Uudet psykososiaaliset riskit työpaikalla
Uudet toimintatavat synnyttävät uusia psykososiaalisia riskejä. Työmaailmalla on taipumus omaksua työskentelytapoja, jotka heijastavat yhteiskunnan edistymistä. Tällaiset muutokset vaikuttavat jokaisen yrityksen organisaatioon, mutta ne voivat myös aiheuttaa haitallisia seurauksia työntekijöiden fyysiseen ja henkiseen terveyteen.
Myös sairauksien ja tapaturmien tyypit työpaikoilla ovat muuttumassa. Edistyneimmissä maissa tapaturmatilastot ovat vuosien mittaan vähentyneet perinteisten fyysisten riskien osalta (kaatumiset, maanvyörymät, myrkytykset jne.), mutta psykologiset ja sosiaaliset riskit ovat kuitenkin lisääntymässä.
“Psykososiaaliset tekijät voivat joko edistää tai vahingoittaa ihmisten työaktiivisuutta ja työelämän laatua.”
-Pedro Gil-Monte-
Työpaikan psykososiaaliset riskit
Työpaikan psykososiaaliset riskit liittyvät suoraan työoloihin. Ne johtuvat suuresta kysynnästä, väliaikaisuudesta tai joustamattomista työajoista. Ne voivat joko edistää yksilön kehitystä tai rajoittaa sitä. Kun niillä on kielteisiä vaikutuksia, niistä tulee riskejä. Nämä on otettava huomioon ja tunnistettava, jotta ne voidaan estää.
Työoloista tulee riski, kun ne saavuttavat kyvyn aiheuttaa joko fyysistä tai henkistä vahinkoa työntekijälle. Moriano-León (2019) väittää, että psykososiaaliset riskit:
- Vaikuttavat työntekijöiden perusoikeuksiin.
- Saavat aikaan muutoksia työntekijöiden mielenterveydessä.
- Omaavat laillisen suojan.
“Psykososiaalinen riski on stressi, työpaikkahäirintä, seksuaalinen häirintä tai työn ja perheen yhteensovittaminen.”
-Moriano-León-
Tietyt tekijät ovat avainasemassa pyrittäessä ehkäisemään psykologisia ja sosiaalisia riskejä. Esimerkiksi tapa, jolla työpaikka ja sen organisaatio on suunniteltu, kuten aikataulut ja jäykät tai joustavat työvuorot, suoritettavien tehtävien sisältö tai niiden määrä taikka tapa, jolla niitä hallitaan, kuten johtamistyyli tai päätöksentekoprosessit.
Syntyvät psykososiaaliset riskit liittyvät läheisesti teknologiseen, tieteelliseen ja poliittiseen kehitykseen. Ne syntyvät, koska ne syntyvät vasteena prosessien tai käytetyn teknologian muutoksiin.
Voi myös käydä niin, että vaikka psykososiaalinen tekijä on jo aiemmin tunnistettu ja tutkittu, tietoon tulee uutta tutkimustulosta, joka muuttaa tapaa jolla se havaitaan. Esimerkkinä mielenterveyden heikkeneminen tiettyjen työolojen seurauksena.
Lisäksi työntekijät voivat altistua yhä enemmän tietyille riskeille, jotka aiemmin vaikuttivat vain pieneen osaan väestöstä. Esimerkkinä työntekijät, jotka työskentelevät näytöillä, joiden jatkuva valo voi heikentää näköä. Moriano-León (2019) ryhmittelee ne seuraaviin lohkoihin:
Muutokset tavoissa palkata ihmisiä
“Minulle on annettu määräaikainen sopimus.” “Tässä kuussa minulla on ollut seitsemän erilaista sopimusta.” Kuulostavatko nämä tutulta? Tänä päivänä on paljon ihmisiä, jotka pätevyydestään huolimatta joutuvat siirtymään epävarmasta sopimuksesta toiseen kerta toisensa jälkeen.
Tämän epävarman rekrytoinnin synnyttämä epävarmuus on uusi psykososiaalinen riski. Sen seurauksiin kuuluu se, että työntekijät tekevät yleensä riskialttiimpia tehtäviä. Lisäksi epävakauden puute työpaikalla ja erityisesti sopimusalueella aiheuttaa epämukavuutta ja stressiä.
Ikääntyminen
Eläkeikä nousee. Vanhuudessa kognitiiviset kyvyt eivät kuitenkaan ole läheskään samat kuin nuorempana. Puutteita esiintyy muistissa, prosessointinopeudessa, huomiokyvyssä ja jopa havainnoinnin perustoiminnoissa.
Tämän seurauksena vanhempi väestönosa on haavoittuvampi kuin koskaan aikaisemmin stressille ja työn aiheuttamalle henkiselle ja tunnekuormitukselle. Tämä on toinen esimerkki nousevasta psykososiaalisesta riskistä. Ja vaikka se on tunnistettu jo jonkin aikaa sitten, sitä tarkastellaan vasta nyt intensiivisesti, ei vain terveydenhuollon, vaan myös poliittisen alan osalta.
Työn intensiteetin kasvu
Aikaisemmin työt olivat pääasiassa manuaalisia. Sen sijaan nykyään työntekijät käsittelevät tietoa, usein todella suuria määriä. Tämän seurauksena työmäärä voi nousta tasolle, joka ylittää työntekijän selviytymistaidot ja ruokkii avuttomuuden tunnetta.
“Tämä riski on erityisen läsnä kilpailuhenkisillä aloilla, joilla työntekijät saattavat pelätä, että heidän tehokkuuttaan ja suorituskykyään arvioidaan tarkemmin, ja siksi heillä on tapana tehdä pidempiä työpäiviä tehtäviensä suorittamiseksi.”
-Pedro Gil-Monte-
On olemassa kaksi tekijää, jotka voivat vähentää liiallisesta työmäärästä aiheutuvaa stressiä. Ensinnäkin työtovereiden ja esimiesten sosiaalinen tuki. Toiseksi palkitseminen paremman työajan joustavuuden muodossa.
Emotionaalinen vaatimus
Tämä on syntymässä oleva psykososiaalinen riski, joka on erityisen tärkeä terveydenhuoltoalalla. Terveysalan työ on usein niin vaativaa, että se tuottaa myötätunto-väsymysoireyhtymän. Tälle oireyhtymälle on ominaista liiallisen empatian aiheuttama emotionaalinen ylikuormitus.
Mitä vaativampi työ on henkisesti katsottuna, sitä suurempi on terveydenhuollon työntekijän työtaakka. Hän saattaa esimerkiksi joutua hoitamaan useampia potilaita lyhyemmässä ajassa. Ja mitä vähemmän aikaa hänellä on levätä, sitä suurempi on näiden tekijöiden negatiivinen vaikutus.
Nykyään kehitetään ohjelmia mielenterveyden edistämiseksi työssä. Niiden tavoitteena on estää sen huononeminen, kuten Great Place to Work -ohjelmassa. Tämän intervention tehtävänä on parantaa elämänlaatua 2000-luvun organisaatioympäristössä.
“Terveyden heikkeneminen ei tapahdu vain silloin, kun ylitetään epämukavuuden ja sairauden kynnys, vaan myös silloin, kun hyvinvoinnin ja elämänlaadun taso heikkenee.”
-Moriano León-
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
-
Osorio Hurtado, L. (2022). Fatiga por compasión entre profesionales de la salud en los cuidados al fin de vida: una revisión documental.
-
López Núñez, M. I. (2020). Riesgos psicosociales emergentes: el conflicto trabajo-familia.
-
Moriano León, Juan Antonio. Alcover de Hera, Carlos María. (2019). Manual de Psicosociología aplicada a la prevención de riesgos laborales. Sanz y Torres.
-
Gil-Monte, P. R. (2012). Riesgos psicosociales en el trabajo y salud ocupacional. Revista peruana de Medicina Experimental y Salud pública, 29(2), 237-241.
-
Sánchez Gil, I. Y., & Pérez Martínez, V. T. (2008). El funcionamiento cognitivo en la vejez: atención y percepción en el adulto mayor. Revista cubana de medicina general integral, 24(2), 0-0.
- CAMACHO RAMIREZ, Adriana and MAYORGA, Daniela Rocío. RIESGOS LABORALES PSICOSOCIALES. PERSPECTIVA ORGANIZACIONAL, JURÍDICA Y SOCIAL. Prolegómenos [online]. 2017, vol.20, n.40 [cited 2023-01-19], pp.159-172. Available from: . ISSN 0121-182X. https://doi.org/10.18359/prole.3047.