Verkkoestottomuus: rohkeampi verkossa kuin oikeassa elämässä

Internetin ja sosiaalisen median yleistymisen jälkeen tapamme kommunikoida on muuttunut. Tämä on toisaalta positiivista, sillä se poistaa etäisyyden ja ajan esteet ja tekee viestinnästä sekä yksinkertaisempaa että halvempaa. Siihen liittyy kuitenkin pimeäkin puoli.
Verkkoestottomuus: rohkeampi verkossa kuin oikeassa elämässä

Viimeisin päivitys: 04 joulukuu, 2021

Uskallatko ilmaista itseäsi työpaikalla samalla tavalla kuin teet sosiaalisessa mediassa? Luultavasti et. Lisäksi et todennäköisesti haluaisi esimiehesi näkevän kaikkea Facebookissa jakamaasi sisältöä. Mutta miksi sanot tai teet verkossa sellaisia asioita, joita et koskaan sanoisi tai tekisi “oikeassa elämässä”? Kyseessä on verkkoestottomuus.

Verkkoestottomuus

Usein ehkä käyttäydyt Internetissä eri tavalla kuin puhuisit jonkun kanssa kasvokkain. Sosiaalisessa mediassa onkin tavallista, että jätät syrjään tietyt pelot ja kommunikoit avoimemmin. Tämä tunnetaan verkkoestottomuutena. Se ei kuitenkaan ole mitään uutta.

Tätä termiä käytti ensimmäisen kerran psykologi John Sulerin vuonna 2004 kirjoittamassaan artikkelissa. Siinä hän selitti verkkoestottomuuden Internetiin liittyvänä viestintäilmiönä. Se tarkoittaa sitä, että kun olet ruudun takana, sinulla on taipumus tulla impulsiivisemmaksi ja ilmaiset itseäsi enemmän.

Toisin sanoen, tunnet olosi rohkeammaksi ja estottomammaksi. Tämä vaikuttaa siihen, mitä sanot ja miten sanot sen. Ilmaisukykyä pidetään yleensä positiivisena asiana, mutta kontekstista riippuen sillä voi olla myös haittapuolensa.

Verkkoestottomuus saa sinut sanomaan asioita, joita et ehkä muuten sanoisi.

Miksi verkkoestottomuutta esiintyy?

Sulerin mukaan tähän kommunikatiiviseen ilmiöön vaikuttaa ainakin kuusi tekijää. Joillakin ihmisillä kaksi näistä muuttujista riittää aiheuttamaan estottomuuden. Useimmissa tapauksissa kaikki tekijät ovat kuitenkin läsnä, ja ne ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tämän seurauksena vaikutus maksimoituu. Tässä kuusi vaikuttavaa tekijää:

Dissosiatiivinen nimettömyys

Yksi Internetin pääominaisuuksista on mahdollisuus kommunikoida nimettömästi eri tiloissa. Sinun tarvitsee vain luoda käyttäjätunnus tai antaa sähköpostiosoite. Toimintasi ei tarvitse liittyä millään tavalla “todelliseen” sinuun.

Tässä mielessä Internetin nimettömyys tuottaa dissosiaatiota itsestä. Esimerkiksi: yhtäällä identiteettisi on vuorovaikutuksessa todellisen maailman kanssa. Toisaalta sinulla on anonyymi verkkoidentiteetti. Näin ollen saatat hyvinkin huomata, että “anonyymi itsesi” sanoo asioita, joita et koskaan sanoisi “todellisena itsenäsi”.

Näkymättömyys

Kun surffaat netissä, sinusta tuntuu, ettei kukaan katso sinua, vaikka puhuisit muille. Näissä kommunikaatiotilanteissa ei ole katsekontaktia tai kehonkieltä. Tämä luo “näkymättömyyden” tunteen. Siksi tunnet olevansa rohkeampi ilmaisemaan itseäsi tai toimimaan tavoilla, joita et tekisi missään muussa yhteydessä.

Asynkronia

Kun joku lähettää viestin sinulle, et tunne velvollisuutta vastata viestiin välittömästi. Itse asiassa voit päättää jättää sen huomioimatta tuntien, päivien, viikkojen tai jopa kuukausien ajaksi, jos niin haluat. Tämä tarkoittaa sitä, että sinun ei tarvitse käsitellä hänen reaktioitaan reaaliajassa, mikä lisää verkkoestottomuutta.

Jos esimerkiksi kommentoit kielteisesti henkilön ulkonäköä tosielämässä, toinen henkilö vastaa varmaan heti. Hän saattaa suuttua sanoistasi tai tuntea olonsa loukkaantuneeksi, ja sinun on vastattava välittömästi. Päinvastoin sosiaalisessa mediassa sinulla on mahdollisuus jättää viesti huomioimatta, kunnes tunnet olevansa valmis vastaamaan.

Solipsismi ja introjektio

Katsekontaktin puute tarkoittaa, että sinun on luotava mielikuva ihmisestä, jonka kanssa kommunikoit. Toisin sanoen annat käyttäjätunnukselle kasvot ja äänen. Siksi keskustelet henkisesti tämän “kuvitellun henkilön” kanssa ja esität hänen ideoitaan.

Tunnet itsesi estottomammaksi, koska sinulla on se illuusio, että nämä keskustelut tapahtuvat vain mielessäsi. Tämä johtuu siitä, että usein kuvittelet päässäsi tilanteita ja keskusteluja, joita ei todellisuudessa tapahdu. Siksi sinusta tuntuu, että ajatuksesi ovat turvallinen tila, jossa voit ilmaista toiveesi, joita et halua oikeasti paljastaa.

Vallan minimointi

Verkossa, ja erityisesti sosiaalisessa mediassa, ihmisten sosiaalinen asema todellisessa elämässä menettää osan merkityksestään. On todellakin yleistä nähdä ihmisten kirjoittavan viestejä julkkiksille tai poliittisille henkilöille ikään kuin he tuntisivat nämä henkilökohtaisesti. Motivaatio tämän käytöksen takana on verkkoestottomuus ja siihen liittyvä vallan minimointi tai vähättely.

Virtuaalitiloissa presidentti voidaan nähdä pelkkänä nimenä tuhansien joukossa. Siksi on olemassa illuusio, ettei auktoriteettia tai hierarkiaa ole. Tästä syystä on mahdollista toimia tulematta rangaistuksi.

Mies nauraa kännykällä

Dissosiatiivinen mielikuvitus

Mainitsimme jo, kuinka digitaalinen nimettömyys voi saada aikaan eräänlaisen dissosiaation identiteetistäsi. On mahdollista, että tämä dissosiaatio syntyy myös maailmasta. On yleistä nähdä termejä, kuten “virtuaalitila” tai “digitaalinen maailma” kun puhutaan verkosta löytyvistä foorumeista.

Siksi voit tulla siihen tulokseen, että Internet on toinen maailma tai paikka, jossa voit ilmaista itseäsi juuri niin kuin haluat. Sosiaaliset simulaatiopelit, kuten The Sims tai Second Life, voidaan ottaa esimerkkeinä tästä ilmiöstä. Näissä ympäristöissä voit luoda hahmoja, jotka elävät fantasiamaailmoissa ja mahdollistavat “toisen elämän”.

Onko verkkoestottomuus positiivinen vai negatiivinen asia?

Onko hyvä vai huono asia, että sinulla olet avoimempi verkossa kuin oikeassa elämässä? Tähän ei ole yksinkertaista vastausta. Ensinnäkin sinun on muistettava, että käsitteet “hyvä” ja “paha” ovat erilaisia jokaiselle yksilölle. Tämän lisäksi ihmisinä olemme erittäin monimutkaisia, joten käyttäytymisemme luokittelu positiiviseksi tai negatiiviseksi ei ole niin helppoa.

Tässä samassa mielessä verkkoestottomuudella voi olla positiivinen tai negatiivinen vaikutus ihmisiin. Lapidot-Lefler ja Barak (2012) tekivät tutkimuksen tähän ilmiöön liittyvästä negatiivisesta käyttäytymisestä. Heidän tutkimuksensa viittaavat siihen, että katsekontaktin puute, näkymättömyys ja nimettömyys aiheuttavat negatiivista käyttäytymistä, kuten loukkausten ja uhkausten lähettämistä.

Toisaalta Lapidot-Lefler & Barakin vuonna 2015 tekemä tutkimus paljasti, että nämä samat tekijät voivat edistää positiivisia toimia, kuten tunteiden jakamista ja rehellisyyttä. Tästä syystä ei voida väittää, että verkkoestottomuus olisi joko täysin negatiivinen tai täysin positiivinen ilmiö.

Edellä esitetyn perusteella voimme päätellä, että tämän ilmiön vaikutus riippuu hyvin paljon yksilöstä. Koska loppujen lopuksi meillä kaikilla on positiivisia ja negatiivisia piirteitä. Meidät määrittelee se, miten päätämme toimia kussakin kohtaamassamme tilanteessa.

Verkkoestottomuus viittaa siihen, että paljastamme itsestämme sellaisia puolia, joita emme ehkä muuten koskaan paljasta.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Olemmeko niin onnellisia kuin miltä näytämme sosiaalisessa mediassa?
Mielen Ihmeet
Lue se täällä Mielen Ihmeet
Olemmeko niin onnellisia kuin miltä näytämme sosiaalisessa mediassa?

Sosiaalinen media toi aivan uuden sosiaalisen kanssakäymisen keinon, joka ei edellytä kotoa lähtemistä voidaksemme jakaa asioita toisten kanssa.



  • Lapidot-Lefler, N., & Barak, A. (2012). Effects of anonymity, invisibility, and lack of eye-contact on toxic online disinhibition. Computers in human behavior, 28(2), 434-443.
  • Lapidot-Lefler, N., & Barak, A. (2015). The benign online disinhibition effect: Could situational factors induce self-disclosure and prosocial behaviors?. Cyberpsychology: Journal of Psychosocial Research on Cyberspace, 9(2).
  • Suler, J. (2004). The online disinhibition effect. Cyberpsychology & behavior, 7(3), 321-326.