Vastuun ottaminen muiden ihmisten ongelmista
Vastuun ottaminen muiden ihmisten ongelmista ei ole harvinainen ilmiö. Jos huomaat, että olet liian sekaantunut muiden ongelmiin ja elämäntapahtumiin, etkä niinkään välitä omistasi, saatat kärsiä pelastajakompleksista.
Kerromme alla, mistä tämä koostuu ja mitä muita syitä piilee sen taipumuksen tai tiedostamattoman tarpeen takana, että haluat aina auttaa muita (aina siihen pisteeseen asti, että otat siitä vastuun itsellesi).
Tärkeimmät syyt vastuun ottamiseen muiden ihmisten ongelmista
Ehkä otat vastuun toisten ihmisten ongelmista liiallisen empatian vuoksi tai siksi, että sinun on vaikea sanoa “ei”. Liiallisen auttamisen takana voi kuitenkin olla myös jotain muuta, varsinkin jos se saa sinut tuntemaan olosi epämukavaksi.
Näiden syiden lisäksi on muitakin mahdollisia syitä siihen, miksi otat vastuun muiden ihmisten ongelmista, vaikka todellisuudessa se ei ole sinun vastuullasi.
1. Pelastajakompleksi ja luottamuksen puute muita kohtaan
Pelastajakompleksin termiä käytetään ihmisistä, joilla on taipumus ottaa vastuuta muiden ongelmista. He asettavat itsensä isän tai äidin asemaan muiden kuin omien lastensa kassa, olivatpa nämä sitten kumppani, ystävä tai työtoveri.
Tämä asenne kuitenkin kätkee usein epäluottamuksen toisten kykyyn omaksua ja ratkaista omat ongelmansa. He ovat usein sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat, että vain heillä on kapasiteetti, resurssit tai työkalut käsitellä ongelmia.
Tämän kompleksin synnyssä voi myös olla traumaattinen perusta. Ehkä heidän vanhempansa eivät ottaneet vastuuta heistä kun he olivat lapsia, tai ehkä heidän piti “ottaa vastuu” omista vanhemmistaan todella nuoresta iästä lähtien. Se voi johtua välinpitämättömyydestä tai siitä, että heidän vanhempansa tai muut sukulaiset olivat sairaita.
2. Turvaton kiintymys lapsuudessa
Lapsuudessa muodostunut kiintymystyyppi vaikuttaa myös tämän ilmiön syntyyn. Jos sinulla oli epävarma tai turvaton kiintymyssuhde vanhempiisi tai huoltajiisi, se vaikuttaa suoraan tapaan, jolla suhtaudut muihin ihmisiin aikuisena.
Jos näin on, saatat tuntea, että koska vanhempasi eivät olleet tukenasi silloin kun tarvitsit heitä, nyt on sinun paikkasi kompensoida se ja huolehtia kaikista muista. Tietenkin tämä on tiedostamaton tunne.
3. Riippuvuus
Kuten sanoimme aiemmin, tapasi, jolla sitoudut muihin ihmisiin aikuisena, kertoo paljon siitä, millainen kiintymyssuhde sinulla oli vanhempiisi lapsena. Se liittyy suoraan siihen, vastasivatko he fyysisiin ja emotionaalisiin tarpeisiisi vai eivät.
Turvaton kiintymystyyli syntyy, kun lapsuudessa vanhemmat antoivat ristiriitaisia viestejä tai eivät vastanneet lastensa tarpeisiin. Ehkä he vastasivat niihin toisinaan, ja muulloin taas eivät. Tämä saa kyseiset lapset rakentamaan riippuvaisia suhteita muihin myöhemmin.
Tällaisessa tilanteessa vastuun ottaminen muiden ihmisten ongelmista voi syntyä ikään kuin “tarpeena”. Heillä on tarve tuntea, että muut ihmiset tarvitsevat heitä, ja vasta silloin he tuntevat olonsa tyytyväiseksi. Heistä tulee lopulta riippuvaisia muista ihmisistä, koska he ratkaisevat aina näiden ongelmat.
4. Kyvyttömyys asettaa rajoja
Itsevarmuuden puute voi myös selittää liiallisen vastuun ottamisen muiden ongelmista. Ne, jotka eivät osaa sanoa “ei” tai eivät osaa asettaa rajoja, päätyvät ottamaan muiden ongelmat ominaan.
5. Tapa välttää omia ongelmiaan
Loppujen lopuksi ihmiset, jotka ottavat vastuun muiden ihmisten ongelmista, eivät käsittele omia ongelmiaan. Aika, jonka he omistavat muille, vähentää sitä aikaa, joka heidän tulisi käyttää oman elämänsä hoitoon.
Siksi taipumus ottaa muiden ongelmat omalle kontolleen voi olla tietoinen tai tiedostamaton tapa olla kohtaamatta omia ongelmia.
Kuinka lopettaa vastuun ottaminen muiden ongelmista
Yksi asia on olla huolissaan muista ja yrittää auttaa. On aivan eri asia ottaa vastuu muiden ongelmista siinä määrin, että ylikuormitat itsesi.
Jos olet huomannut, että otat vastuun muiden ongelmista, se saa sinut tuntemaan olosi epämukavaksi ja haluat alkaa tehdä muutoksia, hyvä uutinen on, että olet jo ottanut ensimmäisen askeleen, sillä ymmärrät tämän todellisuuden. Kun olet tunnistanut tällaisen käytöksen, tee näin:
- Mieti syytä. Miksi teet sen? Syyt voivat auttaa sinua ymmärtämään tilannettasi paremmin.
- Tunnista, mitkä tekijät ylläpitävät tätä tilannetta. Onko se henkistä riippuvuutta? Alhainen itsetunto? Tarve tuntea olosi hyödylliseksi?
- Kirjoita omat ongelmasi paperille yhteen sarakkeeseen. Kirjoita niiden viereen muiden ongelmat. Tee raja muiden ja omien ongelmiesi välille.
- Työskentele itsevarmuutesi parissa oppiaksesi asettamaan rajat ja alkamaan sanoa “ei”.
- Pyri vahvistamaan itsetuntoasi muilla toimilla, jotka riippuvat vain sinusta ja jotka liittyvät vain sinuun.
- Aloita pienillä muutoksilla. Yritä päästää irti hieman kerrallaan. Luovu hallinnasta ja katso miltä sinusta tuntuu.
- Pyydä ammattiapua, jos koet tarvitsevasi sitä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Castelló, J. (2000, March). Análisis del concepto dependencia emocional. In I Congreso Virtual de Psiquiatría (Vol. 5, No. 8).
- Gaeta González, Laura; Galvanovskis Kasparane, Agris. (2009). Asertividad: Un análisis teórico-empírico. Enseñanza e Investigación en Psicología, 14(2), 403-425. Consejo Nacional para la Enseñanza en Investigación en Psicología A.C. Xalapa, México.
- Morales, J.F. (2007). Psicología social. Editorial: S.A. McGraw-Hill / Interamericana de España.