Virginia Woolf: tarina hiljennetystä traumasta
Tässä artikkelissa kerromme yhden tärkeimmän 1900-luvun kirjailijan traagisesta elämästä. Hän oli tunnettu muun muassa suurten kirjailijoiden kuten James Joycen, Franz Kafkan ja Thomas Mannin keskuudessa. Hänen työnsä olivat innovatiivisia sisäisen vuoropuhelun käytön suhteen, kirjallisuuden apuvälineen, jota hän käsitteli ammattitaitoisesti jakaakseen henkilöhahmojen kaikista intiimimmät ajatukset lukijan kanssa. Tämä kirjailija on tietenkin kiehtova ja mahtava Virginia Woolf.
Hänen elämänsä on hyvä esimerkki haitallisesta hiljaisuudesta lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyen, jota ympäröivät kauheat ja tuhoisat seuraukset. Hänen traagisen tarinansa peittämiseksi ihmiset sanoivat, että Virginia Woolf kärsi perinnöllisestä mielisairaudesta.
Woolfin väitettiin olevan liian herkkä normaaleille päivittäisille konflikteille. Uskomatonta kyllä, jotkut ihmiset yhä pitävät yllä sitä ajatusta, että hänen lapsena kärsimänsä seksuaalinen hyväksikäyttö ei ollut hänen koko elämänsä kestävän psykoosin kanssa käydyn taistelun aiheuttaja tai syy siihen, miksi hän lopulta päätyi tekemään itsemurhan. Onneksi meillä on nyt tarpeeksi tietoa siitä mitä tapahtui, että voimme sanoa näiden ajatusten olevan virheellisiä. Woolfin hyvin nuorella iällä kokema seksuaalinen ja henkinen hyväksikäyttö oli syy hänen sairauteensa.
Tutkitaan siis tämän vallankumouksellisen naisen töitä ja elämää. Kaikista hänen kärsimyksistään huolimatta, hän saavutti mahtavia asioita kirjoituksillaan. Teoksessaan Orlando hän asettaa miehen onnistuneesti naisen asemaan ja julistaa oikeuksiaan naisena kirjassa Oma huone.
Virginia Woolfin varhainen elämä
Virginia Woolf, tyttönimeltään Stephen, syntyi Lontoossa 25. tammikuuta 1882. Hänen vanhemmillaan oli hankala avioliitto. Kun hän syntyi maailmaan, oli hänen vanhemmillaan jo lapsia aikaisemmista liitoista. Hänen isänsä oli ylistetty editoija, kriitikko ja elämäkertojen kirjoittaja.
Virginian äiti ei koskaan kiinnittänyt häneen huomiota tai viettänyt aikaa hänen kanssaan kahdestaan. Hänen isänsä oli pelottava hahmo. Lapsuudenkoti oli kuin häkki Virginialle.
Hänen äitinsä, siskonsa ja myöhemmin isänsä varhainen kuolema vaikutti Virginiaan syvästi. Rakkaiden ihmisten menettäminen on aina traumaattista, mutta hänen isänsä jopa pahensi asiaa kieltäen kaikkia puhumasta kuolleista ihmisistä. Se oli Virginian elämän kauhean, pakotetun hiljaisuuden alku. Varhaisesta iästä lähtien hän ei saanut ilmaista minkäänlaisia tunteita.
Virginia Woolfin aikuiselämä
Kun hänen isänsä kuoli, Virginia muutti asumaan veljensä ja siskonsa kanssa. Silloin hän alkoi kärsimään psykoottisista kausista, jotka vainosivat häntä koko hänen loppuelämänsä ajan. Hän onnistui toisinaan pääsemään yli niistä, mutta vain lyhyen hetken ajan.
Hänen uudesta kodistaan Bloomsburyssa tuli hänen veljensä vanhojen koulukavereiden kohtaamispaikka. Heidän joukossaan oli muun muassa hyvin tunnettuja älykköjä, kuten Bertrand Russell. He muodostivat ryhmän omalaatuisia kirjailijoita, runoilijoita ja maalareita, joka tunnetaan nimellä “Bloomsburyn ryhmä”. Siellä Virginia tapasi Leonardo Woolfin, miehen, jonka kanssa hän tulisi myöhemmin menemään naimisiin.
Pariskunta meni naimisiin kun Virginia oli 13-vuotias. Siihen aikaan hän kärsi jo vakavista henkisistä romahduksista, joita seurasivat vakavat masennuskaudet. Hänen aviomiehensä piti päiväkirjaa hänen mielialoistaan. Virginialle kirjoittaminen auttoi häntä ilmaisemaan traagisia kokemuksiaan ja tukahdutettuja tunteitaan.
Hänen ja aviomiehensä välinen suhde oli vakaa, ja se toi lohtua heille kummallekin. Vuonna 1917 he loivat Hogarth Press -kustantamon, joka julkaisi menestyksekkäästi Woolfin sekä muiden mahtavien kirjailijoiden kuten Katherine Mansfieldin, T. S. Eliotin, Sigmund Freudin ja Laurens van der Postin teoksia.
Seksuaalinen hyväksikäyttö
Virginia Woolfin seksuaalinen hyväksikäyttö alkoi 7-vuotiaana hänen velipuolensa toimesta, joka oli melkein 20 vuotta häntä vanhempi. Kun hyväksikäyttö alkoi, olivat molemmat hänen vanhemmistaan yhä elossa. Ihmiset sanoivat, että Virginia ei koskaan kertonut heille siitä, mutta on mahdollista, että heillä oli jonkinlainen ajatus siitä, mitä hänelle tehtiin.
Virginian ollessa 10-vuotias, hän alkoi kirjoittaa ja puhua avoimesti kokemuksistaan. Seksuaalinen hyväksikäyttö oli hyvin traumaattinen ja se jatkui siihen asti kun hän oli 24-vuotias. Se oli kauhea “salaisuus”, josta hänen läheisensä tiesivät, mutta eivät tehneet mitään sen lopettamiseksi.
Traaginen loppu
Virginia Woolf kärsi mielisairaudesta, joka tunnetaan nykyään kaksisuuntaisena mielialahäiriönä. Päätettyään käsikirjoituksensa romaanille, josta tulisi hänen viimeisensä, Woolf sairastui masennukseen. Kun toinen maailmansota alkoi ja hänen talonsa tuhoutui Lontoossa, paheni Woolfin tila, eikä hän enää tuntenut olevansa kykeneväinen työskentelemään.
28. maaliskuuta 1941 Virginia Woolf laittoi takin ylleen, täytti taskunsa kivillä ja heittäytyi läheiseen Ouse-jokeen. Hän kirjoitti jäähyväiskirjeen aviomiehelleen, jossa luki näin:
“Rakkain,
Olen varma, että olen tulossa hulluksi. Minusta tuntuu, että emme enää voi käydä läpi toista tällaista kauheaa aikaa. Enkä minä pysty toipumaan tällä kertaa. Alan kuulla ääniä, enkä pysty keskittymään. Joten teen niin kuin koen parhaaksi. Olet antanut minulle parhaan mahdollisen onnen. Olet ollut läsnä kaikin mahdollisin tavoin kuin mitä vain voin kuvitella. En usko, että kaksi ihmistä olisi voinut olla onnellisempia ennen tämän kauhean sairauden ilmestymistä. En pysty enää taistelemaan pidempään. Tiedän, että pilaan elämäsi, että ilman minua voisit työskennellä. Ja tiedän, että niin tulee tapahtumaan.
Huomaathan, en pysty edes kirjoittamaan tätä kunnolla. En pysty lukemaan. Haluan vain sanoa, että olen sinulle velkaa koko elämäni. Sinä olet ollut niin kärsivällinen kanssani ja uskomattoman hyvä. Haluan sanoa, että – kaikki tietävät sen. Jos joku olisi pystynyt pelastamaan minut, se olisi ollut sinä. Minusta on hävinnyt kaikki, paitsi varmuus sinun hyvyydestäsi. En voi jatkaa enää elämäsi pilaamista.
En usko, että kaksi ihmistä olisi voinut olla onnellisempia kuin mitä me olemme olleet.”
-Virginia Woolf-
Virginia Woolfin mielisairaus
Nykyään psykologit, psykiatrit ja kasvattajat ymmärtävät lasten ja teinien seksuaalisen hyväksikäytön vakavat henkiset seuraukset. Onneksi meillä on nyt useita akateemisia tutkimuksia, jotka vahvistavat Virginia Woolfin mielisairauden syyn. Se johtui hänen kahdesta velipuolestaan, jotka käyttivät häntä seksuaalisesti hyväkseen ja minkä muut hyväksyivät hiljaa, vaikka heidän olisi oletettu suojelevan häntä.
Nykyään voimme puhua avoimesti lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. On äärimmäisen tärkeää päättää yritykset hiljentää tämä kauhea ja suvaitsematon rikos.
Mikään todiste ei tue sitä väitettä, että Virginia Woolf olisi perinyt mielisairautensa. On paljon uskottavampaa olettaa, että hänen henkiset ongelmansa johtuivat pitkittyneestä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Tutkijat arvioivat Virginia Woolfin seksuaalisena uhrina olemista nykyaikaisen kirjallisuuden valossa, jossa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vaikutusta verrataan ihmisen kehitykseen. Monet Woolfin mielisairauden oireet ovat johdonmukaisia lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän kliinisen kirjallisuuden kanssa.
Woolfin jättämä perintö
Traagisesta elämästään huolimatta Woolf jätti merkittävän jäljen kirjallisuuden maailmaan. Sen lisäksi hän myös loi merkittävän jalansijan sukupuolten väliselle tasa-arvolle. Kuuluisassa teoksessaan Oma huone Woolf väittää, että naisten suurin ongelma on taloudellisen itsenäisyyden puute. Naiset tarvitsivat itsenäisyyttä, jotta he voisivat hankkia oman kodin ja Woolfin tapauksessa paikan kirjoittaa romaaneja rauhassa.
Orlando -teoksessa hän uskalsi laittaa miehen naisen rooliin. Hän halusi näyttää maailmalle, kuinka miehenä oleminen oli paljon helpompaa kuin naisena oleminen tässä maailmassa. Virginia Woolfilla oli rohkeutta koskea tabuihin aiheisiin, kuten homoseksuaalisuuteen ja seksuaalisuuteen. Muita Woolfin kuuluisia teoksia ovat muun muassa Mrs. Dalloway ja Aallot.