Väkivalta perheessä

Yksi ongelma on se, että kaikki eivät kykene erottelemaan ja käyttämään termejä oikein. Siksi yritämme selittää tässä artikkelissa kunkin väkivaltamuodon esiintymisestä perheen sisällä.

“Väkivalta ei ole pelkästään toisen tappamista. On olemassa väkivaltaa, jossa käytämme halventavia sanoja, työnnämme pois ihmistä, tottelemme jotakuta pelosta. Väkivalta ei ole pelkästään teurastusta Jumalan, yhteiskunnan tai maan nimissä. Väkivalta on paljon herkempää, paljon syvempää.”

-Jiddu Krishnamurti-

Mitä on perheväkivalta?

Perheväkivalta ilmenee perheen sisällä. Se on väkivaltaa, joka kohdistuu samassa talossa asuviin ihmisiin, olivatpa he sukua tai eivät. Perheväkivalta sisältää: miehen ja naisen välistä aggressiota ja sekä vanhemmilta lapsille että lapsilta vanhemmille kohdistuvaa vihaa. Se pitää sisällään kaikki ne henkilöt, jotka ovat osa perhettä, vaikka kyseessä ei olisikaan biologinen side.

Toisin sanoen, perheväkivallassa kuka tahansa voi olla hyökkääjä tai uhri, kunhan henkilö kuuluu samaan perhepiiriin. Valitettavasti media pyrkii vastaamaan tämän tyyppiseen väkivaltaan sukupuoleen kohdistuvalla väkivallalla. Silti, perheväkivalta on sitäkin laajempi käsite.

Mitä on sukupuoleen kohdistuva väkivalta?

Sukupuoleen kohdistuva väkivalta on väkivaltaa, jossa fyysiset ja/tai psykologiset teot tunneperäisessä suhteessa ovat verrattavissa aviolliseen väkivaltaan hyökkääjän ja uhrin välillä. Tällainen viha kohdistuu mieheltä naiselle. Se ei ole sidoksissa siihen asuuko pariskunta yhdessä vai ei.

Jotta kyseistä väkivaltamuotoa voidaan pitää sukupuoleen kohdistuvana, uhrin on oltava nainen, joka on ollut tai on suhteessa hyökkääjän kanssa. Suhteen tulee olla pitkäaikainen. Määritelmä ei pidä sisällään satunnaisia suhteita tai ystävyyttä. Näin ollen, jotta lakia voitaisiin soveltaa mahdolliseen väkivallantekijään, tunneperäinen suhde on pystyttävä osoittamaan oikeudessa.

Mikä on ero?

Mikä siis on ero perheväkivallan ja sukupuoleen kohdistuvan väkivallan välillä, jos vaikka mies hyökkää kummassakin tapauksessa naiseen? Ero löytyy syystä. Jotta väkivalta olisi sukupuoleen kohdistuvaa, sen syyperä täytyy piillä sukupuolten välisessä suhteessa. Toisin sanoen, nainen on tällöin miehen alaisuudessa. Siksi, ainoastaan naiset voivat olla uhreja sukupuoleen kohdistuvassa väkivallassa.

Tarkoittaako tämä, etteivät naiset koskaan hyökkää miehiä kohtaan? Ei tietenkään. Mutta me naiset kuolemme sen seurauksena, eivät miehet. Useimmissa tapauksissa kun nainen tappaa miehen, sukupuoleen keskittyvän väkivallan määritelmän mukaan (Espanjan sukupuoleen perustuvan väkivallan seurantakeskuksen mukaan), se liittyy pitkään jatkuneeseen sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan, eli murha nähdään tällöin joko itsensä tai lasten puolustamisena.

Näin ollen, useimmissa naisiin kohdistuvissa rangaistuksissa itsepuolustusta käytetään lieventävänä tekijänä. Ja siksi se luokitellaan pieneksi rikokseksi. Tätä pidettiin rikoksena, mutta se muutettiin hiljattain Espanjan rikoslaissa.

“Seksuaalisuuteen, rotuun, sukupuoleen ja muihin muotoihin perustuvaa väkivaltaa ja syrjintää ei voida poistaa kulttuurista muuttamatta kyseistä kulttuuria.”

-Charlotte Bunch-

Ero väärinkäytön, kaltoinkohtelun ja lapsen raiskauksen välillä

Valitettavasti aikuiset eivät ole ainoita, jotka kärsivät tai voivat kärsiä väkivallasta. On olemassa myös paljon tapauksia, jossa lapsia kohdellaan huonosti ja raiskataan. Näitä termejä ei käytetä oikein mediassa. Ei silloin kun ne tapahtuvat lapsuudessa, eikä silloin kun puhumme aikuisuhreista. Termejä ei myöskään käytetä oikein silloin, kun väkivalta tapahtuu perheen ulkopuolella.

Väkivalta voi olla fyysistä, psyykkistä tai seksuaalista. Kun alaikäinen loukkaa (mustelmat, aivotärähdykset yms), voimme puhua fyysisestä väkivallasta. Psykologinen väkivalta puolestaan ilmenee nöyryytyksinä ja häirintänä. Seksuaalista se on silloin, kun lapsi joutuu katsomaan säädyttömiä tekoja tai hän itse joutuu osalliseksi siihen.

Siksi termin väärinkäyttö on paljon runsaampaa ja voi johtaa väärinymmärryksiin, mikäli ainoastaan fyysiset teot nostetaan esiin. Se voi pitää sisällään myös raiskauksen, mikäli seksuaaliset aggressiot tapahtuvat kahden kehon ollessa yhteydessä toisiin. Tämä ei ainoastaan koske itsensäpaljastelua tai säädytöntä käyttäytymistä.

Psykologinen puuttuminen perheväkivaltaan

Kun olemme tunnistaneet ja eritelleet tässä artikkelissa käytetyt termit, on hyvä mainita myös suositeltavista puuttumistavoista. Eikä ainoastaan uhreille, vaan myös hyökkääjille, sillä molemmat ovat tärkeitä.

Kotitilanteissa, joissa lapsi on hyökkääjä ja vanhemmat uhreja, viestinnän merkitys on suuri. Lapsi yrittää ilmaista tunteitaan, muttei kykene tekemään sitä asianmukaisesti. Myöskään vanhemmat eivät ole tällöin kyenneet kommunikoimaan tai luomaan suhteelle terveellisiä suuntaviivoja. Siksi tällaisissa tilanteissa käytetään usein perhetoimenpiteitä. Toimenpiteiden tarkoitus on edistää viestintää ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Toisaalta yksittäisiä toimenpiteitä voidaan käyttää myös vihan tai muiden taitojen hallintaan.

Mitä tulee sukupuoleen kohdistuviin tapauksiin, uhria ohjataan usein kehittämään itsetuntoaan, itsenäisyyttään, sosiaalisia taitoja ja traumasta selviytymistä. Hyökkääjälle suositeltavaa on hakeutua uudelleenkoulutukseen. Miestä yritetään myös ohjata pois patriarkaalisen yhteiskunnan toimintamalleista. Lisäksi keskitytään muun muassa vihanhallinta- ja viestintätaitoihin.

Lapseen kohdistuvissa tapauksissa, etenkin seksuaalisissa, varhainen puuttuminen asiaan on elintärkeää. Kokemuksen merkityksen uudelleensijoittamista on etsittävä. Merkittävässä asemassa ovat myös syyllisyyden hoito sekä trauman hoitoon soveltuva ympäristö. Hyökkääjiä varten tulee soveltaa vakiintuneita ohjelmia seksuaalisten aggressioiden torjumiseksi. Tavoitteena on yhteiskuntaan uudelleensopeuttaminen.