Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja sen teoreettiset mallit

9.8.2019
Tässä artikkelissa käsittelemme tekijöitä, jotka lisäävät yleistyneen ahdistuneisuushäiriön kehitystä ja myös niitä, jotka ylläpitävät sitä.

Tavalla tai toisella käsitys ahdistuksesta on meille kaikille tuttu. Tiedämme sen vaikuttavat jokaiseen henkilöön omalla tavallaan, ja että siihen liittyy useita muita häiriöitä. Yksi näistä on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. The Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorder (DSM-5) määrittelee ahdistuksen monella tapaa, mukaan lukien yleistyneenä ahdistuneisuushäiriönä (GAD).

Tälle häiriölle on luonteenomaista ahdistuksen ja liiallisten ja itsepintaisten murheiden läsnäolo, joita voi olla vaikea hallita. Nämä huolenaiheet voivat koskea monia eri tapahtumia tai aktiviteetteja, jotka ovat kolmen tai useamman fysiologisen oireiden yliaktiivisuuden tulosta. Tämän lisäksi GAD:ista kärsivät potilaat kärsivät ahdistuksesta tai murehtimisesta suurimman osan ajasta vähintään kuuden kuukauden ajan.

Miten yleistynyt ahdistuneisuushäiriö kehittyy

Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders’n kolmas painos (DSM-III, APA, 1980) esitteli yleistyneen ahdistuneisuushäiriön aluksi erillisenä diagnoosina. Alan ammattilaiset ovat kuitenkin käyttäneet sitä jäljelle jäävänä diagnoosina ihmisille, jotka eivät täyttäneet minkään muun ahdistuneisuushäiriön diagnostisia kriteereitä (1).

Tämä julkaisu määritteli GAD:in kroonisena ja vakuuttavana murehtimisena (2). Tämän seurauksena seuraava julkaisu, DSM-IV-TR määritteli sen kohtuuttomana, hallitsemattomana murehtimisena suhteessa eri ongelmiin, jotka ilmestyvät useimpina päivinä vähintään kuuden kuukauden ajan. Samalla tavalla tämä kohtuuton murehtiminen aiheuttaa epämukavuutta ja/tai funktionaalista heikkenemistä. Se sisältää myöskin vähintään kolme seuraavista aspekteista:

  • Levottomuus tai jännittyneisyyden tai hermostuneisuuden tunteet.
  • Väsymys.
  • Keskittymisvaikeudet.
  • Ärtyneisyys.
  • Lihasjäykkyys.
  • Unihäiriöt.

GAD:in hoitoon käytetään psykiatrisia lääkityksiä ja kognitiivista käyttäytymisterapiaa (CBT) (3,4,5). Lääkehoito voi olla tehokasta ahdistuksen oireiden vähentämiseksi. Mutta lääkityksellä ei kuitenkaan näytä olevan merkittäviä vaikutuksia murehtimiseen, joka on GAD:in määrittelevä ominaisuus (3).

kädet kasvoilla

Tämänhetkiset teoreettiset mallit yleistyneestä ahistuneisuushäiriöstä

Murehtimisen ja GAD:in välttelemismalli

Murehtimisen välttelemismalli (6) perustuu Mowrerin kahden tekijän teoriaan pelosta (1974). Samalla se saa jotain käsitteitään Foan ja Kozakin emotionaalisen prosessoinnin teoriasta (7,8).

Murehtimisen välttelemismalli toteaa, että verbaalinen kielellinen, ajatuksiin perustuva aktiivisuus, joka ilmestyy pyrkimyksenä estää vilkkaita mielikuvituksellisia skenaarioita ja joka yhdistetään somaattiseen ja emotionaaliseen aktiivisuuteen. Erityisesti tämä esto sulkee pois pelon emotionaalisen prosessin, joka on teoreettisesti välttämätöntä pelätyn virikkeen onnistunutta tottumusta ja loppumista varten.

Epävarmuuden intoleranssi -malli (IUM)

Tämän mallin mukaan GAD:ista kärsivät ihmiset pitävät epävarmoja tai epäselviä tilanteita ”stressaavina ja ärsyttävinä”. Tämän seurauksena he kokevat kroonista murehtimista reaktiona näille tilanteilla (10).

Nämä yksilöt uskovat, että murehtiminen auttaa heitä selviytymään tehokkaammin tilanteissa, joita he pelkäävät. Tai sitten he uskovat, että murehtiminen voi ehkäistä tällaisia tilanteita tapahtumasta (11,12). Tämä murehtiminen, ahdistuneisuuden ohella, johtaa tämän ongelman negatiiviseen lähestymistapaan. Samalla tavalla se johtaa kognitiiviseen välttelyyn, joka vahvistaa murehtimista.

Erityisesti yksilöt, jotka kokevat negatiivista lähestymistapaa tälle ongelmalle:

Tällaiset ajatukset vain lisäävät heidän murehtimista ja ahdistusta (10).

GAD:in metakognitiivinen malli (MCM)

GAD:in metakognitiivinen malli esittää, että GAD:ista kärsivät yksilöt kokevat kahdenlaista murehtimista. Tämän mallin kirjoittaja, Wells, määrittelee 1-tyypin huolenaiheet. Tämä tarkoittaa sitä, kun yksilö murehtii ei-kognitiivisista tapahtumista, kuten ulkoisista tilanteista tai fyysisistä oireista (Wells, 2005).

Wellsin mukaan GAD:ista kärsivät yksilöt alkavat murehtimaan heidän 1-tyypin murheistaan. He murehtivat, että heidän murehtimisensa ei ole hallittavissa, tai että se voi olla luonnostaan vaarallista. Joten tämä ”murehtimisesta murehtiminen” (esim. meta-huolenaihe) on se, mitä Wells kutsuu 2-tyypin huolenaiheeksi.

Wells yhdisti nämä 2-tyypin murheet tehottomiin strategioihin, jotka pyrkivät välttämään murehtimista. Nämä strategiat koostuivat etenkin pyrkimyksistä hallita käyttäytymistä, ajatuksia ja/tai tunteita (10).

murheen murtama

Emotionaalinen säätelyhäiriö -malli (EDM)

Emotionaalinen säätelyhäiriö -malli (EDM) on peräisin kirjallisesta tunteiden teoriasta ja emotionaalisten tilojen säätelystä yleisesti. Tämä malli koostuu neljästä keskeisestä komponentista: (10)

  • Ensimmäinen komponentti toteaa, että GAD:ista kärsivät yksilöt kokevat emotionaalista hyperjännittyneisyyttä. Toisin sanoen heidän tunteensa ovat voimakkaampia kuin muiden ihmisten tunteet. Tätä sovelletaan sekä positiivisiin että negatiivisiin tunteisiin, mutta eritoten negatiivisiin tunteisiin.
  • Seuraava komponentti olettaa, että GAD:ista kärsivillä henkilöillä on huono käsitys tunteista. Tämä sisältää esimerkiksi puutokset tunteiden kuvailemisessa ja luokittelemisessa. Se sisältää myöskin hyödyllisten  tunteiden sisältävän informaatioiden saannin ja niiden soveltamisen.
  • Seuraavaksi, kolmas komponentti toteaa, että GAD:ista kärsivillä ihmisillä on enemmän negatiivisi asenteita koskien tiettyjä tunteita.
  • Viimeiseksi, neljäs komponentti mainitsee, että nämä GAD:ista kärsivillä ihmisillä on vähän tai ei lainkaan adaptiivista tunteiden säätelyä. Heillä on myös hallintastrategioita, jotka voivat potentiaalisesti häätää heidät emotionaalisiin tiloihin, jotka ovat jopa pahempia kuin ne, jota he alunperin yrittivät säädellä.

Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hyväksyntään perustuva malli (ABM)

Tutkijoiden Roemer ja Orsillo mukaan ABM sisältää neljä komponenttia:

  • Sisäiset kokemukset.
  • Ongelmallinen suhde sisäisiin kokemuksiin.
  • Kokemusperäinen välttäminen.
  • Käyttäytymisen rajoittaminen.

Täten tämän mallin luojat ehdottavat, että GAD:ista kärsivillä yksilöillä on negatiivisia rajoitteita omia sisäisiä kokemuksiaan kohtaan, ja he ovat motivoituneita välttämään näitä kokemuksia, jonka he tekevät sekä käyttäytymisen välityksellä että kognitiivisesti (toistetun murehtimisprosessin suorittamisen välityksellä).

Lopuksi, viisi teoreettista mallia jakavat tärkeän ominaisuuden. Ne kaikki keskittyvät erityisesti sisäisten kokemusten seurausten välttämiseen selviytymisstrategiana. Viime vuosina tutkimukset ovat edistyneet huomattavasti tämän häiriön teorisoinnin nimissä. Mutta näiden viiden mallin ennustettavien komponenttien osalta edellytetään lisää tutkimusta.

  1. Barlow, D. H., Rapee, R. M., & Brown, T. A. (1992). Behavioral treatment of generalized anxiety disorder. Behavior Therapy23(4), 551-570.
  2. Barlow, D. H., DiNardo, P. A., Vermilyea, B. B., Vermilyea, J., & Blanchard, E. B. (1986). Co-morbidity and depression among the anxiety disorders: Issues in diagnosis and classification. Journal of Nervous and Mental Disease.
  3. Anderson, I. M., & Palm, M. E. (2006). Pharmacological treatments for worry: Focus on generalised anxiety disorder. Worry and its psychological disorders: Theory, assessment and treatment, 305-334.
  4. Borkovec, T. D., & Ruscio, A. M. (2001). Psychotherapy for generalized anxiety disorder. The Journal of Clinical Psychiatry.
  5. Fisher, P. L. (2006). The efficacy of psychological treatments for generalised anxiety disorder. Worry and its psychological disorders: Theory, assessment and treatment, 359-377.
  6. Borkovec, T. D., Alcaine, O., & Behar, E. (2004). Avoidance theory of worry and generalized anxiety disorder. Generalized anxiety disorder: Advances in research and practice2004.
  7. Foa, E. B., & Kozak, M. J. (1986). Emotional processing of fear: exposure to corrective information. Psychological bulletin99(1), 20.
  8. Foa, E. B., Huppert, J. D., & Cahill, S. P. (2006). Emotional Processing Theory: An Update.
  9. Borkovec, T. D., & Inz, J. (1990). The nature of worry in generalized anxiety disorder: A predominance of thought activity. Behaviour research and therapy28(2), 153-158.
  10. Behar, E., DiMarco, I. D., Hekler, E. B., Mohlman, J., & Staples, A. M. (2011). Modelos teóricos actuales del trastorno de ansiedad generalizada (TAG): revisión conceptual e implicaciones en el tratamiento. RET, Revista de Toxicomanías63.
  11. Borkovec, T. D., & Roemer, L. (1995). Perceived functions of worry among generalized anxiety disorder subjects: Distraction from more emotionally distressing topics. Journal of behavior therapy and experimental psychiatry26(1), 25-30.
  12. Davey, G. C., Tallis, F., & Capuzzo, N. (1996). Beliefs about the consequences of worrying. Cognitive Therapy and Research20(5), 499-520.
  13. Robichaud, M., & Dugas, M. J. (2006). A cognitive-behavioral treatment targeting intolerance of uncertainty. Worry and its psychological disorders: Theory, assessment and treatment, 289-304.
  14. Roemer, L., & Orsillo, S. M. (2005). An acceptance-based behavior therapy for generalized anxiety disorder. In Acceptance and mindfulness-based approaches to anxiety (pp. 213-240). Springer, Boston, MA.