Toisen surussa mukana oleminen

Suru ei ole sairaus, eikä se vaadi hoitoa. Surun säestäminen voi kuitenkin auttaa surevaa henkilöä käsittelemään menetyksiään paremmin.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Elena Sanz.

Viimeisin päivitys: 02 kesäkuuta, 2023

Merkittävästä menetyksestä kärsiminen voi olla ihmiselle tuhoisaa. Se käynnistää lukuisia psykologisia ja emotionaalisia prosesseja, jolloin surija joutuu jonkin aikaa elämään uudelleensopeutumisvaihetta. Näistä tuskallisista ja hämmentävistä hetkistä huolimatta on kuitenkin hyvä tietää, että ne eivät viittaa mihinkään häiriöön, vaan ne ovat ihan luonnollinen reaktio. Tästä syystä psykoterapia ei ole välttämätöntä, mutta voi olla hyödyllistä jos joku on mukana tässä surussa.

Surussa mukana oleminen ei välttämättä tarkoita ammattilaisen läsnäoloa, vaan oma tukiverkosto yleensä riittää. Mukana olo tarkoittaa turvallisen tilan luomista surevan tunteille, hänen epäjärjestyksen ja hämmennyksen tunteidensa kunnioittamista ja yksinkertaisesti olemista häntä varten. Se ei ole helppo tehtävä, emmekä me emme aina osaa auttaa surijaa. Haluamme antaa tähän joitakin hyödyllisiä ohjeita.

Surussa mukana oleminen vai psykoterapeuttinen interventio?

Kuten jo mainitsimme, suru on luonnollinen reaktio menetykseen. Tunneprosessi auttaa surevaa selviytymään tuskasta, integroimaan tapahtuneen historiaansa ja jatkamaan eteenpäin. Sen mukana tulevat tunteet voivat olla epämiellyttäviä, mutta ne eivät ole patologisia. Surija voi siis normaaleissa olosuhteissa käsitellä suruaan ilman ammattiapua.

Tietyissä tapauksissa ilmaantuu kuitenkin patologista surua. Tämä tapahtuu, kun surija ei sopeudu menetykseen. Tällaisissa tapauksissa suruprosessi tukkeutuu, eikä henkilö voi edetä. Sitten hän tarvitsee psykoterapiaa.

Toisaalta, vaikka hänen surunsa ei olisikaan patologista, hänen ei tarvitse käsitellä sitä yksin. Muiden ihmisten läsnäolo, seura ja tuki ovat avainasemassa, jotta sureva henkilö voi päästä yli menetyksestä ja jatkaa eteenpäin. Mutta kun ollaan mukana toisen surussa, tukea antavan on hyvä noudattaa joitakin suosituksia.

Toisen surussa mukana oleminen

Kun ollaan tekemisissä surevan ihmisen kanssa, on usein vaikea tietää, mitä tehdä tai sanoa. Käytännössä tukea antavan omat pelot nousevat pintaan ja muodostavat esteen tuen antamisessa. Jos sinä haluat tukea läheistäsi hänen surussaan, ota huomioon seuraavat tekijät:

Kunnioita suruprosessia

Useimpia meistä ei ole opetettu käsittelemään tunteita. Tästä syystä toisen ihmisen kärsimyksen näkeminen on erittäin epämiellyttävää ja häiritsevää, niinkin paljon, että voit yrittää tehdä mitä tahansa saadaksesi hänen kipunsa poistumaan.

Surevan ihmisen tukeminen tarkoittaa kuitenkin sen ymmärtämistä, että et voi poistaa hänen tuskaansa, et voi antaa ratkaisuja tai yrittää järkeillä hänen tilannettaan. Tuki ei tarkoita hänen vetämistään väkisin pois pimeydestä, vaan hänen kuuntelemistaan empatialla ja kunnioituksella hänen käydessä surua läpi.

Osoita kiinnostusta ja keskity surevaan henkilöön

Sinun on osattava myös paeta omaa todellisuuttasi, jos haluat keskittyä surevaan henkilöön. Tärkeää on se, mitä hän tuntee ja tarvitsee, ei se, mitä sinä pidät hänelle parhaana.

Siksi sinun on oltava herkkä sille, milloin hän haluaa puhua ja milloin hän tarvitsee hiljaisuutta. Tai kun hän etsii halausta ja kun hän haluaa olla mieluummin yksin. Se tarkoittaa, että osaat lukea hänen merkkejään, jotta voit antaa hänelle sen, mitä hän tarvitsee, vaikka oma mielipiteesi yrittäisi viedä sinua toiseen suuntaan.

Älä tuomitse häntä

Jos olet päättänyt olla mukana ja tukea henkilöä hänen surussaan, kuljet polkua hänen kanssaan, mutta et johdata häntä sitä pitkin. Loppujen lopuksi olemme kaikki erilaisia ja käsittelemme menetykset eri tavoin. Yritämme aina arvioida ja tuomita muita, mutta se ei edistä mitään positiivista. Jokainen on itsensä asiantuntija ja tietää mikä hänelle parhaiten sopii. Et saa koskaan pakottaa ketään tuntemaan tai toimimaan sillä tavalla, millä luulet että hänen pitäisi tuntea tai toimia. Tästä syystä sinun on jätettävä kritiikki pois.

Anna hänen tunneilmaisulleen tilaa

Tunteiden purkaminen on surun perustehtävä. Tätä varten tarvitaan turvallinen tila. Surijan ei todellakaan ole helppoa avautua muille ihmisille ja näyttää, miten haavoittuvainen ja tuhoutunut hän on. Mutta jos muut ottavat hänen tunteensa vastaan avoimuudella ja empatialla, se on hänelle helpompaa.

Surussa mukana oleminen tarkoittaa myös sitä, että surevalle tarjotaan turvallinen tila, jossa hän voi ilmaista itseään ilman pelkoa ja osoittaa vihansa, surunsa tai syyllisyydentunteensa. Hän tarvitsee tilan, jossa hän voi kertoa tarinansa ja puhua menetyksestään niin paljon kuin hän haluaa. Voi olla myös erityisen positiivista, jos häntä rohkaistaan muistelemaan, kuinka kyseinen henkilö rikastutti hänen elämäänsä.

Tarjoa konkreettista ja erityistä tukea

Kun olet jonkun seurana hänen surussaan, saatat lausua epämääräisiä lauseita, kuten “olen täällä sinua varten, mitä tahansa tarvitset” tai “voit luottaa minuun”. Voi kuitenkin olla hyödyllisempää tarjota konkreettisempaa apua. Auta häntä esimerkiksi järjestämään tarvittavat paperityöt, menettelyt tai asiakirjat tai valmista hänelle ruokaa.

Voit myös tehdä aloitteen ja kutsua häntä keskustelemaan tai ehdottaa aktiviteetteja “häiritsemään” häntä.

On olennaista, että hän tuntee kivun, mutta hänen on myös löydettävä tapoja unohtaa se tilapäisesti. Se on kuin tanssi, jossa mennään välillä lähemmäs kipua ja välillä kauemmas. Se auttaa häntä käsittelemään tilannetta ja siirtymään eteenpäin. Tästä syystä sinun tulee tarjota hänelle pieniä toimintoja, jotka auttavat häntä tulemaan aktiiviseksi, pakottamatta tai olematta itsepintainen tai invasiivinen.

Ammattiapu

Kun surevan henkilön tarpeet on tunnistettu, ne on katettava. Tämä tarkoittaa sosiaalista tukea. Joskus sukulaiset ja ystävät tekevät tämän työn hyvin. Toisaalta heillä ei ehkä ole herkkyyttä, saatavuutta tai työkaluja tehdäkseen sen oikein.

Näissä tapauksissa voi olla hyödyllistä hakea apua ammattilaiselta. Ei pelkästään siksi, että kipu on saattanut muuttua patologiseksi, vaan siksi, että surija tarvitsee turvallisen tilan ja empaattista kuuntelua, jota hän ei välttämättä löydä ympäristöstään. Ammattilaisen tehtävä on tällöin seurata ihmisen luonnollista suruprosessia.

Jotkut ihmiset liittyvät tukiryhmiin. Näissä ympäristöissä heidän on helpompi ilmaista itseään, koska he tietävät, että muut ryhmän jäsenet ymmärtävät ja jakavat heidän kipunsa. He tuntevat saavansa tukea.

Lyhyesti sanottuna, toisen surussa mukana oleminen on prosessi, jonka voivat toteuttaa eri ihmiset ja eri olosuhteissa, kunhan sen periaatteet hyväksytään. Kunnioitus, empatia, läsnäolo ja herkkyys surevan tarpeita kohtaan ovat balsamia, jota hän tarvitsee tällaisessa vaikeassa tilanteessa.