Jos kylvät vihaa, tulet niittämään väkivaltaa

Vihan ensisijainen seuraus on väkivalta, koska vain se tarjoaa vihalle jatkuvuuden. Vihamielisyys on kuin kontrolloimaton ruokahalu, joka ei tunnu koskaan tulevan tyydytetyksi. Se on tehty raivosta ja röyhkeydestä ja se löytää aina tavan syttyä uudelleen. Epäilemättä, se on yksi orjuuttavimmista intohimoista joita ihminen voi kokea.

Sanotaan, että “sitä niität mitä kylvät”. Useimmiten tälle sanonnalle annetaan positiivinen merkitys. Mutta todellisuudessa tämä sopii sekä hyviin että huonoihin asioihin. Tarkoittaen, että jos kylvät rakkautta, saatat niittää rakkautta. Mutta jos kylvät vihaa, niität todennäköisesti vihaa tai väkivaltaa, joka on vieläkin pahempaa.

Viha moninkertaistuu nopeasti

Kun joku hyökkää jotakuta kohtaan, mistä tahansa syystä, se tuottaa raivoa ja kärsimystä tässä toisessa ihmisessä. Aggressio saa aikaan haavan joka on vaikeaa parantaa, riippuen hyökkäyksen vakavuudesta. Se riippuu myös siitä aggression määrästä, jota olet kerryttänyt sydämeesi.

Mitä pidempi on negatiivisten aspektien lista, sitä suuremmat ja syvemmät haavat siitä seuraavat. Sillä toiset muistavat huonot hetket paremmin kuin hyvät. He korostavat virheitä menestyksiä enemmän.

Aggressiosta vihaan on vain yksi askel. Aggression ketju luo olosuhteet jotka tarvitaan vihan saapumiselle ja sen juurtumiseen sydämeen. Tämä side joka on syntynyt tästä levottomuutta aiheuttavasta tunteesta voi olla voimakkaampi kuin se, joka on syntynyt rakkaudesta. Tästä seuraa aggression ekspotentiaalinen kasvu, sillä aina löytyy “velka maksettavaksi” tai “kana kynittäväksi”.

Periaatteessa mikään ei oikeuta väkivaltaa

Väkivalta ei koskaan johda mihinkään hyvään. Yleisesti ottaen se syntyy pelkuruudesta, tietämättömyydestä tai kummastakin samanaikaisesti. Se on käytöstä joka mustaa ja vahingoittaa ihmisluontoa, ainakin sen eettisiä ja sosiaalisia puolia.

Väkivalta siittää enemmän väkivaltaa. Väkivallan seuraukset ovat lähes aina samat: viha, katkeruus ja syvä tarve kostoon. Jos haluat, voit antautua tähän oravanpyörään, suoranaiselle turhamaisuudelle ja järjettömyydelle, kuten Sisyfosin myytissä.

Varmasti onkin tiettyjä tilanteita joissa väkivalta on ymmärrettävää ja se saattaa olla tarpeellista itsepuolustukseksi. Tästä huolimatta se on epävakaa vaihtoehto oikeudenmukaisuuden ja hyväksynnän suhteen. Sen tulisi aina olla viimeinen vaihtoehto, kirjaimellisesti. Silloin kun olosuhteet eivät anna sinulle mitään muuta mahdollisuutta. Viimeinen vaihtoehto joka sinun tulisi pitää mielessä. Se on oikeudenmukainen vain silloin kun riski on niin suuri, että se ylittää kaiken muun.

Vihasta väkivaltaan

Väkivallan piiriin ei kuulu vain fyysinen ja verbaalinen aggressio. On olemassa hyvin väkivaltaisia eleitä jotka eivät vaadi sanaakaan. Kuten se katse, joka mustaa toisen vilkaisulla, tai kun osallistut epäoikeudenmukaisuuteen, vain mukavuudenhalustasi, sillä sen ilmaiseminen voisi tuoda sinulle ongelmia.

Joka tapauksessa, vaikka väkivalta kuinka piilottaa tai naamioi itsensä, se tuottaa samoja tuloksia. Seurauksena on ketju kuuroja ja kaikuvia kaunoja sykkivässä haavassa. Niin ollen muodostat dramaattisen kehän jossa kaksi ihmistä päätyvät olemaan sidoksissa yhteen kuvottavan tunteen kautta.

Lähes kaikki jotka käyttävät väkivaltaa, tuntuvat ajattelevan että heillä on oikeus valtaan. Jos tätä vihaa tutkitaan vuosia, sitä väkivaltaa jolla on taipumus jatkua vuosikymmeniä, huomataan että kaikki siihen osallistuvat ajattelevat että heidän aggressionsa on vain oikeutettu itsepuolustuksen muoto.

He haluavat estää toisia satuttamasta heitä, joten he menevät edelle ja satuttavat heitä ensin. He haluavat olla kunnioitettuja ja he tekevät mitä tahansa saadakseen peloteltua toisen ihmisen saavuttaakseen päämääränsä. He haluavat rauhaa, ja yrittävät tehdä sen hiljentämällä ne jotka ajattelevat toisella tavalla tai laulavat yön lävitse. Jos he sitten saavat aikaan aggressiivisen reaktion, he saavat vahvistuksen omalle väkivaltaiselle käytökselleen.

Miksi esimerkiksi valehdellessamme suunnittelemme kaiken niin täydellisesti ja lähes aina saavutamme päämäärämme? Ja miksi kertoessamme totuuden törmäämme esteisiin, torjuntaan ja muttiin?

Vihan ja väkivallan kehän katkaisu

Anteeksianto vapauttaa sinut. Rauha on onnellisuuden edellytys. Mutta ei niin anteeksianto kuin rauhan tavoittelukaan ole automaattisia toimintoja. Ne edellyttävät syvällistä prosessia jonka tulee alkaa omien virheiden ja epäonnistumisien myöntämisestä.

Maailma tarvitsee vahvoja ja rohkeita ihmisiä, jotka eivät pelkää perääntyä välttääkseen konfliktin. Maailma tarvitsee ihmisiä jotka voivat pysyä hiljaa ja odottaa toisen ihmisen rauhoittumista jotta he voivat aloittaa hyödyllisen dialogin. He pyrkivät ymmärtämään toista ihmistä, ennen heidän tuomitsemistaan ja rankaisuaan.

Ehkä me tarvitsemme uskaliaita, riskejä ottavia ja päättäväisiä ihmisiä korjaamaan “pahat tavat”. Meidät on tehty kulkemaan kohti piilotettuja, henkilökohtaisten kasvun puutarhoja. Se on mielenkiintoinen tapa tarjota vastustusta liioiteltuihin väkivallan tekoihin, jännitteisiin ja aggressioihin, joiden keskellä elämme. Ja se estää meitä ottamasta sidettä silmiltämme.