Ylisuojelevat vanhemmat, jotka eivät osoita hellyyttä
Ylisuojelevat vanhemmat, jotka eivät osoita hellyyttä, voivat vahingoittaa lapsiaan. Joidenkin mielestä hyvä lastenkasvatusstrategia on sekoitus auktoriteettia ja “pieniä määriä” hellyyttä. Tällainen tapa suhtautua hellyyden ja tunteiden osoittamiseen on vaikuttanut haitallisella tavalla moniin perheisiin. Itse asiassa se on täysin päinvastaista kuin transformatiivinen, dynaaminen lastenkasvatus, jossa tunteilla on keskeinen rooli.
Ylisuojelevat perheet, joissa ei osoiteta hellyyttä ja rakkautta, ovat vain yksi versio omituisesta tunteiden tukahduttamisesta, jota on esiintynyt jo sukupolvien ajan.
Millaisia ovat ylisuojelevat vanhemmat, jotka eivät osoita hellyyttä?
Oman perheen kaltoinkohtelu heijastuu siitä kärsivän henkilön käytökseen. Kokemuksellinen välttäminen on pakoa käytöksen tasolla senhetkisestä todellisuudesta. Henkilön ympäristö ei tarjoa minkäänlaista positiivista vahvistusta ja hänen käytöksensä on reaktio siihen. Kokemuksellinen välttäminen on pakoa tuskasta ja tätä myötä itse elämästä.
Ylisuojelevat vanhemmat, jotka eivät osoita hellyyttä lapsilleen, eivät ole välttämättä laiminlyöviä tai fyysisesti kaltoinkohtelevia vanhempia. Vaikka he rakastavat lapsiaan, he eivät näytä sitä.
Kun vanhemmat ovat hyvin ylisuojelevia, mutta eivät ilmaise rakkautta tai hellyyttä millään tavoin, lapsi jää helposti jumiin tuohon perhedynamiikkaan. Vanhempien käytös on ristiriitaista: tarkoitus on suojella lasta, mutta koti ei kuitenkaan tarjoa lapselle turvapaikkaa. Ulkopuolelta katsottuna näyttää siltä kuin vanhemmat suoriutuisivat erinomaisesti. Positiivisen vahvistuksen ja hellyydenosoitusten puute kuitenkin satuttaa lasta. Puhumattakaan siitä, ettei lapsi saa minkäänlaista kannustusta kehittyäkseen itsenäiseksi.
Esimerkki ylisuojelevasta perheestä, joka ei osoita hellyyttä
Jotta tätä dynamiikkaa olisi helpompi ymmärtää, katsotaan erästä esimerkkiä. Kuvittele 40-vuotias mies, joka on menossa tapaamaan psykologia. Hän ei ymmärrä mitä hänelle on tapahtunut vuosien ajan. Hän on asettanut arvoja, erityisesti sen suhteen mitä hän ei suostu sietämään. Lapsuudenkodissaan oppimaansa logiikkaa määritteli kuitenkin se, mitä hän ei saanut tehdä. Tämä ehdollisti hänet olemaan erittäin herkkä kritiikille, mutta käytännössä katsoen immuuni positiiviselle vahvistukselle.
Hänen äitinsä ei juuri koskaan suukottanut tai halannut häntä. Ne muutamat kerrat, jolloin näin tapahtui, olivat “pelästymisen” jälkeen tai “kun hän oli kipeänä”. Äiti haki hänet koulusta, poika oli aina hyvin pukeutunut, ja äiti oli erinomainen kokki. Hänen äitinsä huolehti kaikesta.
Potilas kertoo, kuinka hän ei pysty täysin nauttimaan tietyistä kokemuksista. Hän on kovin huolissaan siitä, että hänen lapsilleen tapahtuu jotain pahaa, ja hän hädin tuskin iloitsee näiden saavutuksista. Hän yhdistää tunteiden kokemisen läheisesti jännittyneisyyteen ja ahdistukseen. Lisäksi hän saa töissä usein negatiivista palautetta masennuksestaan johtuen. Mitä tahansa hän tekeekin, hän ei koskaan tunne itseään päteväksi.
Helikopterivanhemmat, jotka eivät koskaan anna lastensa jalkojen koskettaa maata
Aiemman esimerkin mies on seurausta helikopteriäidistä ja poissaolevasta isästä. Kun toinen vanhempi on poissa, toinen usein ylikompensoi. Tuloksena on liiallinen huomio, joka estää lasta lopulta kehittymästä itsenäiseksi ja omatoimiseksi.
Psykologi Holly Schriffin ja hänen kollegansa Mary Washingtonin yliopistosta huomasivat, että helikopterivanhemmuus vaikuttaa opiskelijoiden itseohjautuvuuteen ja hyvinvointiin. Heille selvisi, että tällainen vanhemmuus on yhteydessä lasten ahdistukseen ja masennukseen. Pitkäaikaiset vaikutukset ovat yleinen tyytymättömyys elämään.
Jotkut vanhemmat vahtivat lapsiaan jatkuvasti, mutta eivät rakasta heitä ehdoitta.
En satuta enkä auta sinua
Joidenkin lasten elämästä puuttuu rakkautta ja hellyyttä. Tämä pätee jopa sellaisten vanhempien kasvatuksessa, jotka eivät ole suoraan kylmiä, vihamielisiä tai laiminlyöviä.
Monet vanhemmat käyttävät rakkauden- ja hellyydenosoituksia lastenkasvatuksen työkaluina. Tämä tunnetaan myös symbolisena hylkäämisenä, jota usein ilmaistaan sanallisesti epäsuorina rangaistuksen muotoina. Esimerkiksi: “En rakasta sinua, kun käyttäydyt tuolla tavalla” tai “Rakastan sinua, erityisesti kun käyttäydyt yhtä hyvin kuin tänä iltana”.
Lapset ja teinit tulkitsevat tällaiset lausahdukset todisteina siitä, että heidän vanhempansa eivät rakasta heitä sellaisina kuin he ovat. Rakkauden ei tulisi riippua menestyksestä ja hyvästä käytöksestä. Lapsen näkökulmasta tällainen asenne opettaa heille, että rakkaus on ohimenevää ja ansioihin pohjautuvaa, eli jotakin mikä tulee ansaita.
Ylisuojelevien ja helikopterivanhempien kasvatustyylin seuraukset
Epätasapainoinen vanhemmuus voi tuottaa nerokkaita lapsia. Tällä opintomenestyksellä on kuitenkin hintansa. Tällainen vanhemmuustyyli ei täysin valmista lasta todelliseen maailmaan. Lapsille kehittyy läheisriippuvainen persoonallisuus, koska he kasvavat ympäristössä jossa heillä ei ole mahdollisuutta ottaa hoidettavaksi velvollisuuksia ja tehdä itse päätöksiä.
Psykologiset tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet, että ahdistushäiriöistä, erityisesti sellaisista jotka liittyvät keskeisesti sosiaaliseen kanssakäymiseen, kärsivillä teineillä ja aikuisilla on todennäköisemmin ollut ylisuojelevat vanhemmat.
Lisäksi tutkimukset osoittavat, että ahdistuneilla vanhemmilla on taipumusta olla ahdistuneita lapsia. He nimittäin opettavat lapsille, että oikea reaktio elämän vastoinkäymisiin on pelko, huoli ja tunnetason pidättyväisyys.