän vastaustamme. Sen saavuttaaksemme on välttämätöntä sanoa hyvästit itsellemme. Mutta se ei aina ole helppoa. Se vaatii rohkeutta. Siihen tarvitaan myös selvää ymmärrystä siitä, mitä haluamme itsellemme. Jopa silloin se voi olla edelleen monimutkaista.

Hyvästien sanominen sille mitä olemme tähän asti tehneet tai tunteneet, vaatii tunteidemme hallintaa. Jos olemme esimerkiksi päättäneet ottaa avioeron, koska ajattelemme sen olevan parempi ratkaisu, täytyy meidän hallita tuntemaamme surua erotessamme kumppanistamme. Siitä huolimatta, että se on muutos parempaan, aiheuttaa ero meille kipua.

Hallitse tunteitasi

Jos emme hallitse tunteitamme oikealla tavalla, ne voivat pysäyttää muutosprosessin. Ne voivat pysäyttää muutoksen viivästyttämällä nykyisen vaiheen päättymistä. Se saattaa tapahtua pelosta, päättämättömyydestä tai ehkä siitä pelosta mitä muut ajattelevat. Kun emme hallitse tunnetilaamme hyvin, joudumme ansaan. On tärkeää ymmärtää kipua, surua ja jopa muutokseen liittyvää harmia.

Auttaakseemme itseämme siirtymään eteenpäin, voimme kysyä mikä meidät pitää paikoillamme. Meidän pitäisi myös kysyä mikä meitä odottaa, jos otamme askeleen eteenpäin, ja mitä emme halua menettää. Näiden kysymysten vastaukset selvittävät polkua ja tuntemaamme henkistä hämmennystä. Ne muistuttavat meitä muutokseen tehtävän päätöksen syystä.

Kun olemme poistaneet epäilykset, jäljelle jää vain kivun hyväksyminen. Epämukavuuden läpi meneminen jättääkseemme toukkavaiheemme ja muuttuaksemme perhoseksi. Älä myöskään unohda, että muutos on aina saavutusten ja menetysten vaihtamista. Menneisyyden “minän” ja tulevaisuuden “minän” välistä polkua läpi nykyisen “minän”. On tärkeää tunnistaa mitä jätämme taaksemme sekä mahdollisuudet, joita voi ilmaantua.

“Elämä ei ole ongelma joka pitää ratkaista, vaan todellisuus joka pitää kokea.”

– Soren Kierkegaard –

Uuden hyvän muutoksen kohtaaminen vastuullisesti

Hyvästien sanominen sille, mikä oli aikaisemmin osa elämäämme, ei ole muutosprosessin viimeinen osa. Se ei edes ole luvun viimeinen kappale. Kun edellinen vaihe on suoritettu, tulee meidän avautua uudelle todellisuudelle. Tämä todellisuus tulee uudesta asenteestamme ja käyttäytymistavastamme. Se on todellisuus, joka on täynnä epävarmuutta, joka vaatii suuniteltujen muutosten myötä seurauksille mukautumista.

Muutos hyvään työntää meitä kohti täynnä mahdollisuuksia olevaa universumia. Tässä universumissa asenteemme toimivat kompassina. Siten asenne, jolla kohtaamme sen, riippuu meistä itsestämme. Tunnemaailmamme hallitseminen on myös välttämätöntä tässä uudessa vaiheessa. On hyvin tärkeää pysyä rauhallisena. Muistaa hetket, jolloin olimme hukassa, mutta löysimme lopulta itsemme.

Uudessa tilanteessa tulee olemaan joitakin meille mieluisia näkökohtia ja kokemuksia. Joistakin niistä emme tule pitämään niinkään paljon. Mutta loppujen lopuksi halu jäädä ja velvollisuus sen tekemiseksi on meidän. Salaisuus piilee siinä, että emme kadota itseämme tällä uudella matkalla.

Kuten huomaat, jopa hyvän muutoksen tekeminen voi olla kivuliasta, koska se viittaa hyvästien sanomiselle osalle menneisyyttämme. Siitä luopuminen on hinta, joka täytyy maksaa, kun haluamme ja kun meidän täytyy aloittaa uusi vaihe.

“Minä opin, että emme voi mennä taaksepäin, että elämän ydin on eteenpäin menemistä. Totuus on se, että elämä on yksisuuntainen katu.”

-Agatha Christie-