Piin elämä: mielikuvitus puolustusmekanismina
Piin elämä on Yann Martelin romaani Piistä. Pii on nuori mies, joka joutuu tilanteisiin, joissa on kyse elämästä ja kuolemasta, mutta hänellä on mielikuvitus puolustusmekanismina. Pii onnistuu selviytymään mielikuvituksensa ansiosta.
Haasteet, joita hän kohtaa tarinan aikana, testaavat hänen uskoaan ja arvojaan. Tarinassa Pii on nuori mies, jolla on vahvat arvot. Lapsuudesta lähtien hän on yrittänyt löytää totuuden eri uskontojen kautta. Pii on kristitty, hindu ja islamilainen. Hänen uskonsa antaa hänelle mahdollisuuden kehittää syvää empatiaa ja kunnioitusta kaikkia eläviä olentoja kohtaan.
Piin elämässä päähenkilö on vaarallisessa tilanteessa. Piin on valittava nälkään ja janoon kuoleminen tai elämän arvojensa pettäminen. Niinpä hän valitsee uskostaan huolimatta elämän.
Kun hänet on pelastettu, tutkijat vaativat, että hän kuvailee kaiken mitä hänen matkallaan valtameren yli tapahtui. Pii kuvaa poikkeuksellisen sarjan tapahtumia. Hän kuvailee, kuinka hän löysi itsensä pieneltä lautalta keskellä merta neljän eläimen kanssa, jotka olivat: oranki, seepra, hyeena ja bengalintiikeri. Hänen tarinansa on uskomaton.
Piin elämässä virkamiehet, jotka kuulustelevat häntä, painostavat Piitä kuvailemaan mitä todella tapahtui. Täten Pii kertoo paljon realistisemman, mutta synkemmän tarinan. Eläimet ovat kuvitteellisia neljän ihmisen vastineita.
Näiden neljän ihmisen persoonallisuudet johtivat Piin liittämään heidät eläimiin. Pii käytti mielikuvitustaan puolustautumismekanismina hirvittäviä tapahtumia vastaan. Tämä antoi hänelle mahdollisuuden arvojensa ylläpitämiseen, kun he olivat ajelehtimassa meren keskellä.
Mielikuvitus puolustusmekanismina
Mielikuvitus on hyvin voimakas. Se sallii mielemme luoda asioita, jotka ylittävät normaalin todellisuutemme. Koska eläimet olivat puolustusmekanismi, voimme nähdä, että mielikuvitus on se, jonka avulla Pii pystyi selviytymään.
Jonathan Durdenilla on voimakas mielipide siihen, että Piin mielikuvitus toimii puolustusmekanismina, piirtämällä yhtäläisyyksiä molempien Piin tarinoiden välille. Eläinten ja ihmisten samankaltaisuus molemmissa tarinoissa johtaa tässä esitettävään teoriaamme.
Todellisuudessa Piin tarinan ihmishahmot ovat hänen äitinsä, nuori merimies, aluksen kokki ja Pii itse. Oranki edustaa Piin äitiä, villi hyeena on kokki, ja seepra edustaa merimiestä. Lopuksi Piin mielikuvitus luo hänen toisen minänsä bengalintiikeriksi.
On mahdollista, että stressaavassa tilanteessa, kuten haaksirikossa, henkilö voi käyttää mielikuvitustaan suojellakseen mielenterveyttään. Piin tapauksessa hänen mielikuvituksensa antoi hänelle mahdollisuuden nähdä lautalla olevat ihmiset eläiminä. Osittain tämä johtui Piin kokemuksista eläinten hoidon parissa perheensä eläintarhassa. Hän ymmärsi heidän käyttäytymistään ja pystyi perustelemaan heidän tekonsa vaistomaisiksi reaktioiksi.
Tiikeri on hyvä esimerkki. Piillä oli laaja tietämys eläintieteestä. On kuitenkin epätodennäköistä, että Pi onnistuisi hallitsemaan tiikeriä vain muutamassa päivässä.
Siksi tiikerin on oltava Piin mielikuvituksen projektio. Tämän eläimen luominen oli syy siihen, miksi Pii pystyi selviytymään niin kauan. Tiikerin kautta Pii pystyi tekemään asioita, jotka olisivat hänelle käsittämättömiä ihmisenä, mutta jotka olivat täysin kohtuullisia tiikerin tekeminä.
Onko mielikuvitus oikea valinta?
Kirjan loppupuolella Pii kysyy tarinansa tärkeimmän kysymyksen. Se on kysymys, joka selittää osaltaan, miksi hän joutuu turvautumaan mielikuvitukseensa:
”Joten kerro minulle, koska siinä ei ole mitään todellista eroa sinulle etkä voi todistaa kumpaakaan oikeaksi, kumpi tarina mieluummin? Kumpi on parempi tarina, tarina eläimistä vai tarina ilman eläimiä?”
-Pii, Piin elämä –
Kysymys näyttäisi olevan vertauskuvallinen esitystapa liittyen uskoon ja Piin omaan elämään. Kun Pii esittää kysymyksen, näyttää siltä, että hän tietää eläintarinan olevan hänen mielikuvituksensa tuote. Mutta hän näyttää myös tietävän, että hänen mielikuvituksensa ei ole negatiivinen ominaisuus. Pii tietää, että se antoi hänelle mahdollisuuden selviytyä haasteista.
Pii ymmärsi, että vaikka tarina jossa on ihmisiä on totta, sen näkeminen eläinten kautta auttoi häntä ymmärtämään tilanteen paremmin. Samalla, ymmärtämällä sitä eläinten kautta, Pii voi nähdä myös oman ihmisyytensä.
Jos hän ei olisi käyttänyt mielikuvitustaan puolustusmekanismina, on todennäköistä, että Pii olisi tullut hulluksi. Mielikuvitus voi olla erittäin hyödyllinen väline ylitsepääsemättömien tilanteiden hallitsemisessa.
”Jos minulla oli vielä tahto elää, se oli Richard Parkerin ansiota. Hän esti minua ajattelemasta liikaa perhettäni ja traagisia olosuhteitani. Hän painosti minua elämään. Vihasin häntä sen takia, mutta samalla olin kiitollinen. Olen kiitollinen. Se on totuus: ilman Richard Parkeria en olisi tänään elossa kertomassa tarinaani.”
-Pii, Piin elämä –