Z-sukupolvi on yhä surullisempi ja huolestuttavampi

Nuoret ovat yhä tyytymättömämpiä ja heillä on aina vain enemmän mielenterveysongelmia. Mitä tämän ilmiön takana on?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Z-sukupolvi, eli 2000-luvulla syntyneet pojat ja tytöt. He ovat syntyperäisesti digitaalisia ihmisiä, jotka näkevät uuden teknologian tapana ymmärtää ja hallita maailmaa. He ovat myös syntyneet 2000-luvulla kaikella siihen liittyvällä tavalla. Näihin voidaan lukea mukaan epävarmuus, yhteiskunnalliset muutokset, tieteen kehitys ja jopa pandemia.

Jos jokin asia näyttää erityisesti määrittelevän tämän sukupolven nuoria, se on heidän mielenterveysongelmansa. Vaikka he kuuluvat väestöön, joka on enemmän kuin koskaan yhteydessä muihin, he tuntevat olevansa yksinäisempiä kuin koskaan. Luonnollisesti poikkeuksiakin on, ja monia määrittelee nuorekas innostus, joka on täynnä unelmia, vahvuuksia ja onnellisuutta.

Viime vuonna julkaistiin Mental Health Million Project, raportti, joka tarjoaa tieteellistä tietoa maailman väestön henkisestä hyvinvoinnista. Päätelmät eivät voisi olla selvempiä. 44 prosentilla 18–24-vuotiaista ihmisistä on vakavia psyykkisiä ongelmia.

Mitä tapahtuu Z-sukupolvelle?

Asiantuntijoiden mukaan Covid 19:n mielenterveysvaikutus voi olla pandemian neljäs aalto, joka vaikuttaa enemmän nuorempaan väestöön.

Monet näistä ongelmista olivat kuitenkin jo lepotilassa useammalla kuin yhdellä nuorella tai nuorella aikuisella. Pandemia vain sai ne pinnalle. Voisiko Z-sukupolvi olla parhaiten valmistautunut, mutta onnettomin sukupolvi? Vastaus on monimutkaisempi kuin uskotkaan. Katsotaanpa.

Apatia vastauksena akateemiseen ja työhön liittyvään turhautumiseen

Z-sukupolven nuoret, kuten milleniaalit, ovat hyvin turhautuneita. Molemmat sukupolvet koulutettiin sillä ajatuksella, että jokaisella ponnistelulla on etunsa ja palkkionsa. Hyvä koulutus ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että he löytävät taitojaan vastaavaa työtä. Itse asiassa nuorten työmarkkinat ovat yleisesti ottaen epävarmat.

Monet nuoret tuntevat suurta akateemista ja työhön liittyvää ahdistusta. He ovat erittäin vaativia, luovia ja sitoutuneita, mutta tietävät, että maailma ei tarjoa riittävää vastausta heidän tarpeisiinsa. Lisäksi on erittäin todennäköistä, että tilanne ei parane jatkossa. Tämä johtaa apatian ja tyytymättömyyden tunteisiin.

Z-sukupolvi olettaa, että heitä odottava tulevaisuus ei ole niin valoisa kuin heille luvattiin. He tietävät, että heillä on todennäköisesti huonompi tilanne kuin heidän vanhemmillaan.

Maailman (ja itsensä) ymmärtämisen vaikutus sosiaalisen median kautta

Nykyään jokaisen lapsen ja nuoren “minän” rakentaminen ravitsee myös digitaalista maailmaa. Heidän itsestään piirtämällä kuvalla on suora yhteys sosiaaliseen mediaan. Tässä ympäristössä he etsivät päivittäisiä vahvistuksiaan, vertaavat itseään ja alkavat monissa tapauksissa vihata kehoaan tai kaipaavat muita ihmisiä, jotka ovat äärimmäisen erilaisia kuin heidän omansa.

Hamburg-Eppendorfin yliopistollinen lääketieteellinen keskus (Saksa) teki tutkimuksen, jonka mukaan sosiaalisen median intensiivinen käyttö lisää stressiä, viivyttelyä ja tunteiden säätelyongelmia.

On toinenkin ilmeinen ongelma. Vaikka uudet tekniikat näyttävät helpottavan nuorten yhteydenpitoa toisiinsa, todellisuudessa ne edistävät selvästi vääristyneitä suhteita. Itse asiassa nuoret tuntevat olonsa yhä eristäytyneemmäksi, ja on tavallista, että monet heistä ovat jossain vaiheessa joutuneet kärsimään jonkinlaisesta verkkokiusaamista.

Emotionaalisesti valmistautumaton sukupolvi

Siksi näyttää siltä, että Z-sukupolvella on huonot taidot tunneasioissa. Tarkoittaako tämä sitten sitä, että edelliset sukupolvet olivat tässä taitavampia? Ei välttämättä, koska nykyään 40- tai 50-vuotiaat ihmiset kasvoivat tuolloin todella erilaisessa ympäristössä kuin teini-ikäiset nykyään.

Ehkä ongelma on osittain heidän vanhemmiltaan saamansa ylisuojelu. Monet vanhemmat ovat leijuneet lastensa yllä tyydyttäen heidän jokaisen tarpeensa, helpottaen heidän elämäänsä ja vastaten heidän jokaiseen tarpeeseensa. Tämä pyrkii edelleen “heikentämään” Z-sukupolven luonnetta.

Tästä syystä näillä lapsilla ja nuorilla on vain vähän vastustuskykyä turhautumista kohtaan. Lisäksi he elävät yhteiskunnassa, jota yhä enemmän hallitsee välittömyys. “Haluan sen nyt” -asenne tarkoittaa, että he kyllästyvät nopeasti eivätkä pysty kehittämään riittävää emotionaalista itsesäätelyä.

Z-sukupolven individualismi ja “selviydy niin kuin voit”

Z-sukupolvi on kasvanut yhä individualistisemmassa ja polarisoituneemmassa sosiaalisessa kontekstissa. On myös totta, että narsistinen käyttäytyminen on yleistymässä. Itsekultti, omien tarpeiden tyydyttäminen ja haluamansa saaminen heti ja hinnalla millä hyvänsä, toisen kimppuun hyökkääminen näyttää olevan nykyään vakio.

Sosiaaliset verkostot toimivat myös katalysaattorina arvo-ongelmille ja raivokkaalle individualismille. Ihmissuhteet ovat yhä lyhyempiä, ne vanhenevat nopeasti ja uusia ihmissuhteita etsitään napin painalluksella . Ei ole vaikea ymmärtää, miksi Z-sukupolvi näyttää tyhjältä, toivottomalta ja ahdistuneelta. Heidän on vaikea saada resursseja ja tukea, kun he tarvitsevat apua.

Vaikka mielenterveysongelmat on hyvä tehdä näkyväksi, niiden normalisoiminen ja vastauksen tarjoamatta jättäminen ei ole niin hyödyllistä. Nuortemme suru ja tyytymättömyys ovat suurelta osin seurausta epäonnistumisestamme yhteiskuntana.

Tarvitaan syvää muutosta. Ennen kaikkea meidän tulee laajentaa ja parantaa psykologisen avun palveluja.