Vanhimmat sisarukset kärsivät eniten vanhempien konflikteista

Usein, kun vanhemmat taistelevat omia taistelujaan ja perhesuhde romahtaa, vanhemmat sisarukset joutuvat ottamaan vastuun nuorempien sisarusten huolehtimisesta. Näin he alkavat käyttämään kenkiä, jotka ovat heille liian suuret ja joissa he eivät pysty kävelemään.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 03 tammikuuta, 2023

Oletko vanhin sisaruksistasi? Jos näin on, olet ehkä kokenut tämän roolin jossain vaiheessa epämukavaksi. Esikoisena oleminen tarkoittaa usein, että sinun täytyy kasvaa aikuiseksi nopeammin ja mahdollisesti ottaa vastuuta aikaisemmin kuin sinun pitäisi. Saattaa jopa olla, että olet kehittänyt määräävän persoonallisuuden tai yrität auttaa kaikkia.

Kuten aina, poikkeuksiakin löytyy. Mutta perhedynamiikassa, jossa on vanhempia ja nuorempia sisaruksia, jokainen heistä päätyy ottamaan paikkansa suhteellisessa kehyksessä. Tämä ehdollistaa heitä monin eri tavoin. Itse asiassa se, mitä tapahtuu lapsuudessa ja nuoruudessa, muovaa persoonallisuuttamme koko elämän ajan.

Yksi mainitsemisen arvoinen seikka on, että kun vanhemmat eivät ole tavoitettavissa, vanhempi sisarus pyrkii ottamaan nuorempia veljiä ja sisaria suojaavan roolin. Näissä yhteyksissä, joita hallitsee huono kohtelu tai vanhempien erimielisyydet, vanhimmat sisarukset pakotetaan kypsymään kiireessä.

Vanhimmat sisarukset vanhempien kriisien keskellä

Syntymäjärjestys ei määrää persoonallisuutta. Siihen vaikuttaa enemmän meitä ympäröivä sosiaalinen konteksti. Esimerkiksi silloin, kun 12-, 13- tai 14-vuotiaan lapsen on omaksuttava vanhempiensa rooli nuorempien sisarustensa puolesta.

Meitä säätelevät ympäristöt, joissa kasvamme, ja dynamiikka huoltajiemme kanssa. Tässä kehitys- ja hahmonmuodostumisprosessissa vuorovaikutus sisarusten kanssa on myös avainasemassa.

Purduen yliopiston (Intia) tekemä tutkimus väittää, että sisarusten välinen suhde voi edistää lasten sosiaalista oppimista, kiintymistyyliä ja monia persoonallisuuden piirteitä. Todellakin näyttää siltä, että nämä suhteet ovat yhtä ratkaisevia kuin suhteet vanhempiimme. Niistä tulee joskus jopa tukipilari psykologisen hyvinvointimme edistämisessä ja suojelemisessa.

Näitä tilanteita esiintyy yleensä toimintahäiriöisissä perheissä. Vanhempien välisessä riidassa vanhimmat sisarukset kärsivät eniten. Yleensä he toimivat välittäjinä vanhempiensa välillä tai sisarustensa huoltajina.

Puskurointivaikutus ja vanhemmat, jotka eivät ole läsnä

Usein pidetään itsestäänselvyytenä, että kun vanhempien välillä on riitaa, syntyy yleensä myös sisarusten välistä riitaa. Mutta ei se aina ole näin.

Vanhemmat toimivat sosiaalisena mallina, jota lapset pyrkivät jäljittelemään. Riitojen, huutamisen ja moitteiden hallitsema dynamiikka luo kaoottisen ja epävarman ilmapiirin. Puskurointivaikutus tarkoittaa, että vanhemman sisaruksen hahmo voi muuttaa kaiken. Se tarkoittaa, että kun vanhemmat eivät ole tavoitettavissa, sisarus ottaa aikuisen roolin. Hänestä tulee emotionaalinen ja fyysinen tuki nuoremmille veljilleen ja sisarilleen. Hän ottaa vallan, antaa sisaruksilleen turvaa ja hänestä tulee heidän pääasiallinen pätevän ja positiivisen kiintymyksen lähteensä.

Vanhimpien sisarusten tunnetaakka

Edinburghin yliopiston (Iso-Britannia) vuonna 2017 tekemä tutkimus totesi, että vanhemmilla sisaruksilla on keskimäärin korkeampi älykkyysosamäärä kuin heidän nuoremmilla sisaruksillaan. Se johtuu siitä, että he saavat enemmän stimulaatiota, huomiota ja tukea kuin nuoremmat.

Mitä sitten tapahtuu kodeissa, joissa äiti ja isä eivät ole läsnä tai joissa on mukanaan tietty määrä konflikteja? Näissä tilanteissa lapset pakotetaan kasvamaan nopeasti ja ottamaan tehtäviä ja vastuuta, jotka eivät kuulu heille. He ovat lapsia, joiden tunneäly on kypsempi. Lisäksi heidän on usein pakko välittää omien vanhempiensa ongelmia.

Heillä ei ole ainoastaan velvollisuus huolehtia nuoremmista sisaruksistaan, vaan heidän on usein myös toimittava omien vanhempiensa hoitajina. Ei ole todisteita siitä, nostaako tämä heidän älykkyyttään. Heillä on kuitenkin usein emotionaalinen taakka, joka on lopulta traumaattista ja haitallista.

Käännetyn vanhemmuuden jättämät haavat

Käännetty vanhemmuus on psykiatri Iván Böszörményi-Nagyn keksimä termi. Se kuvaa tilannetta, jossa lapsi ottaa aikuisen roolin ja korvaa siten omat vanhempansa. Se, että vanhemman sisaruksen on oltava nuorempien sisarustensa ja vanhempiensa huoltaja, on eräänlainen henkisen väkivallan muoto.

Monet heistä, jotka ovat olleet tässä tilanteessa, tietävät, että se ei aina tee heistä vahvempia, vaan jättää heihin syviä aukkoja. Tästä huolimatta yksilöiden välisiä eroja voi tietysti olla. Siitä huolimatta yleensä siihen liittyy heidän lapsuutensa menettäminen ja heidän identiteettinsä vääristyminen. Koska heidän on oltava sellainen hahmo, joka tarjoaa tukea, turvaa ja kiintymystä läheisilleen, he kasvavat saamatta itse näitä etuja.

Siksi heillä on taipumus kantaa mukanaan trauman ja unohdettujen tarpeiden arpia. Keneltäkään ei kuitenkaan pidä riistää omaa lapsuuttaan teettämällä heillä tehtäviä, jotka eivät vastaa heidän ikäänsä ja rooliaan. Lapsuus on pyhää ja lapsia tulee rakastaa ehdoitta.