Umberto Eco: romaanikirjailija ja filosofi

29.9.2019
Ruusun nimi -romaanistaan tunnettu Umberto Eco oli semiootikko ja kulttuuritutkimuksen edelläkävijä. Lue lisää tästä mahtavasta filosofista!

Umberto Eco oli italialainen romaanikirjailija, filosofi, kirjallisuuskriitikko, semiootikko ja yliopiston professori. Hänet tunnetaan erityisesti vuonna 1980 ilmestyneestä romaanistaan Ruusun nimi (Il nome della rosa). Teos on dekkarimuotoinen romaani, jossa yhdistyvät fiktio, Raamatun analyysi, keskiajan opinnot ja kirjallisuusteoria.

Umberto Eco syntyi tammikuun 5. päivä vuonna 1932 Piedmontissa, Pohjois-Italiassa. Hänen isänsä Giulio oli kirjanpitäjä ja sotilas. Lapsena Umberto vietti tunteja isoisänsä viinikellarissa, jossa hän tutustui kirjallisuuteen lukemalla tämän teoksia, kuten Jules Vernea, Marco Poloa ja Charles Darwinia.

Toisen maailmansodan jälkeen Eco liittyi katoliseen nuortenjärjestöön, ja pian hänestä tuli sen kansallinen johtaja. Hän kuitenkin vetäytyi vuonna 1954 keskellä Paavi Pius XII:n konservatiivisiin tapoihin kohdistuneita protesteja. Tästä huolimatta Ecolla oli erittäin hyvä suhde kirkkoon.

Myöhemmin Eco työskenteli kulttuuritoimittajana Radiotelevisione italiana (RAI) -valtionradiolle ja opetti Turinin yliopistossa vuosien 1956 ja 1964 välillä. Radiossa työskennellessään Eco ystävystyi uraauurtavista taiteilijoista koostuvan Gruppo 63 -ryhmän kanssa. Ryhmä koostui taidemaalareista, muusikoista ja kirjailijoista, ja he vaikuttivat syvästi Umberto Econ kirjailijanuraan.

Umberto Eco ja kirjallinen perintö

Semiootikkona Umberto Eco yritti tulkita kulttuureja niiden merkkien ja symbolien kautta. Hän opiskeli uskonnollisia kieliä, bannereita, pukukoodeja, nuotteja ja jopa sarjakuvia. Opettajanuransa aikana Burgundyn yliopistossa Eco julkaisi yli 20 faktateosta tekemistään kulttuurilöydöistä.

Hänen kirjalliset työnsä ovat ainutlaatuisia, sillä hän käänsi akateemiset ajatuksensa romaaneihinsa. Eco löysi näin keinon yhdistää akateemisen elämänsä ja työelämänsä fiktiokirjailijana.

Ruusun nimi julkaistiin Euroopassa, sitä myytiin yli 10 miljoonaa kappaletta ja se käännettiin yli 30 kielelle. Eco oli tuottaja romaanistaan vuonna 1986 tehdyssä menestyksekkäässä elokuvasovituksessa, jonka ohjaajana toimi Jean-Jacques Annaud ja jota tähditti Sean Connery.

Koko elämänsä ajan Eco jatkoi filosofian ja myöhemmin semiotiikan opettamista Burgundyn yliopistossa.

Hän vaikutti suuresti massamediakulttuuriin, mikä on nähtävissä teoksessa Fenomenologia di Mike Bongiorno. Econ vaikutus teki hänestä tunnetun, minkä seurauksena hän sai yli 30 arvonimeä kunnianarvoisilta instituutioilta, kuten Indianan yliopistolta Bloomingtonissa ja Rugersin yliopistolta.

Elokuvasovitus Umberto Econ teoksesta Ruusun nimi

Ruusun nimi ja muut teokset

Umberto Econ romaani Ruusun nimi sijoittuu italialaiseen luostariin 1300-luvulla. Tässä ylevässä miljöössä murhataan munkkeja tavoitteena piilottaa Aristoteleen sopimus filosofiasta. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä Eco onnistui valloittamaan suuren yleisön tällä jännitysdekkarillaan.

Kirjassaan Eco luo useita rinnakkaisia filosofisia ristiriitoja, kuten absoluuttinen totuus vs. ihmisen oma tulkinta, tyylitelty taide vs. luontainen kauneus, predestinaatio vs. vapaa tahto ja tietysti hengellisyys vs. uskonto toisin sanoen perustavanlaatuisia ristiriitoja jokaisessa ihmisessä. Tämä antaa tietä jatkuvalle keskustelulle perinteisestä keskiaikaisesta kristillisyydestä verrattuna postmodernismiin. Eco onnistuu osoittamaan kummankin rajoitukset.

Econ muissa teoksissa on hyvin erilaiset päähenkilöt, joiden juuret ulottuvat historiaan, kuten ristiretkiä tekevä selvänäkijä keskiajalta, haaksirikkoutunut henkilö 1600-luvulta ja fyysikko 1800-luvulta. Kaikki hänen romaaninsa herättävät semioottista pohdintaa vakuuttavien fiktiivisten tarinoiden kautta. Eco onnistui säilyttämään kirjoissaan aina oudon tasapainon historian, todellisuuden ja fiktion välillä.

Umberto Econ perintö universaalille ajattelulle

Syyskuussa vuonna 1962 Eco nai saksalaisen taideopettajan Renate Ramgen, jonka kanssa hän sai pojan ja tyttären. Eco vietti aikaansa vuorotellen Milanon-asunnossaan ja lomakodissaan Riminissä.

Vuonna 1988, Bolognan yliopistossa, Eco loi epätavanomaisen opetusohjelman nimeltä Länsimainen antropologia. Tämä opetusohjelma oli varsin mullistava aikaansa nähden, sillä se perustui pääosin muiden kuin länsimaalaisten (afrikkalaisten ja aasialaisten tutkijoiden) perspektiiviin.

Eco kehitti kulttuurien kansainvälisen yhteistyön verkoston ranskalaisen antropologin Alain le Pichonin kanssa. Tämä oli lähtökohta hänen teokselleen The Dragon and The Unicorn, jossa Eco puhuu tietämyksestä Kiinassa ja Euroopassa.

Umberto Eco kiinnitti huomiota yleiseen taipumukseen luokitella vieraiden kulttuurien symboleita, ajatuksia ja käsitteitä mukauttamalla ne omaan kulttuurijärjestelmäämme. Merkittävin esimerkki tästä on Marco Polo, joka idässä matkustaessaan näki sarvikuonon, mutta tunnisti sen yksisarviseksi. Marco Polo oli nimennyt eläimen viitaten länsimaiseen yksisarvisen käsitteeseen: peto, jolla on sarvi.

Monet matkaajat puhuvat merenneidoista sekä upeista ja eksoottisista paikoista. Eco ehdotti, että tämä johtui ihmisten kulttuurista: kun ihmiset yrittävät ymmärtää jotakin ennestään tuntematonta, he käyttävät filtteriä jo tietämistään asioista.

Eco oli edelläkävijä maailman tulkitsemisessa omien kulttuuriemme kautta. Hän perusti ja kehitti yhden tärkeimmistä modernin semiotiikan haaroista, joka tunnetaan yleisesti tulkinnallisena semiotiikkana.

Umberto Eco kuoli Milanossa haimasyöpään 19. päivänä helmikuuta vuonna 2016 ollessaan 84-vuotias.

  • Proni, G. (1987) Umberto Eco: An intellectual biography. Londres: De Gruyter Mouton.