Vaikuttavatko uudet kommunikaatiomuodot ihmissuhteiden laatuun?
Peter Druckerin ainutlaatuinen sitaatti on vastakkain uusien nykypäivän kommunikaatiomuotojen kanssa. Hänen sitaattinsa menee näin: ”Kommunikaatiossa kaikkein tärkeintä on kuunnella sitä, mitä ei sanota.” Mutta kuinka voimme tietää mitä ei sanota, jos emme tarkkailemme keskustelukumppaniamme? Kuinka tiedämme, ovatko keskustelun hiljaiset hetket kommunikatiivista hiljaisuutta vai sellaista hiljaisuutta, että keskustelukumppanimme ajattelee jotain muuta?
Kuten Drucker vakuuttaa, keskustelussa on mukana monia eleitä, liikkeitä ja ilmeitä, jotka ovat sanattomia, mutta silti ne kertovat paljon. Nykypäivän uusilla kommunikaatiomuodoilla, kuten tekstiviesteillä tai sähköpostilla, meiltä jää nämä pikkuseikat pois keskustelusta. Vaikuttaako tämä suhteen laatuun?
“Tapa jolla kommunikoimme muiden kanssa ja itsemme kanssa, määrittää elämämme laadun.”
-Anthony Robbins-
Uudet kommunikaatiomuodot
Nykyään on olemassa uusia kommunikaatiomuotoja, jotka muuttavat näkemyksemme maailmasta. Se, mikä oli ennen yksinkertaista keskustelua kahden ihmisen välillä, tai parhaillaan puhelu, voi nykyään olla WhatsApp ryhmä, Facebook- tai Twitter kommentti, joka koostuu vain 140 kirjaimesta. Nämä ovat vain esimerkkejä.
Eli uudet teknologiat ja niiden omat edistyksensä muuttavat kommunikaatiota nopeasti. Kasvokkaiset kontaktit näyttävät olevan aina vain vähäisempiä. Vaikka nämä muutokset tarjoavatkin erinomaisia hyötyjä nopeampana ja käytännöllisenä kommunikaation muotona, niillä on myös haittapuolensa. Onko WhatsApp -keskustelu yhtä tehokas kuin kasvokkain käyty keskustelu?
Arvostetun kognitiivisen psykologin David R. Olsonin mukaan jotkut tekijät on otettava huomioon. Kommunikaatio perustuu kolmeen toimintaan: lokutionaariseen, illokutionaariseen ja perlokutionaariseen toimintaan.
Lokutionaarinen toiminta tarkoittaa äänien, sanojen, ja lauseen merkityksen tuottamista. Illokutionaarinen toiminta tarkoittaa lauseen voimaa. Perlokutionaarinen toiminta käsittää lauseen tuottaman vaikutuksen.
Esimerkki näistä toiminnoista:
- “Anna se hänelle.” – Lokutionaarinen toiminta.
- He kehottivat minua antamaan sen hänelle. – Illokutionaarinen toiminta.
- He vakuuttivat minut antamaan sen hänelle. – Perlokutionaarinen toiminta.
Lokutionaarinen toiminta on vain jonkin asian sanomisen toiminta. Illokutionaarinen toiminta voi sisältää saman lauseen eri käyttöjä, riippuen siitä, miten joku ymmärtää sanotun asian. Esimerkiksi sanomalla ”minulla on kylmä,” voimme tarkoittaa, että haluamme toisen henkilön sulkevan ikkunan, antamaan lisää vaatteita tai sitten vain haluamme kertoa fyysisen tilamme.
Toisenlainen kommunikatiivinen todellisuus, jossa illokutionaarinen toiminta on poissaoleva
Olson uskoo, että puheesta, jota ei voida transkriptoida tarkalleen sanoiksi, illokutionaarinen toiminta on poissa. Tämä tarkoittaa, että vain lokutionaarinen ja perlokutionaalinen toiminta pysyy.
Täten, kommunikaation relevantit puolet, kuten äänensävy ja sen värähtelyt, ovat täysin poissaolevia. On totta, että voimme käyttää huutomerkkejä ja isoja kirjaimia ”korottaaksemme ääntämme”, mutta emme voi tulkita aksenttia ja intonaatiota, relevanttia dataa, joka voisi osoittaa hermostuneisuuden, vihan ja tyytymättömyyden.
Tämä keskustelun illokutinaarisen puolen puute ei luo vain turhautumista tai epävarmuutta viestin vastaanottajassa, vaan se voi myös saada aikaan turhautumista hänessä, joka viestin välittää. Meillä saattaa olla tunne että jotain puuttuu, eivätkä muut ymmärrä meitä täydellisesti.
Uusien kommunikaatiomuotojen erikoispiirteet
Toinen näiden uusien kommunikaatiomuotojen erikoispiirre ilmenee silloin, kun puhumme tuntemattomille. Emme voi tulkita sitä, millainen tämä henkilö on, sillä hän ei ole edessämme. Meidän on siis vaikea saada ajatusta siitä, millainen hän on.
Emme voi sanoa varmaksi, onko tämä pointti positiivinen vai negatiivinen. Se on vain yksinkertaisesti erilainen. On kuitenkin varmaa, että iso määrä läheisyyttä on poissa, ja illokutionaarinen toiminta katoaa täysin. Se voi myös johtaa oletuksiin tämän henkilön todellisista aikomuksista.
On selvää, ettei virtuaalinen kommunikaatio ole huonompi kuin perinteinen kommunikaation muoto, mutta se on erilainen, ja se on hyväksi monista eri syistä. Nykyään meillä on teknologiaa viodepuheluita varten, jotta molemmat osapuolet voivat nähdä toisensa keskustelun aikana.
Kun kaksi ihmistä kommunikoi vaikkapa WhatsAppin välityksellä, on olemassa eräs muuttuja. Jos he tuntevat jo toisensa, osa illokutionaarisesta toiminnasta voi osittain säilyä, jotta vastaanottaja saa tarkempia tulkintoja.
“Henkilön luonne voidaan oppia adjektiiveista, joita hän käyttää tavanomaisesti keskustelussa.”
-Mark Twain-
Aiheuttaako nykypäivän kommunikaatio yksinäisyyttä?
Todellisuudessa uudet kommunikaatiomuodot tarjoavat lisäkeinoja keskustelulle. Onko tällä taipumusta vahingoittaa kommunikaation laatua? Totuus on, että teknologia helpottaa sellaisten keskustelujen käymistä, joita emme muuten ehkä pystyisi käymään. Se tulee kuitenkin aina rankaisemaan keskustelujen laadusta.
Viimeiseksi, tutkimukset paljastavat, että yksinäisyyden tunne on lisääntynyt nykypäivän yhteiskunnassa, johtuen ainakin osaksi lisääntyneestä median käytöstä. Voimme nähdä ihmisiä näytöllä, mutta on vaikeaa tuntea olevamme heitä lähellä. Videopuhelun avulla voimme katsoa heitä silmiin, mutta emme voi koskettaa tai pitää heitä kädestä.
Käyttäkäämme teknologiaa kommunikoidaksemme niiden kanssa jotka ovat kaukana, mutta älkäämme heidän kanssaan jotka ovat lähellä meitä. Hyödyntäkäämme tätä teknologiaa, mutta älkäämme antako teknologian vahingoittaa ihmissuhteitamme.