Alistumisen skeema ja skeematerapia

Oletko kuullut alistumisen skeemasta ja skeematerapiasta? Täällä voit oppia kyseisen terapeuttisen menetelmän hyödyllisyydestä.

Cambridge Dictionary määrittelee alistamisen seuraavanlaisesti: “kohtelet itseäsi, toiveitasi tai uskomuksiasi vähemmän tärkeinä kuin muita ihmisiä tai heidän toiveitaan tai uskomuksiaan”. Alistumisen skeema koostuu omien halujesi, mieltymystesi ja tarpeidesi tiedostamattomasta estämisestä tyydyttääksesi muiden ihmisten tarpeita.

Skeematerapiassa terapeutit lähestyvät asiakkaan ongelmien ratkaisua oppimalla, missä olosuhteissa ne esiintyvät (sekä ulkoisissa että sisäisissä), sekä mitkä ovat mahdollisesti niihin liittyvät ajatukset, asenteet, tunteet ja käyttäytyminen.

Skeematerapia

Skeematerapia on integroivaa terapiaa. Se yhdistää elementtejä eri terapeuttisista alueista, kuten kognitiivisista, käyttäytymis-, psykodynaamisista ja esinesuhteista. Se sisältää myös hieman humanistisen ja eksistentialismin mallien kosketuksia.

Tämäntyyppinen terapia on peräisin Beckin kognitiivisesta terapiasta. Se perustuu useisiin oletuksiin, jotka erottavat sen klassisesta kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta. Oletukset ovat seuraavat:

• Kaikilla ihmisillä ei ole helppoa pääsyä tunteisiinsa, ajatuksiinsa ja mielikuviinsa.
• Aina ei ole mahdollista tunnistaa selkeitä hoitoa vaativia ongelma-alueita.
• Asiakas ei aina ole motivoitunut tehtävään, ja hänen on vaikea oppia itsehallintastrategioita.
• Joskus on vaikeuksia kehittää yhteistyösuhdetta potilaan ja terapeutin välille. Terapeutin ja potilaan välinen side on kuitenkin olennainen terapian onnistumisen kannalta.
• Kaikkia käyttäytymis- ja ajatusmalleja ei voida muuttaa loogisella keskustelulla, kokeilulla ja sokraattisella keskustelulla.

Skeematerapia keskittyy varhaiseen toimintahäiriöskeemaan. Se on kaava, joka on kehitetty varhaisessa elämässä. Siksi terapeutin on tiedettävä asiakkaan alkuperä ja lapsuus ja kuinka ne vaikuttavat hänen ongelmiinsa. Tästä syystä skeematerapiassa käytetään suurempaa määrää tunnetekniikoita. Lapsuuden alkuperän ja nykyisten elämäntapojen välinen yhteys tarjoaa historiallisen selityksen asiakkaan ongelmille.

Toimintahäiriöiset skeemat

Toimintahäiriöiset tai toimimattomat skeemat ovat laajoja, kaikkialle leviäviä ja enimmäkseen automaattisia muistojen, tunteiden, ajatusten ja kehon tuntemusten malleja. Ne ovat syvimmin juurtuneita tapoja olla yhteydessä itseen ja muihin. Ne kehittyvät lapsuudessa ja nuoruudessa ja jatkuvat koko elämän ajan.

Ihmisenä sinulla on joukko tarpeita katettavana. Skeematerapiassa näitä tarpeita kutsutaan emotionaalisiksi ydintarpeiksi ja katsotaan, että jokainen psykologisesti terve ihminen pystyy tyydyttämään ne mukautuvalla tavalla. Nämä ovat:

• Kyky luoda turvallinen kiintymys muihin. Esimerkiksi turvallisuuden, vakauden ja hyväksynnän tunteet.
• Tarve olla itsenäinen ja tuntea olevansa pätevä.
• Oma identiteetti.
• Tunne ja olo, että on vapaa ihminen. Kyky ilmaista tarpeita ja tunteita, koska ne ovat päteviä.
• Tarve olla spontaani ja voida leikkiä.
• Tarve asettaa realistiset rajat ja mukautuvat itsehallintastrategiat.

Varhaiset elämänkokemukset

Varhaiset elämänkokemukset ovat niitä lapsuuden ja nuoruuden tilanteita, joissa osa näistä keskeisistä tunnetarpeista on ollut tyydyttämättä pitkään. Ensimmäiset kodin turvallisuuteen kehitetyt skeemat ovat yleensä vahvimpia. Neljäntyyppisiä varhaisia kokemuksia on kuvattu:

• Haitallinen turhautuminen tarpeista. Jos lapsi saa varhaisessa iässä vain vähän jotain, joka on hänelle hyväksi, hän voi kehittää malleja, kuten emotionaalista puutetta (hän ei tunne, että hänestä välitetään tai häntä suojellaan) tai hylkäämistä (hän luulee, että hänellä on joku vierellään, mutta todellisuudessa hän on yksin). Tämäntyyppiset skeemat voivat kehittyä lapsilla ympäristöissä, joissa ei ole ymmärrystä, rakkautta tai vakautta.
• Traumatisoituminen tai uhriksi joutuminen. Kun lapsi on loukkaantunut tai joutunut uhriksi, hän voi kehittää skeemoja, kuten haavoittuvuutta (liioiteltu pelko siitä, että hänelle tapahtuu katastrofeja, joita hän ei pysty estämään).
• Kokemuksia ylilyönneistä. Kun lapsi saa liikaa jotain hyvää, saattaa ilmaantua kaavoja, kuten riippuvuus ja epäpätevyys. Tämän seurauksena hän uskoo, että hän ei pysty suorittamaan velvollisuuksiaan pätevästi.
• Samaistuminen heille merkittävien ihmisten kanssa. Lapset ovat kuin sieniä. He valitsevat vanhempiensa ajatukset, tunteet, kokemukset ja käytökset ja tekevät niistä omia. Jos näin tapahtuu liikaa, he kehittävät epäkypsiä kiintymysmalleja. He huomaavat olevansa liian mukana ja fuusioituneensa heille merkittävien ihmisten (usein vanhempiensa) kanssa oman identiteettinsä kustannuksella.

Toimimattomat skeemat kestävät muutoksia. Itse asiassa ne jatkuvat itsestään. Ne eivät muutu ja säilyvät ajan myötä. Lisäksi ne ovat sopeutumattomia ja niillä on usein tuhoisia seurauksia ja ne häiritsevät merkittävästi yllä selitettyjen emotionaalisten ydintarpeiden tyydyttämistä.

Alistumisen skeema

Alistumisen skeema on “suuntautunut muihin”. Toisin sanoen se keskittyy toisten toiveisiin, tunteisiin ja reaktioihin omien tarpeidesi kustannuksella saadaksesi rakkautta ja hyväksyntää, tunteaksesi olevasi osa ryhmää ja myös välttääksesi muiden kostoa.

Pääsääntöisesti alistumisen skeema sisältää sen, että tukahdutetaan jotain, mikä on sinulle hyväksi, ja näin ollen olet hyvin vähän tietoinen perustarpeistasi. Se koostuu liiallisesta antamisesta muille tai liiallisesta hallinnasta sen suhteen, mitä sinulle tapahtuu, jotta vältytään muiden vihalta tai kostolta tai hylkäämiseltä. On olemassa kaksi tyypillistä alistumisen muotoa:

• Alistuminen tarpeiden suhteen. Mieltymysten, päätösten ja halujen tukahduttaminen.
• Alistuminen tunteiden suhteen. Tunteiden (erityisesti vihan) tukahduttaminen.

Mitätön olo

Alistumisen skeema johtaa yleensä siihen käsitykseen, että omat halusi, ajatuksesi tai tunteesi eivät ole päteviä eivätkä tärkeitä muille. Usein se johtaa siihen, että tunnet vihaa, joka ilmenee sopeutumattomina oireina. Esimerkiksi passiivis-aggressiivinen käytös, mielialan purkaukset, psykosomaattiset oireet, kiintymyksen vetäytyminen, käsitys “roolin esittämisestä” tai päihteiden väärinkäyttö.

Terapeuttinen prosessi keskittyy skeeman muuttamiseen. Jos skeemat ovat totuuksia sinusta itsestäsi – itsestään jatkuvia, vakaita, automaattisia ja tiedostamattomia – niin skeematerapian avulla etsit mukautuvampaa toimintatapaa.

Jos haluat muuttaa skeemaa tai skeemoja, sinun on ensin tunnistettava ne, jotka aiheuttavat sinulle ongelmia, ja työskenneltävä todella lujasti ja jatkuvasti niiden muokkaamiseksi. Ne eivät koskaan katoa kokonaan, mutta kun niitä on muutettu, ne ovat vähemmän tehokkaita ja vähemmän tärkeitä elämässäsi. Ennen kaikkea sinulla on käytettävissäsi enemmän strategioita vastataksesi niihin tehokkaasti, jos ne aktivoituvat uudelleen.