“Sopimattoman” surun ristiriita

· 17.9.2018

Rakkaan ihmisen kuolema on pääasiallisin henkisen kärsimyksen lähde. Lähimmäisen menetykseen ei olla koskaan täysin valmistautuneita, ei edes silloin kun kuolema ei tule yllätyksenä. Jotkin tilanteet tekevät kivun prosessoimisesta kuitenkin jopa vaikeampaa: kun suru on “sopimatonta”.

“Sopimattomalla” surulla tarkoitamme sitä, että surua ei saa näyttää, johtuen jollakin tavalla kielletystä ympäristöstä tai yhteiskunnasta yleisesti. Oli syy mikä tahansa, näissä tilanteissa yhteiskunta on tuominnut surun sopimattomaksi tai aiheettomaksi. Tällaisissa tapauksissa kärsitään yksin ja piilotetaan kipu.

Kun et voi ilmaista tunteitasi, aivan kuin kärsimyksesi olisi laitonta, tulee siitä vaikeampi päästä yli. Sinulta puuttuu tuki ja siten siitä selviäminen on paljon vaikeampaa. Tässä artikkelissa puhumme “kielletystä” tai “sopimattomasta” surusta.

“Samaan aikaan kun suru on tuoretta, jokainen yritys sen siirtämiseksi vain ärsyttää sitä. Sinun täytyy odottaa kunnes suru saadaan sulatettua ja sitten ilo haihduttaa sen jäljellä olevat rippeet.”

-Samuel Johnson-

Kun yhteiskunta ei anna arvoa menetykselle

Tämä on omaisille yksi vahingollisimmista tilanteista. Siinä kuolemalle ei anneta mitään sosiaalista arvoa, kun se ei ole moraalisesti merkittävä muille.

Esimerkiksi kun yhteiskunnan hylkäämä ihminen kuolee – ehkäpä vaarallinen rikollinen, pelätty tai paheksuttu – hänen kuolemansa nähdään hyvänä asiana. Mutta jopa rikollisilla on perhe ja ystäviä, jotka saattavat surra menetystään. Muut eivät aina ymmärrä “pahan” ihmisen suremista, joten surijat päättävät olla ilmaisematta kärsimystään.

lemmikin kuolema voi olla sopimaton suru

Toinen esimerkki “sopimattomasta” surusta on, kun lemmikkieläin kuolee. Toiset saattavat nähdä surun menetetystä lemmikistä liiallisena tai dramaattisena. Monet ihmiset kuitenkin kokevat koiransa, kissansa tai hevosensa kuoleman samalla tavalla kuin sukulaisensa kuoleman.

Kielletyt ihmissuhteet ja sopimaton suru

Tässä tapauksessa “sopimaton” suru on sopimatonta, koska ihmissuhdetta pidetään epämoraalisena tai sosiaalisesti hyväksymättömänä. Mieti rakastajan kuolemaa. Tässä lähtökohdassa oikeutettua kipua on puolison tuntema kipu, mutta ei kolmannen osapuolen. Mutta todellisuudessa he ovat kaikki oikeutettuja kipuun.

Vaikka yhteiskunnalla on avoimempi mieli tänä päivänä, näemme yhä tällaista samaa sukupuolta olevien parisuhteissa. Kumppanin sureminen ei ehkä ole yhteiskunnan hyväksymää, varsinkaan jos parisuhde on täytynyt pitää salassa. Samoin käy myös mahdottoman, yksipuolisen rakkauden suhteen.

Kuoleman olosuhteet

Jos kuolema tapahtuu esimerkiksi itsemurhan muodossa, suru koetaan eri tavoin. Todennäköisesti ainakin ensin rakkailla on vaikeuksia keskustella kivustaan. Tilanne herättää monia kysymyksiä ja syyllisyyden tunteita. “Miksi tämä päättyi näin? Miksi hän ei löytänyt muuta keinoa?” Tällaisissa tapauksissa ei välttämättä koskaan löydetä vastausta.

Jotakin samankaltaista koetaan kuoleman tapahtuessa väkivaltaisissa olosuhteissa, etenkin jos perhe on siihen osallisena tai se on vastuuttoman teon tulos. Jos joku esimerkiksi kuolee auto-onnettomuudessa ajaessaan ylinopeutta, ihmiset saattavat ajatella, että “sitä saa mitä tilaa” tai “hän oli tietoinen riskeistä”. Siten se johtaa “sopimattomaan” suruun. Samoin käy kuolemien kanssa, jotka johtuvat yliannostuksesta, sukupuolitaudeista ja niin edelleen.

surullinen silmä

Tunnistamaton surija

Tällaisessa “sopimattomassa” surussa ei tiedetä omaisen kärsivän menetyksestä. Sitä tapahtuu usein lasten kohdalla. Aikuiset ajattelevat, että lapset eivät ymmärrä mitä kuolema on, ja lohduttavat heitä yksinkertaisella “hän meni taivaaseen” -lausahduksella. On monia ihmisiä, jotka luulevat että lapset eivät sure. Mutta he surevat, ja se voi olla paljon vaikeampaa, koska he ovat niin nuoria.

Kognitiivisesta häiriöstä tai neurologisesta rajoituksesta kärsiviä ihmisiä vähätellään myös usein tällä tavalla. Toiset olettavat, että heidän kipunsa ei ole yhtä syvää kuin muiden.

Kun “sopimatonta” surua esiintyy, on suurempi todennäköisyys että se muuttuu patologiseksi suruksi. Jos kärsimyksen ilmaisu on rajoitettua tai vahvistamatonta, tulee kivun ylitsepääsemisestä paljon vaikeampaa.