Vaikeat ihmiset: se ei ole henkilökohtaista, he ovat sodassa itsensä kanssa

Vaikeat, negatiiviset, myrkylliset ihmiset. Ihmiset, jotka satuttavat ja rikkovat rauhamme liian helposti. Yleensä emme halua heitä elämäämme, mutta heihin törmääminen on väistämätöntä.

Heillä on taito ottaa yhteen ja räjähtää ajattelematta. Heidän kiistansa aiheuttavat meille suurta epämukavuutta ja häiritsevät omakuvaamme.

Luultavasti kyseessä ei kuitenkaan ole mitään henkilökohtaista, vaan he ovat ainoastaan suuressa taistelussa itsensä kanssa. Loppujen lopuksi, kuten Gandhi sanoi, itsensä kanssa sodassa oleva ihminen on sodassa maailman kanssa.

Meillä kaikilla on synkkä ja valoisa puolemme, me kaikki voimme olla häirikköjä

On väsyttävää olla lähellä henkilöä, joka kritisoi, juoruaa, etsii taistelua, elää riidelläkseen ja vääristää todellisuutta luomalla kiistaa kahden rauhallisuuteen taipuvaisen ihmisen välillä.

Meidän tulee luoda heihin psyykkinen etäisyys, jotta emme omaksuisi negatiivisuutta tai sisäistäisi hyökkäyksiä ja huonoja sanoja. Ajoittain, kaikki tämä voi tuntua hyvin syvällä ja jättää kolhuja omakuvaamme.

Vaikeiden ihmisten ongelmanratkaisu

Ehkäpä paras tapa kohdata vaikea ihminen on ymmärtää hänen olevan sodassa itsensä kanssa, ja muistaa että hän ei ole pohjaton pahuuden kuoppa.

Päästäksemme tähän, meidän tulee tiedostaa:

• Kyllä, on olemassa vaikeita ihmisiä. Mielipiteemme heistä kuitenkin muuttuu, jos tiedostamme psyykkisten ongelmien olemassaolon ja ymmärrämme niiden merkityksen vaikeiden ihmisten sisäisissä sodissa.
• Me kaikki olemme “ongelmallisia” tietyissä elämänvaiheissa ja ympäristöissä. Ehkä joku jota todella rakastamme käyttäytyy joskus hullusti ja on katkera, mutta me emme rakasta kumppaniamme, sisarustamme, lastamme tai vanhempaamme yhtään vähemmän sen takia.
• Yksi keino on muuttaa perspektiiviä ja välttää ajattelemasta, että olisimme tehneet jotakin väärin. Jos emme tee niin, he vetävät meidät mukanaan myrskyihin.

Älä anna toisten vetää sinua myrskyihinsä

Emme voi antaa toisten vetää itseämme omiin myrskyihinsä. Miksi? Esimerkin avulla ymmärrämme ajatusta paremmin:

– Jos joku tulee luoksesi lahjan kanssa, etkä hyväksy lahjaa, kuka omistaa sen? Kysyi opettaja.

-Ihminen, joka yritti antaa sen, sanoi yksi oppilaista.

-Sama pätee kateuteen, vihaan ja loukkauksiin, sanoi opettaja. Kun emme hyväksy niitä, ne kuuluvat ainoastaan sille, joka kantaa niitä. 

Jokainen ihminen antaa sen, mitä hänellä on sisällään, olipa se sitten mielekästä tai ei. Tämä ei tarkoita, että he satuttaisivat meitä, sillä me annamme pätevyyden heidän mielipiteilleen ja toiminnalle. Toisin sanoen, ei ole olemassa loukkauksia, on olemassa loukkaantuneita.

Sisäinen arkkitehtuurimme omistaa aseita, joilla voimme puolustaa itseämme hyökkäyksiä vastaan. Kolme voimakkainta ovat: loittoneminen, ymmärtäminen ja kyky sivuuttaa epäoleellinen.

Voimme antaa sanojen kulkea tuulen mukana tai, päinvastoin, pysyä sisällämme. En usko, että kenelläkään on vaikeuksia selvittää, kumpi on tyydyttävämpää.