Dissosiaatiohäiriö: mielen mielenkiintoinen ilmiö

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Adriana Reyes Zendrera

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Dissosiaatiohäiriö on ilmiö, joka viittaa sen yhteyden katkeamiseen, joka ihmisillä on ajatustensa, tunteidensa, muistojensa ja jopa identiteettinsä välillä.

Voimme esimerkiksi kokea pienimuotoista dissosiaatiota eli erottautumista, jos olemme niin uppoutuneita elokuvaan tai johonkin keskusteluun, ettemme huomaa mitä ympärillämme tapahtuu.

Jotkut ihmiset kokevat vakavampaa dissosiaation astetta. Tällaiset ihmiset eivät tiedä onko heidän elämänsä totta vai ei. Muut esimerkit tällaisista vakavimmista tapauksista ovat ihmiset, jotka kärsivät useista persoonallisuushäiriöistä tai dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä.

Tällainen ilmiö on yleinen ihmisissä, jotka ovat kokeneet jonkinlaisen psykologisen trauman. Tämä voi vaihdella seksuaalisesta hyväksikäytöstä psykologiseen tai fyysiseen väkivaltaan.

Me voimme kaikki jossain vaiheessa kokea dissosiaation oireita ja eristäytymistä todellisuudesta. Mutta ongelma syntyy silloin, kun nämä oireet vaikuttavat päivittäiseen elämäämme. Ja on huomioitava myös se, kuinka paljon nämä oireet vaikuttavat.

Dissosiaation eri asteiden ymmärtäminen on tärkeää. On erityisen tärkeää tietää, jos ammattilaisen apua tarvitaan. Oli tilanne mikä tahansa, aina epäilyjen ja kysymysten herätessä on haettava apua.

Dissosiaatio on emotionaalisen yhteyden puutetta

Jotkut psykologit määrittelevät dissosiaation alitajuntaisen mielen puolustusmekanismiksi. Käytämme tätä puolustusmekanismia välttääksemme emotionaalisen kivun kokemista. Tämä pitää paikkansa etenkin kun olemme ristiriitaisessa tai stressaavassa tilanteessa.

Ongelma on siinä, kun tämä dissosiaatio kestää kauemmin kuin mitä traumaattinen tilanne.

Ottakaamme esimerkiksi poika, joka on ollut vakavassa auto-onnettomuudessa. Tapana puolustaa itseään, hänen muistinsa on “jäädyttänyt” tämän muiston. Kun hän muistaa onnettomuuden, hän ei koe minkäänlaista tunnetta.

Kyseessä on tila, joka löytyy monista psykologisista häiriöistä. Nämä häiriöt sisältävät mm. traumaperäisen stressihäiriön, ahdistuksen, masennuksen, epävakaan persoonallisuuden ja dissosiatiiviset häiriöt.

Dissosiaation yksi pääominaisuuksista on se, että se voi muuttaa tietoisuuden tilaa, muistia ja tapaa jolla me havaitsemme ympäristömme. Vakavimmissa tapauksissa se voi vaikuttaa jopa identiteettiimme.

Dissosiatiivisen ilmiön yleiset oireet

Dissosiatiivisissa häiriössä on tiettyjä yleisiä oireita. Ne eivät välttämättä esiinny samaan aikaan. Tavallisesti henkilön keskittymiskyky on muuttunut. Ajassa ja tilassa saattaa olla sekavuutta, ja yksilön käyttäytyminen on tavallisesti automaattista. Esimerkiksi ajaminen, lukeminen ja muut asiat, jotka tiedämme kuinka tehdä sen enempää sitä ajattelematta.

Tämän lisäksi henkilö ei välttämättä muista mitä on tapahtunut muutama minuutti sitten. Tämä viittaa ongelmiin luoda uusia muistoja.

Depersonalisaatio

Depersonalisaatio on ilmiö, joka tapahtuu kun henkilö ei tunnista itseään omasta kehostaan tai mielestään. Kyseessä on tunne irrallisuudesta, ja henkilö elää aivan kuin hän olisi itsensä ulkopuolinen tarkkailija.

Henkilö saattaa siis esimerkiksi katsoa peiliin, mutta hän ei tunnista itseään. Saattaa jopa olla, ettei hän tunne yhteyttä omaan kehoonsa.

Derealisaatio

Yksilö kokee maailman aivan niin kuin se ei olisi oikea, aivan kuin se olisi unta. Tässä henkilö tuntee hämmennystä, sillä hänen on vaikea erottaa tapahtuvatko asiat oikeasti vai eivät. Hän havaitsee maailman vääristyneellä ja etäisellä tavalla, eikä hän pysty lopettamaan tätä. Hän saattaa esimerkiksi kuulla muiden äänet etäisinä tai kaukaisina.

Dissosiatiivinen amnesia

Amnesia tarkoittaa kyvyttömyyttä muistaa relevantteja omaelämäkerrallisia tietoja. Saattaa olla, että henkilö unohtaa oman syntymäpäivänsä, vuosipäiviä, tai jopa kokonaisia osia elämästään.

Dissosiatiivinen amnesia eroaa normaalista unohteliaisuudesta, sillä se todella vaikuttaa henkilön elämään. Tästä tietystä amnesian tyypistä kärsivä henkilö ei tunne oloaan mukavaksi.

Hämmennys ja häiriö omasta identiteetistä

Hämmennys identiteetistä ilmenee, kun yksilöllä on epäilyjä siitä kuka hän oikeasti on. Henkilö saattaa kokea vääristymiä aikaan, tilaan ja tilanteisiin liittyen.

Henkilö saattaa esimerkiksi ajatella, että hän on kymmenen vuotta nuorempi mitä hän oikeasti on. Kun henkilö kokee muutoksia identiteetissään, ne saattavat muuttaa hänen äänensävyään tai eri ilmeiden käyttöä. Näillä käytöksillä saattaa olla tekemistä menneisyyden tilanteiden kanssa.

Miksi dissosiaatiota tapahtuu?

Pienimuotoinen dissosiaato on silloin tällöin normaalia; aivan kuin ajatuksiimme uppoutuminen niin, että pääsemme päämääräämme muistamatta lainkaan että ajoimme sinne. Tämän dissosiaation ei tarvitse olla patologista. Siitä tulee patologinen, kun se saa aikaan vakavaa epämukavuutta.

Kun puhumme dissosiaation vakavimmista tasoista, on olemassa monia mahdollisia syitä. Tutkijat selittävät tämän ilmiön sekä ympäristöllisten että biologisten tekijöiden yhdistelmänä.

Dissosiaatio on adaptiivinen mekanismi, joka yrittää irtaantua trauman aiheuttamasta emotionaalisesta kivusta.

Traumaattiset tapahtumat, kuten pahoinpitely lapsuudessa, raiskaus ja toistuvat fyysiset rankaisut lapsuudessa, ovat tavallisesti tämän lähteitä. Näissä tilanteissa lapset käyttävät dissosiaatiota adaptiivisena mekanismina vähentääkseen kokemaansa emotionaalista tuskaa.

Mutta kun dissosiaatio jatkuu aikuisuudessa eikä samaa vaaraa ole enää olemassa, siitä saattaa tulla patologinen. Aikuisesta saattaa tulla irtaantunut mistä tahansa tilanteessa, jonka hän havaitsee mahdollisena uhkana. Tämä voi saada hänet kokemaan elämän kaukaisena todellisuudesta.

Mitä meidän pitäisi tehdä, jos huomaamme itsessämme näitä oireita?

Ensinnäkin, älä hätäile. Sen huomaaminen, ettemme kuunnelleet mitä puolisomme kertoi meille tai jos emme muistaneet metromme aikataulua, ei välttämättä tarkoita että tarvitsisimme psykologista hoitoa.

Meillä saattaa olla tarve hakea psykologista apua jos oireet ilmenevät usein tai jos ne vaikuttavat päivittäiseen elämäämme.

Kun meillä on depersonalisaation, derealisaation, dissosiatiivisen amnesian tai identiteettihäiriön oireita, psykologinen hoito on tarpeen auttaakseen meitä saamaan dissosioituneet palat takaisin yhteen.

Tätä varten terapia opettaa meitä kuinka säädellä tunteitamme paremmin. Meidän olisi otettava mukaan rentoutusmekanismeja, kun nämä tunteet uhkaavat vuotaa yli.

Tavallisesti ammattilaiset tarjoavat personalisoitua hoitoa. Tässä hoidossa alustavaa traumaa käsitellään ja dissosioituneiden osien eteen tehdään töitä. Itsehoitostrategioita ja uusia resursseja opetetaan, jotta henkilö voi elää vakaampaa ja terveempää elämää.

Tässä on kyse luottamuksemme palauttamisesta omiin kykyihimme terveenä suojelun ja itsehoidon muotona.