Aivolisäke, aivojemme kiehtova päärauhanen

05 joulukuu, 2020
Aivolisäke on tuskin herneen kokoinen rauhanen, mutta sen merkitys kehossamme on valtava. Se on niin kutsuttu aivojen "päärauhanen", hormonaalisen viestinnän keskus ja kolmas silmä, joka kykenee organisoimaan hormonaalisia prosesseja, kuten vaikkapa kilpirauhaseen, lisämunuaiseen tai lisääntymiselimiin liittyviä toimintoja.

Emme ole väärässä kun sanomme, että kaikki mikä ympäröi tätä pientä aivojemme rakennetta on kiehtovaa. Aivolisäke sijaitsee aivan aivojemme juuressa, luisessa tilassa jota kutsutaan “turkinsatulaksi”. Se painaa hieman yli 500 milligrammaa, vaikkakin naisilla, jotka ovat synnyttäneet useita kertoja, sen paino voi nousta noin 700 milligrammaan.

Aivolisäke tai hypofyysi on aivojemme pieni rakenne, joka säätelee suurta osaa hormonaalisista prosesseistamme.

Aivolisäkkeen kemiallinen ja hormonaalinen merkitys on kiistaton. Aivolisäke ylläpitää endokriinistä homeostaasia yhdessä hypotalamuksen kanssa niiden jatkuvan vuorovaikutuksen ansiosta. Aivolisäkkeen toiminta elimistössämme on niin ratkaisevaa, että jopa hengellinen maailma on aina kiinnittänyt suurta huomiota tämän rauhasen toimintaan. Tässä (ei-tieteellisessä) tilanteessa se on mielletty niin kutsutuksi frontaaliksi chakraksi, kolmanneksi silmäksi, joka kokoaa yhteen voimakeskuksen, johon ihmisen energia, viisaus ja sisäinen rauha ovat keskittyneet.

Aivolisäkkeen toiminta elimistössämme on niin ratkaisevaa, että jopa hengellinen maailma on aina kiinnittänyt suurta huomiota tämän rauhasen toimintaan

Aivolisäke eli hypofyysi: mikä sen tehtävä on?

Koordinointi, tasapaino ja harmonia. Nämä ovat kolme tärkeintä sanaa, jotka määrittelevät aivolisäkkeen toiminnan. Puhumme pienen pienestä rakenteesta, joka toimii täydellisessä yhteistyössä aivojen ja ennen kaikkea kaikkien niiden aistien kanssa, jotka ovat vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa.

Otetaanpa esimerkkinä seuraava tilanne: Olemme töissä ja esimiehemme pyytää yhtäkkiä meitä palauttamaan hänelle tehtävän, jota emme ole vielä tehneet loppuun. Tämän viestin jälkeen talamus lähettää “hälytyssignaalin” aivolisäkkeelle. Seuraavassa vaiheessa aivolisäke käynnistää erilaisten toimintojen hienostuneen yhdistämisen, jonka tarkoituksena on motivoida meitä, antaa meille voimaa, aktivoida meitä sekä tehostaa meidän reaktiokykyämme tehtävän viimeistelemiseksi ja asetetun tavoitteen saavuttamiseksi mahdollisimman pian. Näin ollen aivolisäkkeen tehtävänä käytännössä katsoen on erilaisten hormonien erittäminen verenkiertoon, joiden avulla tätä vastetta helpotetaan tietyn aikarajan sisällä.

Kuten voimme aavistaa, tämä rauhanen liittyy läheisesti emotionaaliseen maailmaamme. Itse asiassa juuri aivolisäke oli juuri se aivojen osa, jota myös ranskalainen filosofi René Descartes ihaili sen sijaintinsa ansiosta ​​aivoissamme (aivan aivojen keskellä). Descartes sanoikin tuolloin, että tämä pienen pieni rauhanen on sielumme istuin. On selvää, että tällaisella lausahduksella ei ole tieteellistä perustaa. Samalla emme kuitenkaan voi aliarvoida tätä aivolisäkkeelle annettua kiistatonta merkitystä, sillä onhan tunteilla ja tunnetiloilla valtava arvo meidän elämässämme.

Aivolisäkkeen kaksi osaa

Aivolisäke koostuu kahdesta konkreettisesta lohkosta. Tarkastellaanpa niitä yksityiskohtaisemmin ymmärtääksemme paremmin niiden toimintoja:

Etulohko eli adenohypofyysi

Etulohko eli adenohypofyysi on aivolisäkkeen etuosa, joka muodostaa niin kutsutun Rathken taskun. Sen tehtävänä on erittää erilaisia ​​hormoneja tietyn solusarjan kautta:

  • Somatotropiiniset solut, jotka erittävät GH:ta (kasvua stimuloiva hormoni eli kasvuhormoni).
  • Prolaktiinit, jotka erittävät PRL:lää (maidontuotantoa stimuloiva hormoni rintarauhasissa ja progesteronia stimuloiva hormoni keltarauhasessa).
  • Kortikotropiinit, jotka erittävät ACTH:ta (liittyvät lisämunuaisen toimintaan).
  • Gonadotropiinit, jotka erittävät LH:ta ja FSH:ta (liittyvät lisääntymiseen).
  • Tyreotropiinit, jotka erittävät TSH:ta (liittyvät kilpirauhasen toimintaan).
Aivolisäke koostuu kahdesta konkreettisesta lohkosta: etulohkosta eli adenohypofyysistä ja takalohkosta eli neurohypofyysistä

Takalohko eli neurohypofyysi

Aivolisäkkeen toinen osa on nimeltään neurohypofyysi. Sen toiminta on yhtä monimutkaista ja tarkoituksenmukaista kuin toisenkin puoliskon. Neurohypofyysi säätelee yhtä tärkeimmistä hormonista, joita ihmisen elimistöstä voi löytyä: rakkauden ja onnellisuuden hormoniksi kutsuttua oksitosiinia. Se vastaa myös toisen hormonin, antidiureetin (ADH) eli vasopressiinin, säätelystä.

Aivolisäkkeeseen liittyvät patologiat

Tunnemme aivolisäkkeen, tunteidemme ja sen endokriinisen tasapainon välisen suhteen, jota tämä rauhanen säätelee ja suosii niin tehokkaasti. Tämä pienen pieni rakenne sijaitsee kuitenkin hyvin pienessä luurungossa. On varsin normaalia, että aivolisäke joutuu paineen alle ja tämä voi johtaa joidenkin häiriöiden syntyyn, koska sitä ympäröivät erilaiset verisuonten ja hermostojen rakenteet. Lisäksi kasvaimet, jotka sijaitsevat tässä aivojen osassa, ovat varsin yleisiä.

Tästä syystä aivolisäkkeeseen liittyvät tärkeimmät häiriöt perustuvat siihen, tuottaako se hormonien ylimäärää vai alijäämää. Hormonien ylituotannon tapauksessa ihmiselle voi kehittyä seuraavia tauteja:

  • Akromegalia eli aivolisäkkeen kasvaimen aiheuttama kasvuhormonin liikaeritys.
  • Gigantismi eli jättikasvu.
  • Antidiureettisen hormonin epäasianmukaisen erityksen oireyhtymä eli SIADH (Syndrome of Inappropriate Antidiuretic Hormone Secretion).

Jos aivolisäkkeen toiminta on heikkoa, on mahdollista, että jokin seuraavista häiriöistä ilmaantuu:

  • Kasvuhormoniin liittyvät ongelmat.
  • Diabetes insipidus.
  • Simmondsin tauti eli aivolisäkkeen toiminnanvajavuus.
  • Hypopituitarismi eli aivolisäkkeen vajaatoiminta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että aivolisäke on muutakin kuin vain pelkkä rauhanen. Monet pitävät sitä hormonaalisten prosessiemme kuningattarena, joka vastaa elimistömme hormonitoiminnan ohjaamisesta – ja kuten jo tiedämme, missä pienimmätkin muutokset tuovat mukanaan seurauksia. Samalla on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että yleensä tämä aivojemme pienen pieni rauhanen toimii tehokkaasti ja oikeaoppisesti koko elämämme ajan, säädellen tätä kautta tarvitsemaamme elimistön sisäistä tasapainoa.