7 parasta sitaattia psykologi Carl Rogersilta: empatia, sietokyky ynnä muu
Carl Rogers puhui usein kohtalon hallitsemisesta, kokemuksesta, henkilökohtaisesta kasvusta sekä ihmisten ja ihmissuhteiden arvosta. 1950-luvulta asti hän on ollut huomattava hahmo humanistisen psykologian alalla. Hänen tunnetuimmat julkaisunsa ovat Client-Centered Therapy (1951) ja Becoming a Person (1961).
Rogers oli, yhdessä Abraham Maslow’n kanssa, sellainen psykologi, joka antoi suuren merkityksen henkilökohtaiselle kehitykselle. Monet Rogersin sitaateista keskittyvät auttamaan ihmisiä pohtimaan omaa elämäänsä. Siksi olemme koonneet sinulle yhteen joitakin hänen parhaista sitaateistaan.
Empatia, yksi Carl Rogersin lempiaiheista
“Empaattisuus on maailman näkemistä toisen silmillä, ei oman maailman näkemistä heijastuneena hänen silmissään.”
Carl Rogersin näkökulmasta empatia on keskeinen käsite. Itse asiassa hän piti sitä yhtenä perusasenteista, jota ihmisen on kehitettävä saavuttakseen itseoivalluksen.
Empaattisuus ei kuitenkaan Carl Rogersin mukaan ole asettautumista toisen henkilön saappaisiin. Empatia vaatii kovaa työtä, pohdintaa ja tietoa siitä, kuinka toinen henkilö tarkkailee ja kokee maailman ympärillään.
Empatia ei ole vain sitä, mitä itse tekisit toisen tilanteessa, vaan myös sitä, kuinka reagoisit tuossa tilanteessa perustuen toisen tapaan nähdä maailma.
Suora kokemus on ensiarvoisen tärkeää
“Ei Raamattu, profeetat, eivätkä Jumalan tai ihmisten paljastukset… Mikään ei ole tärkeämpää kuin suora kokemus.”
Tämä sitaatti on kiistanalainen, mutta se saa ajattelemaan. Rogers korostaa sitä, että tärkein oppaamme eivät ole toiset ihmiset, ei edes uskonto. Tärkein oppaamme piilee sisällämme.
Rogers sanoo, että korkein auktoriteetti on jokaisen oma kokemus. Vaikka hän onkin sitä mieltä, että toisten ihmisten arvioita tulisi kuunnella, hänen mukaansa niitä ei tulisi pitää oppaana.
Näin ollen jokaista ihmistä tulisi kohdella kunnioituksen arvoisena yksilönä, jolla on oikeus arvioida oma kokemuksensa omalla tavallaan ja valta tehdä itsenäisiä valintoja.
Hyväksyntä lähtökohtana muutokselle
“Outo paradoksi on, että kun hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, voin muuttua.”
Rogersille hyväksyntä on muutoksen lähtökohta. Jos hyväksyntää ei ole, ei ole muutostakaan, sillä mieli on “hukassa”. Näin ollen itsemme näkeminen sellaisina kuin me todella olemme ja itsemme tunteminen ovat avaimia henkilökohtaiseen kasvuun.
Omana itsenä olemisen arvo
“Tunnen itseni onnellisemmaksi vain voidessani olla oma itseni ja antaessani toisten olla omia itsejään.”
Carl Rogers ajattelee ihmisiä yhtä kauniina kuin auringonlaskut — jos heidän annetaan olla auringonlaskuja. Hän siis arvostaa ennen kaikkea rehellisyyttä ja aitoutta, meidän jokaisen luontaista tilaa.
Rogers oppi suhteissaan, että pitkällä aikavälillä ei hyödytä teeskennellä mitään, vaan olla oma itsensä. Emme voi olla onnellisia jos esitämme valheellista versiosta itsestämme, sillä tällöin me tosiasiassa torjumme itsemme.
Tunteiden myöntäminen
“Kyseessä ei ole tunteen saaminen pois mielestä, tai sen piilottelu, vaan sen kokeminen hyväksyen.”
Kun koemme minkä tahansa tunteen, oikea teko on hyväksyä se, ei vältellä tai tukahduttaa sitä. Tunnetta on varjeltava ja kuunneltava.
Mikä on sen sisällään pitämä viesti? Vasta silloin kykenemme tuntemaan itsemme ja toisemme, vasta silloin alamme oppia tuntemaan tosiamme.
Epävarmuuden sietäminen
“Tiedostan, että jos olisin vakaa, harkitsevainen ja muuttumaton, eläisin kuolemassa. Näin ollen hyväksyn hämmennyksen, epävarmuuden, pelon sekä henkiset ylä- ja alamäet. Sillä tämä on se hinta, jonka olen valmis maksamaan muuttuvasta, sekavasta ja jännittävästä elämästä.”
Pelko ja epävarmuus ovat elämänkumppaneitamme. Kaikki ei ole hallittavissa tai ennakoitavissa, eikä edes turvallista. Hämmennystä ja psyykkisiä ylä- ja alamäkiä tulee aina olemaan, ja meidän on oltava siihen valmiita.
Ajatus siitä, että pystymme hallitsemaan kaikkea, tulee pelosta sitä kohtaan, että emme tiedä kuinka reagoida. Se on epävarmuuden seurausta. Ja vaikka onkin mahdotonta olla valmistautunut kaikkeen, joskus toimimme niin kuin voisimme olla ja jäämme jäykän mielemme vangeiksi.
Jos haluamme elää joustavasti, meidän on opittava päästämään irti. Tämä avaa tien joustavuudelle ja nautinnolle.
Opi oppiaksesi
“Ihminen, joka on koulutettu, oppii oppiakseen.”
Carl Rogers ymmärsi, että koulutettuna henkilönä hän yritti kasvaa ja muuttua. Itsetuntemus ja itseoivallus kulkevat käsi kädessä elämänpolulla. Ollakseen sivistynyt ihmisen on oltava asioista perillä, pohdittava ja kyseenalaistettava.
Kuten näemme, Carl Rogersin jättämä perintö on loistava tiedonlähde ja se voi todella auttaa ihmisiä. Hänen ensimmäisinä vuosinaan ammattilaisena hän kysyi aina itseltään saman kysymyksen: kuinka voin hoitaa, parantaa tai muuttaa tämän ihmisen?
Mutta hänen kokemuksensa lopulta muutti tämän kysymyksen muotoon: kuinka voin tarjota ihmissuhteen, jota tämä henkilö voi hyödyntää omassa henkilökohtaisessa kasvussaan?
Hänen antamansa panos psykoterapiaan ja hänen innovatiivinen näkemyksensä terapian tarjoamisesta elävät yhä nykyäänkin. Hän kehitti monia teorioita, mutta jo näiden sitaattien pohtiminen auttaa varmasti meitä ymmärtämään hänen ajattelutapaansa. Ne laittavat meidät pohtimaan.