Tyhjän pesän syndroomasta yli pääseminen

Mitä meidän tulisi tehdä, kun poikaset lentävät pesästä? Kuinka voimme palata takaisin elämään yksin tai pelkästään puolisomme kanssa sen jälkeen, kun talo on ollut niin kauan täynnä elämää? Kuinka voimme olla tuntematta itseämme “vanhaksi”? Nämä ovat kysymyksiä, jotka jotkut vanhemmat joutuvat kohtaamaan, kun heidän lapsensa lähtevät pois kotoa.

Tyhjän pesän syndroomasta kärsivät ihmiset tuntevat yleensä negatiivisia tuntemuksia, kuten epävarmuutta, surua ja nostalgiaa. Kyseisestä syndroomasta kärsivät vanhemmat, joiden lapset lähtevät pois kotoa. Yhtäkkiä he huomaavat olevansa yksin huolehdittuaan lapsistaan ja opetettuaan heitä elämään niin pitkän aikaa.

Vaikka nämä ovat täysin normaaleja tuntemuksia, jotka menevät yleensä ohi itsestään, mutta ne voivat myös muodostua ongelmallisiksi, jos ne muuttuvat kroonisiksi sen sijaan että ne laantuisivat ajan mittaan. Lisäksi nämä tuntemukset saattavat pahentua, jos niistä kärsivä henkilö kokee olevansa “vanha” ja vanhuuteen liittyvät oireet, kuten esimerkiksi vaihdevuodet, ovat ajankohtaisia.

Tyhjän pesän syndroomasta kärsivien vanhempien olisi erittäin tärkeää keskustella jonkun kanssa siitä, miltä heistä tuntuu, kun heidän lapsensa muuttavat pois kotoa, ja myös siitä, miten tämä voi vaikuttaa heidän avioliittoonsa.

Tyhjän pesän syndrooma ei tarkoita sitä, etteivätkö nämä vanhemmat olisi iloisia lastensa löytäessään oman itsenäisyytensä, mutta heidän on yksinkertaisesti vaikea kohdata tyhjä koti ja rutiinien muutos.

Sanotaan vaikka, että keskivertoihminen perustaa oman perheen noin 30 vuoden iässä. Tämä tarkoittaa sitä, että on kulunut kolme vuosikymmentä siitä, kun vanhemmat olivat yhdessä ihan kahdestaan (olettaen, että he ovat edelleen yhdessä). Paljon on ehtinyt tapahtua tässä ajassa.

Vanhemmat siis käytännössä löytävät itsensä uudelleen pariskuntana ja he saattavat herättää henkiin sen kauan aikaa sitten olleen ajanjakson, joka on voinut jo unohtuakin. Tämä voi olla hyvin vaikeaa, sillä molemmat vanhemmat ovat tänä aikana kasvaneet ja muuttuneet paljon siitä ajasta, kun heidän hoidettavanaan ei ollut yhtäkään lasta.

Tästä syystä olisi hyvä alkaa suunnittelemaan uusia rutiineja ilman lapsia hymyssä suin sen sijaan, että asia koettaisiin surullisena ja pitkästyttävänä aiheena. Varmasti tämä on aluksi hankalaa, mutta kyse on elämästä. Vanhemmatkin olivat joskus lapsia, jotka lähtivät pois omien vanhempiensa luota.

Napanuora katkaistaan, kun lapsi syntyy, mutta kasvatamme heihin yhä vahvempia siteitä heidän kasvaessaan. Jos kohtelemme lapsiamme lapsina senkin jälkeen kun he ovat kasvaneet aikuisimmiksi, eteenpäin pääsemisestä tulee paljon hankalampaa.

Näin voit päästä yli tyhjän pesän syndroomasta

Alapuolella on muutamia neuvoja, jotka voivat auttaa sinua pääsemään yli tyhjän pesän syndroomasta:

• Ala tutkailla tilannetta toisesta näkökulmasta. Sen sijaan, että keskittyisit vahvasti tilanteen negatiivisiin puoliin, keskity positiivisiin sellaisiin. Ajattele esimerkiksi lastesi hyvinvointia. Jos he ovat onnellisia, sinun tulisi olla onnellinen heidän puolestaan!
• Uudista suhteesi puolisoosi. Nyt on oikea hetki vahvistaa suhdettanne niiden yhteisten harrastusten parissa, jotka olette ehkä aiemmin jättäneet väliin lastenne takia.
• Ilmaise tunteesi. On aina hyvästä pukea tunteet sanoiksi, ja joskus niistä läheisten kanssa keskusteleminen auttaa niistä yli pääsemisessä.
• Tee asioita, jotka saavat sinut iloiseksi. Joskus jätämme tekemättä asioita, joita haluaisimme tehdä, koska elämä niin vaatii. Nyt on oikea hetki alkaa toteuttaa näitä asioita. Tämä auttaa sinua pysymään erossa negatiivisista tunteista ja ymmärrät helpommin, että elämä jatkuu.
• Paranna suhdettasi lapsiisi. Ehkäpä lastesi pois muuttaminen auttaa parantamaan teidän välistä kommunikaatiotanne ja voitte helpommin rakentaa välillenne terveen, iloisen ihmissuhteen.

On tärkeää pitää mielessä, että suhteemme lapsiimme ei pääty silloin, kun he muuttavat pois kotoa. Kyseinen suhde vain muuttaa muotoaan ja sinun tulee sopeutua siihen aivan kuten joudut sopeutumaan kaikissa muissakin ihmissuhteissa.