Dementia pugilistica tai “nyrkkeilijän dementia”

Tiesitkö, että urheiluun liittyy aivan tietyn tyyppinen dementiasairaus? Se on nimeltään dementia pugilistica ja sitä pidetään kroonisena traumaperäisten aivosairauksien muunnoksena. Jatka lukemista, jos haluat tietää lisää "nyrkkeilijän dementiasta".

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Francisco Roballo.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Dementia pugilistica on neurologisesti rappeuttava sairaus. Siitä on uutisoitu viime aikoina jonkin verran, sillä tutkijat ovat yhä enemmän selvittäneet, mitä vaaroja tiettyihin urheilulajeihin liittyy. Myös nimellä “nyrkkeilijän dementia” tunnettu vaiva kertoo itsessään jo sairauden taustasta. Sana pugilistica tulee latinankielisestä sanasta pugil, joka tarkoittaa nyrkkeilijää. Tämän kaltaista dementiaa aiheuttavat jatkuvat ja monet nyrkkeilijän päähän kohdistuneet iskut tämän uran aikana.

Olisi mahdotonta laskea tarkalleen, montako kertaa erilaisia kontaktilajeja pelaavat urheilijat saavat iskuja päähän uransa aikana, mutta ei ole vaikeaa kuvitella, että näillä jatkuvilla iskuilla on oltava vakavia seuraamuksia.

Useat traumat ja toistuvat aivotärähdykset johtavat aivojen rappeutumiseen, mikä osaltaan vaikuttaa dementia pugilistican kehittymiseen. Nyrkkelijöiden lisäksi amerikkalaisen jalkapallon pelaajat ovat erityisessä riskiryhmässä sairastua tähän tautiin.

Dementia pugilistica: yleisimmät oireet

Vuonna 1928 patologi ja lääketietellinen rikosteknikko Harrison Stanford Martland kuvasi ja määritteli ensimmäisenä lääketieteellisin termein käsitteen dementia pugilistica. Hän myös kehitti termin “punch drunk”, jolla viitataan useista lyönneistä seuraavaa sekavaa olotilaa, joka näyttää ikään kuin ihminen olisi humalassa.

Nykypäivänä tutkijat luokittelevat tämän sairauden kroonisten traumaperäisten aivosairauksien muunnokseksi. Ensi alkuun näitä kahta aivosairautta ei eritelty toisistaan. Tutkijat huomasivat kuitenkin vasta tarkemmissa tutkimuksissa, että dementia pugilistica koskettaa vain tiettyjä ryhmiä, jotka kärsivät tämän taudin oireista.

Hiljainen tauti

Nyrkkeilyn suosion kasvu 1900-luvun alussa innosti monia ammattilaisia ja kannattajia lajin pariin. Suositun urheilulajin vakavat seuraukset jäivät ensi alkuun jopa huomioitta. Vasta vuosien kuluessa lajia pitkään harrastaneiden ihmisten oireet lisääntyivät näkyvästi.

Yleisimmät oireet ovat apaattisuus, psykoottiset luonteenpiirteet, koordinaatiokyvyn heikkeneminen sekä merkittävä lasku älyllisissä toiminnoissa. Tutkijat löysivät yhteyden näiden oireiden sekä jatkuvien aivotärähdysten aiheuttamien aivoissa olevien mikroskooppisten vammojen välillä.

Dementia pugilistican kehittyminen

Aivojen jatkuva vammautuminen johtaa myös aivojen koon pienenemiseen. Se hidastaa lisäksi kehon aineenvaihduntaa. Yleisesti ottaen vaikuttaa aivovamma aivojen rakenteeseen kokonaisuudessaan, mikä puolestaan vaikuttaa negatiivisesti kehon toimintaan myös kokonaisvaltaisesti.

Tämä sairaus on progressiivisesti etenevä ja sen oireet voivat kehittyä seuraavalla tavalla:

• Varhainen vaihe. Monien päähän kohdistuvien traumojen seurauksena kokee potilas kognitiivisen vammautumisen ensimmäiset oireet. Tällä taudilla ei ole selkeää “aloituspäivää”, sillä siihen kuuluu yleensä useamman vuoden latenttivaihe taudin alkuvaiheessa.
• Edistynyt vaihe. Ammattilaiset uskovat, että edistynyt vaihe alkaa noin 12-16 vuoden päästä siitä, kun potilas on aloittanut sairauteen altistavan urheilulajin. Tähän ajanjaksoon mennessä ovat oireet jo melko selkeät, mutta niitä ei varsinaisesti vielä luokitella dementian oireiksi.
• Dementia. Oireet ovat vakiintuneet ja vaikuttavat potilaan kaikkeen toimintaan. Henkisten ominaisuuksien, kuten muistin ja päättelykyvyn heikkeneminen on selkeästi nähtävissä ja vaikuttaa merkittävästi potilaan käytökseen. Tässä vaiheessa on ilmeistä myös se, ettei potilas pärjää ilman apua jokapäiväisessä elämässään.

Keskeiset oireet

Dementia pugilistican oireet voivat vaihdella ihmisestä toiseen, minkä vuoksi sitä sekoitetaan helposti muihin neurologisesti rappeuttaviin sairauksiin. Siitä huolimatta jakavat dementia pugilistica -diagnoosin saaneet potilaat yleensä tietyn joukon oireita, jotka muuttuvat ajan myötä yhä näkyvimmiksi sairauden tunnusmerkeiksi:

• Yleinen apaattisuus. Tunteiden ja halun ilmaisu vähenee ja loppuu lähes kokonaan, lisäksi kommunikaatiotaito saattaa yleisesti ottaen heikentyä merkittävästi.
• Aggressiivisuus. Fyysinen ja suullinen aggressiivisuus; potilaasta voi tulla impulsiivinen sekä ärtynyt myös läheisiään kohtaan.
• Masennus. Oireiden progressiivinen luonne johtaa yleensä motivaation puutteeseen, eristäytymiseen ja jopa epätoivon tunteisiin.
• Muisti. Potilailla on eniten ongelmia päivittäisten toimintojen kanssa. Muistamiseen liittyvät muutokset liittyvät yleensä myös huomio- ja keskittymiskyvyn vaikeuksiin.
• Motoriset ongelmat. Aluksi potilas voi vaikuttaa vain hieman kömpelöltä tai huolimattomalta. Ajan myötä hänestä tulee hidas, jäykkä ja hänen toimintansa on koordinoimatonta.

Dementia pugilistica ja ensisijaiset tekijät, jotka lisäävät riskiä sairastua siihen

Ensisijainen tekijä, joka lisää merkittävästi tämän taudin riskiä, ovat erilaiset kontaktilajit. Näin ollen, siitä huolimatta, että tästä sairaudesta puhutaan nyrkkeilijän vaivana, ei se todellakaan liity yksinomaan vain tähän lajiin. Tässä on lista lajeista, jotka myös asettavat urheilijansa normaalia suurempaan riskiin:

• Amerikkalainen jalkapallo
• Potkunyrkkeily
• Kovan kontaktin urheilu
• Moottoriurheilu

Muita riskiä lisääviä tekijöitä ovat:

• Kontaktilajin aloittaminen nuoresta iästä lähtien.
• Asiantuntijoiden suosittelemien lajikohtaisten suojavarusteiden käyttämisen laiminlyönti.
• Pitkäkestoinen ura urheilijana.
• Tautia ehkäisevien strategioiden hoitamatta jättäminen.

Dementia pugilistica -diagnoosi

Dementia pugilistica ei tarkoita yhtä tiettyä aivoihin tullutta vammaa tai koske vain tiettyä aivojen aluetta. Tämän vuoksi se on aina haastavaa diagnosoida.

Neurologi tai neuropsykologi yleensä arvioi potilaan käytöstä sekä motorisia taitoja. Lääkärit saattavat hyödyntää myös aivokuvausmenetelmiä (kuten esimerkiksi tietokonetomografiaa) selvittääkseen aivojen saaman vaurion asteen.

Sairauden hoito

Dementia pugilistican ensisijainen hoitokeino on riskiä aiheuttavien tekijöiden välttäminen. Mikäli harrastaa jotain edellä mainituista urheilulajeista, tulisi urheilijan pyrkiä kaikin tavoin suojelemaan itsensä ja olla mahdollisimman varovainen harjoittaessaan lajia.

Mikäli potilaalla on jo joitain sairauden oireita, voidaan hänen tilansa pyrkiä lieventämään kahdella eri tavalla:

• Lääkkeellinen hoito. Tiettyjä erityisiä oireita voidaan hoitaa tai lieventää lääkärin määräämillä lääkkeillä.
• Kuntoutus. Potilaan tulisi aloittaa hoito mahdollisimman pian pyrkiäkseen näin käyttämään aivojen plastisuutta hyväkseen. Terapeutit keskittyvät yleensä siihen, miten potilaat voivat kompensoida motoristen kykyjensä heikkenemisen muilla keinoin. Tavoitteena on, että potilas pystyisi toimimaan mahdollisimman normaalisti ja elämään mahdollisimman täysipainoisen elämän.

Joitain asioita, joita kannattaa huomioida

Dementia pugilistica on erittäin selkeä esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, kun aivoista ei huolehdita. Muutokset saattavat ilmetä vasta pitkän ajan kuluessa, mutta niiden syy saattaa tapahtua jo varhaisessa vaiheessa elämää.

Välittömien seurausten puute on kenties juuri se, mikä tekee taudin tunnistamisesta ja vammojen laajuuden ymmärtämisestä niin haastavaa. Kuitenkin mikä tahansa toiminta, joka vaurioittaa aivojen hermojärjestelmää, tulee vaikuttamaan vakavasti kehon toimintaan ajan myötä. Kehosta huolehtiminen ja terveellinen ruokavalio ovat erittäin tärkeitä keinoja ehkäisemään ennalta kaikenlaisia dementiasairauksia.

Viimeisenä on tärkeää muistaa, että jotkut hyvinkin suositut urheilulajit eivät välttämättä ole todellisuudessa terveellisiä. Varsinkin silloin, kun asianmukaisesta suojautumisesta ei huolehdita riittävästi. Valtavan suurella määrällä entisiä amerikkalaisen jalkapallon pelaajia on todettu jonkinasteisia traumaattisia aivovammoja. Heidän urheilu-uransa tulee vaikuttamaan heidän loppuelämäänsä huonontamalla sen laatua merkittävästi. 

Yhteenvetona haluamme todeta, että uusien tutkimusten ansiosta sekä tietoisuuden lisääntymisen vuoksi on urheiluyhteisö ottanut enemmän vastuuta tästä sairaudesta muun muassa kompensoimalla entisille pelaajille heidän ansiomenetyksiään sekä rahoittamalla merkittävästi sairauden tutkimista.