Miten lohduttaa surevaa
Kun joku käy elämässään läpi vaikeaa vaihetta, se vihon viimeinen asia jonka he haluavat kuulla ovat ne sanat, jotka kehottavat heitä sivuuttamaan kivun, vähättelemään sen tärkeyttä tai että on paljon pahempiakin asioita mitä olisi voinut sattua. Se mikä tätä ihmistä todellisuudessa saattaa lohduttaa, on ymmärrys ja se, että heidän kärsimystään ei vähätellä.
Toisen kivun kunnioittaminen
Suurin osa meistä kokee jossain vaiheessa vaikean menetyksen, kivuliaita tapahtumia, ehkä sairauden jota on vaikea käsitellä, tai jonkin toisenlaisen tilanteen joka vaikuttaa meihin olennaisesti. Se, mitä me näinä hetkinä toivomme muilta, ei ole pinnallisia sanoja, vaan ennemmin asenteita jotka auttavat meitä tuntemaan ja kokemaan heidän ymmärryksensä ja tukensa.
Kun joku kokee kipua, on tilanteen vähättely väärä lähestymistapa. Joskus me virheellisesti luulemme, että näin tekeminen helpottaa tuota taakkaa. Mutta mitä me tällöin teemme onkin itse asiassa toisen oikeutettujen tunteiden kieltäminen. Pahinta on, että yleensä kun lähestymme toisen tuskaa näin, se johtuu siitä että me yritämme pitää yllä meidän omaa levollisuuden tunnettamme.
Ihminen, jonka suru on vallannut tai joka on muuten suunniltaan, haluaa yleensä tulla kuulluksi täysin ja ilman tuomitsemista. Kuunteleminen itsessään on monesti paras tapa lohduttaa ihmistä joka kärsii. Tieto siitä, että joku on valmis kuuntelemaan tuota kärsimystä sitä kyseenalaistamatta tavallisesti helpottaa koettua kipua.
Jotkut ihmiset eivät kuitenkaan halua puhua siitä mitä heille on tapahtunut, vaan toivovat että muut kunnioittavat heidän hiljaisuuttaan. Näissä tapauksissa on käsillä olevan aiheen välttäminen tapa ymmärtää ja tarjota kyseiselle henkilölle seuraa. Sitä ei tulkita samantekeväksi, vaan ennemminkin päinvastoin.
Herkkätuntoisuus muita kohtaan
Ei ole olemassa mitään taianomaisia tarkkoja malleja, jotka kertoisivat meille miten lohduttaa jotakuta joka kärsii. Jokaisella ihmisellä on oma erityinen tapansa hyväksyä kipu ja kokea kärsimystä. Ainut todellinen vaatimus toisen ihmisen lohduttamiseen on aito halu tehdä niin.
Lohdutuksen antaminen on pohjimmiltaan hellän ja rakastavan seuran, kunnioituksen ja tuen tarjoamista. Tätä kaikkea tarjotessa on tärkeää osoittaa, niin eleillään kuin asenteellaan, että olet läsnä. Että heidän kipunsa ei pelota sinua ja että sinä olet valmis hyväksymään mitä tahansa se onkin. Että sinun päätöksesi on pysyä heidän lähellään, olla heidän kanssaan kun he kestävät omaa kärsimystään.
Et voi kysyä kärsivältä tai surevalta ihmiseltä liian montaa kertaa mitä voisit tehdä häntä auttaaksesi tai mitä voisit tehdä hänen eteensä. Toisinaan ihmisillä on tarpeita, jotka eivät ole niin kovin ilmiselviä. Tai ehkä me vain emme kiinnitä tarpeeksi huomiota joihinkin tekoihin, jotka voisivat olla ratkaisevia sille ihmiselle joka on osallisena missä tahansa vaikeassa tilanteessa.
On myös huomioitava, että ei ole sama asia lohduttaa aikuista ja lasta. Nuorille ihmisille lohtuun johtava teko voi olla paljon yksinkertaisempi.
Kaikkein tärkein asia joka tapauksessa on että sinä avaat sydämesi tämän toisen ihmisen tunteille ja tarpeille. On suunnattoman lohdullista tietää, että jollain ihmisellä on mitä parhaimmat aikeet meidän kuuntelemisessamme ja ymmärtämisessämme. Lohdun tarjoaminen on taidetta ja kaikki taide vaatii niin herkkyyttä kuin tahdonvoimaa.