7 epämukavaa tunnetta, joiden käsittelemistä tulisi opettaa lapsille

Monet vanhemmat yrittävät suojella lapsiaan epämukavien tunteiden kokemiselta. Pidemmällä tähtäimellä tämä ei kuitenkaan ole hyödyllistä. Jossain vaiheessa elämäänsä jokainen lapsi joutuu joka tapauksessa kohtaamaan myös vaikeita tilanteita. He tulevat kohtaamaan tuskaa ja turhautumista. Heidän suojelemisensa tältä lapsena tekee ainoastaan heidän aikuiselämästään hankalampaa.

Meidän ei tulisi suojella lapsia epämukavilta tunteilta, vaan sen sijaan opettaa heille, kuinka he voivat käsitellä niitä oikealla tavalla. Lasten tulee oppia, kuinka tulla toimeen epämukavien tunteiden kanssa terveellä tavalla.

Kuinka voimme auttaa lapsia käsittelemään epämukavia tunteita?

Vaikka kyseessä ei olekaan helppo tehtävä, tulisi meidän opettaa lapsille, kuinka he voivat käsitellä tunteita, kuten tuskaa ja raivoa, sillä tämä valmistelee heitä elämälle. Tällaiset epämukavat tunteet muuttuvat vain voimakkaammiksi ja voimakkaammiksi lapsen kasvaessa. Niiden kohtaamisen oppiminen jo varhaisessa iässä edistää lapsen sopeutumis- ja kasvamisprosessia.

Tunteiden käsittelemisen opettaminen lapselle on paras tapa valmistella tätä aikuiselämän edesvastuiden ja pettymysten kohtaamiseen.

Tylsistymisen käsittelemisen opettaminen lapselle

Tylsistyminen on jotakin, joka voi vaikuttaa keneen tahansa. Lapset kuitenkin tylsistyvät herkemmin ja vaativat sitten huomiota. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että aikuisen tulee ratkaista ongelma joka kerta, kun lapsi on tylsistynyt. Lisäksi lapselle tekee hyvää olla tylsistynyt aina silloin tällöin.

Tylsistyminen stimuloi lapsen synnynnäistä luovuutta. Tästä syystä meidän tulisi rohkaista lapsiamme keksimään itse jotakin tekemistä sen sijaan, että tarjoaisimme heille jatkuvaa viihdykettä.

Meidän tulisi rohkaista lapsia kohtaamaan tylsistyminen ja ajattelemaan positiivisella tavalla sitä, miten he voisivat tämän ongelman ratkaista.

Turhautuneisuuden käsittelemisen opettaminen lapselle

On luonnollinen reaktio, että haluamme auttaa lasta, mikäli tämä tuntee olonsa turhautuneeksi. Lapsen tulee kuitenkin oppia, miten hän voi käsitellä tätä tunnetta itsenäisesti ja tehokkaasti. Joku ei tule aina auttamaan heitä kyseisen tunteen käsittelyssä, joten heidän tulee oppia kohtaamaan turhauttavat tilanteet itse.

Jos lapsella on vaikeuksia saada kotitehtävät tai palapeli tehdyksi tai jos hän kokee ongelmia minkä tahansa muun tämän kaltaisen asian tekemisessä, ratkaisu ei ole se, että me tekisimme sen hänen puolestaan. Tämä saa heidät ainoastaan kasvamaan turhautumisen kanssa, sillä he eivät opi ratkaisemaan asioita itse.

Tällaisissa tilanteissa aikuisen (opettaja, vanhempi, tms…) tulisi puhua lapselle, rauhoitella tätä ja rohkaista tätä löytämää ratkaisu itse. Tällä tavalla lapsi oppii, että selvittääkseen turhauttavan tilanteen tulee hänen ensin rauhoittua.

Mikäli lapselle ei anneta mahdollisuutta selvittää omia ongelmiaan itse, hänestä saattaa alkaa tuntua, että hän ei kykene itse puolustautumaan. Toisin sanoen hän tulee kasvamaan tuntien, että jonkun toisen tulisi aina ratkaista ongelmat hänen puolestaan.

Surun käsittelemisen opettaminen lapselle

Suru on tunne, joka on aina läsnä elämässämme. On normaalia, että tietyt tapahtumat tai tilanteet aiheuttavat surua. Lasten tulisi oppia tunnistamaan suru ja ymmärtämään, että se on normaali tunne ja että jokainen on joskus surullinen.

Lapsen tulisi oppia, että kaikki, mitä elämässä tapahtuu, ei ole onnellista ja hauskaa. Lapsen tulisi saada kokea suru luonnollisesti. Tämä auttaa heitä hyväksymään paremmin itsensä ja tunteensa. Jose Ignacio Corderon kirjassa El peluquero de la División Azul (“Sinisen divisioonan parturi”) kirjailija kertoo erään hahmonsa välityksellä, että suru ei ole pahasta, vaan ainoastaan se, että se nähdään pahana.

Pelon käsittelemisen opettaminen lapselle

Ei ole terveellistä, mikäli lapsi joutuu kokemaan jatkuvaa pelkoa. On kuitenkin tärkeää, että he kykenevät tunnistamaan pelon ja sen, minkälaiset tilanteet tämän epämukavan tunteen heille aiheuttavat. Tämä on ainoa tapa, jolla he voivat oppia käsittelemään sitä.

Heidän tulisi myös oppia kohtaamaan pelontunne. Heidän tulisi oppia, että heidän ei ole pakko antaa tämän tunteen estää heitä saavuttamasta päämääräänsä, olipa sitten kyse uuden lelun pyytämisestä tai hyvän numeron saamisesta todistukseen.

Kun lapsi on peloissaan, on tärkeää, että autamme häntä ymmärtämään kyseistä tunnetta ja opetamme hänelle, miten hän voi rahoittua. Joskus meidän on annettava heidän näyttää pelkonsa, jotta voimme opettaa heille, mitä he tuntevat ja miten he voivat päästä pelkojensa yli. Tällaisten tunteiden tukahduttaminen ei auta mitään.

Pettymyksen käsittelemisen opettaminen lapselle

Lapset kokevat pettymyksiä usein ja monesta syystä. Useimpia näistä syistä ei voida kontrolloida. Ehkäpä lapsi on hävinnyt pelissä, ei löydä lempikarkkiaan kaupasta tai joutuu eri ryhmään parhaan kaverinsa kanssa. Ehkä äiti tai isä tulee myöhään kotiin eikä ehdi tänään leikkimään. Lista voisi jatkua loputtomiin.

Olipa syy mikä hyvänsä, pettymys on tunne, jota lapsi tulee tuntemaan läpi koko elämänsä ja yksi sellaisista tunteista, joita hänen täytyy oppia käsittelemään. Mikäli hän ei opi tätä, hänen mielestään jokainen pienikin pettymys olisi lähes maailmanloppu.

Mikäli lapsi ei saa tuntea pettymyksen tunteita tai kaikki hänen kokemansa pettymykset yritetään jotenkin hyvittää, hänestä tulee herkästi impulsiivinen tai itsekäs.

Vihan käsittelemisen opettaminen lapselle

Viha ei ole huono tunne. Siitä tulee ainoastaan huono asia silloin, kun emme osaa käsitellä sitä. Lapsen tulee oppia käsittelemään vihaa ja muita sen kaltaisia tunteita terveellä tavalla. Vihantunteisiin suhtautuminen aggressiivisella tavalla ei ole terveellistä eikä tarpeellista.

Lapselle tulisi opettaa, että vetämällä syvään henkeä ja odottamalla hetken lapsi voi rauhoittaa itseään fyysisesti, kun hän on vihainen. Kymmeneen laskeminen on hyvä strategia, joka toimii niin lapsilla kuin aikuisillakin. Tällöin henkilö voi ikään kuin ottaa askeleen taaksepäin ja saada tilanteen haltuunsa.

Syyllisyyden käsittelemisen opettaminen lapselle

Ei ole mahdollista, että hyväksyisimme jokaisen tekosyyn, jotta lapsen ei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä. Lapsen tulisi oppia se totuus, että hänen käytöksensä vaikuttaa muihin ihmisiin ja että tekosyy tai anteeksipyyntö ei muuta tätä seikkaa. Meidän ei tulisi saattaa heitä häpeän alaiseksi käytöksensä takia vaan sen sijaan näyttää heille, miten he voivat tuntea vastuuta teoistaan rakentavalla ja muutoksia luovalla tavalla.

Mikäli lapsen tekosyy hyväksytään aina, hän ei opi ikinä tunnistamaan syyllisyyden tunnetta tai vastuullisuutta. Lapsi ei tule ikinä oppimaan, että hänen tekonsa voivat satuttaa muita ihmisiä.