Ahdistuksen tunteen taustalla olevat kemialliset prosessit

17 lokakuu, 2020
Ahdistuksen kokeminen on itse asiassa tärkeä mekanismi, jonka avulla ihmiskunta on selviytynyt hengissä. Nykypäivän maailmassa tuo sama kemiallinen prosessi kuitenkin aiheuttaa useammin vahinkoa kuin on hyödyksi meille.

Ahdistuksen ollessa yhä enemmän läsnä nykypäivän maailmassa on tärkeä opetella toimimaan oikealla tavalla silloin, kun se uhkaa hukuttaa sinut allensa. Kun tiedät, mitä ahdistuksen tunteen taustalla on, voit auttaa itseäsi ja läheisiäsi estämään tätä katastrofaalista ajattelutapaa sekä välttämään myös muita ahdistukseen liittyviä yleisiä oireita. Tässä artikkelissa käsittelemme ahdistuksen tunteen taustalla olevia kemiallisia prosesseja selittääksemme, mitä tapahtuu kehon saamasta ensimmäisestä ärsykkeestä aina T-solujen lisääntymiseen. 

Ahdistuksen tunteen selvittäminen.

Onko ahdistuksen tunne pahasta?

Monien asiantuntijoiden mielestä stressi ja ahdistus ovat lähestulkoon samoja asioita. Toinen on kuitenkin stigmatisoidumpi käsite nykypäivän yhteiskunnassa. Molemmat käsitteet liittyvät kehon tapaan reagoida ärsykkeeseen, mikä on itse asiassa luonnollinen biologinen prosessi, joka on tärkeä ihmiskunnan selviytymisen kannalta. Tämän vuoksi ahdistusta ei tulisi pitää yksinomaan joko hyvänä tai huonona asiana.

Kun havaittu uhka saa ihmisen tuntemaan olonsa ahdistuneeksi tai pelokkaaksi, johtaa tämä aktivointi yleensä “taistele tai pakene -reaktioon” kehossa.

Tämä mekanismi kehittyi aikoinaan ihmiskunnalle, jotta voitaisiin taata ihmislajin selviytyminen. Ilman tällaista reaktiota sinä et kykenisi toimimaan nopeasti ja tekemään ratkaisevia päätöksiä silmänräpäyksessä. Kehollasi ei myöskään olisi fyysistä kykyä puolustautua välitöntä uhkaa vastaan.

Ongelma on siinä, että kehosi voi mennä tällaiseen tilaan silloinkin, kun koetut “uhat” eivät ole todellisia. Tällöin kehosi valmistautuu taistelemaan tai pakenemaan, vaikka tämä reaktio on täysin tarpeeton. Kemialliset ja tunteelliset reaktiot, jotka liittyvät taistele tai pakene -tilaan, ovat perimmäinen syy siihen, miksi olosi on niin outo ja epämääräinen, kun koet itsesi ahdistuneeksi.

Ahdistuksen tunteen kemiallinen prosessi

Uhan arviointi: taistele tai pakene

Kun toteat tilanteen uhkaavaksi, aivosi kykenevät arvioimaan sitä vain muutamassa sekunnissa. Vaikka nykypäivänä et kovin todennäköisesti joudu leijonien jahtaamaksi, on tuo reaktio yhtä käyttökelpoinen mihin tahansa muuhunkin, jonka koet olevan uhka itsellesi. Tämä voi siis olla mitä tahansa tuntemattoman ihmisen ohimennen heitetystä kommentista aina yhtäkkiseen ääneen, jota pidät uhkaavana.

Sympaattinen hermosto

Sen jälkeen, kun uhka on ensin arvioitu, käynnistyy kehossasi kemiallinen reaktio vastauksena uhkaan. Sympaattiseen hermostoosi kuuluva hypotaalaminen-aivolisäke-adrenaliini -akseli aktivoituu, mikä puolestaan laukaisee adrenokortikotrooppisen hormonin (ACTH).

Hypotalamus säätelee ACTH:n vapautumisen kehoon. Hypotalamus on myös vastuussa sellaisten toimintojen säätelystä kuin syömisestä, juomisesta, parittelusta ja aggressiivisuudesta. Tämän vuoksi on luonnollista, että ärsykkeeseen reagoimiseen liittyvät neurohormonaaliset mekanismit laukeavat myös uhaksi koetussa tilanteessa, stimuloiden samalla aivolisäkettä, joka puolestaan vapauttaa ACTH:ta.

ACTH taas stimuloi kehossa lisämunuaiset, jotka täyttävät verenkierron glukokortikoideilla.

Glukokortikoidit auttavat stressaavassa tilanteessa

Glukortikoidit auttavat sinua selviytymään stressaavista tilanteista. Tämä voi sisältää mitä tahansa fyysistä vauriota, kuten jalan murtumista tai putoamista tuolilta sellaiseen tilanteeseen, johon liittyy henkistä ahdistusta, pelkoa tai nälkää.

Glukokortikoidit lisäävät adrenaliinin ja endogeenisten opioidipeptidien tuotantoa. Näistä jälkimmäinen liittyy homeostaasiin (kehon tasapainon ylläpitoon), kivun säätelyyn, sydän- ja verisuonien kontrolliin sekä stressiin.

Adrenaliinin ja muiden hormonien vapautuminen pysäyttää joitain muita kehon toimintoja, jotka voisivat haitata stressaavan tilanteen käsittelemistä. Esimerkiksi kehon ruoansulatus vaatii huomattavasti energiaa. Tämän vuoksi saatat menettää ruokahalusi tai vatsasi voi jopa mennä sekaisin paniikkikohtauksen jälkeen. Kehosi vaatii aikaa palautumiseen, joten ole sille kärsivällinen.

Kehosi vapauttaa opioidipeptideja auttaaksesi sinua sietämään paremmin mahdollisen vamman aiheuttaman kivun.

Tällaisten kemiallisten reaktioiden seuraukset

Tällainen hormonaalinen aktivointi aiheuttaa kehossasi paljon muutoksia, joita kaikkia et kenties osaa odottaakaan. Stressiin reagoiminen aiheuttaa myös monia sisäisiä muutoksia, jotka eivät aina näy selvästi ulospäin.

Lisääntyneen hormonituotannon seurauksena myös sydämen syke kiihtyy, jotta verenkierto ja hapen kulku kehossa lisääntyisivät. Tämä on erittäin selkeä ahdistuksen oire ja vieläpä sellainen, jota ahdistuksesta kärsivä aktiivisesti kokee ja yrittää työstää.

Jotkut psykologien tai terapeuttien käyttämät tekniikat stressin oireiden vähentämiseen ovat erilaiset hengitysharjoitukset sekä progressiiviset lihasten rentoutusharjoitukset. Molemmissa tekniikoissa käytetään hengittämistä keinona vähentää ahdistuksen tunnetta. Omaan hengitykseen keskittyminen voi hidastaa sydämesi sykettä ja auttaa sinua rauhoittumaan.

Kehosi reagoidessa stressaavaan tilanteeseen myös pernasi supistuu ja vapauttaa useita punasoluja. Tämä on erittäin hyödyllistä silloin, kun olet loukkaantunut. Siitä huolimatta, että useimmat tilanteet jotka koemme nykypäivänä “uhaksi” eivät tosiasiassa aiheuta mitään fyysistä vaaraa, reaktiomme ovat jäänne niiltä ajoilta, kun esi-isämme pakenivat villieläimiä suojellakseen itseänsä. Punasolut ovat osa immuunijärjestelmääsi ja suojelevat sinua vielä nykypäivänäkin, mikäli kehoosi iskee tulehdus.

Edellä mainittujen lisäksi myös maksa syntetisoi ja vapauttaa sokeria verenkiertoon, samalla kun keuhkoputken laajeneminen lisää hapenottokykyäsi vastauksena kehon lisääntyneeseen hapen tarpeeseen.

Yksi seuraus näistä kemiallisista reaktioista on pupillien laajentuminen, jolloin silmiin pääsee enemmän valoa, mikä puolestaan auttaa näkemään esineiden ääriviivoja tarkemmin. Viimeisenä haluamme vielä mainita, että keho reagoi mahdolliseen uhkaan lisäämällä veren hyytymisen tekijöitä sekä kiihdyttämällä T-solujen kiertämistä veressä (immuunipuolustuksen kannalta välttämättömiä veren valkosoluja).

Ahdistuksen tunne kannattaa selvittää alta pois.

Avain ahdistuksen tunteen vähentämiseen

Kuten olet varmasti huomannut, on ahdistuksen tunteen erilaisilla kemiallisilla prosesseilla aina hyvin spesifinen tehtävä. Hyvä puoli tässä on, että myös rentoutumiseen liittyvät kemialliset prosessit sekä sitä aktivoivat mekanismit ovat samankaltaisia. Itse asiassa erilaisten rentoutumistekniikoiden ensisijainen tavoite liittyy aina parasympaattisen hermoston aktivoimiseen.

Sympaattisen hermoston aktivoidessa kehosi järjestelmiä, vähentää parasympaattinen hermosto puolestaan lihasten jännitystä ja saa hengityksesi hidastumaan. Se saa myös valtimot laajentumaan, mikä puolestaan lisää myös ääreisverenkiertoa. Parasympaattinen järjestelmä hidastaa hengityksen tiheyttä, adrenaliinin ja noradrenaliinin vapautumista lisämunuaisista sekä normaalia aineenvaihduntaa.

Ahdistuksen tunteen vähentämisen avain on tässä: sympaattinen ja parasympaattinen hermosto eivät voi olla toiminnassa samaan aikaan. Erilaiset hengitys- ja rentoutumistekniikat voivat auttaa sinua sammuttamaan ensimmäisen ja aktivoimaan toisen.

Ahdistuksen tunteella on selkeä biologinen ja fyysinen perusta. Pystyäkseen reagoimaan kokemaansa uhkaan, valmistautuu keho siihen, mitä saattaa tapahtua. Olemme toisaalta tietoisia siitä, että todellinen uhkatilanne tai vaara ei ole se, mikä laukaisee ahdistuksen tunteeseen liittyvät kemialliset prosessit, vaan siihen vaaditaan ainoastaan ihmisen kokema tunne mahdollisesta uhasta tai vaarasta.

Ahdistuksen kokeminen ei itsessään ole huono asia. Kehon fyysiset mekanismit, jotka saavat kehossa aikaan reaktion stressitilanteeseen ovat normaaleja ja joissain tilanteissa jopa tarpeellisia. Ahdistuksen tunteesta tulee ongelma vasta siinä vaiheessa, kun koet kaiken olevan uhka sinulle, olkoon asia näin todellisuudessa tai ei. 

Siinä tapauksessa keho valmistautuu koko ajan johonkin, mitä ei tule tapahtumaan. Se on kuin laskisit jalkasi kaasupolkimelle silloin, kun auton vaihde on vapaalla – kulutat kaiken energiaasi ilman mitään oikeaa syytä.

  • Bruce, T.J., Spiegel D.A. y Hegel, M.T . (1999). Cognitive-behavioral therapy helps prevent relapse and recurrence of panic disorder following alprazolam discontinuation: a long-term follow-up of the Peoria and Dartmouth studies. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 67, 151-156.
  • Marks, I.M. (1987). Fears, phobias and rituals. Nueva York: Oxford University Press.
  • Schulte, D. (1997). Behavioural analysis: Does it matter? Behavioural and Cognitive Psychotherapy, 25, 231-249.