Tinder ja rakkaus: kun enemmän on vähemmän
Treffisovellukset eivät ole mitään uutta. Niitä on kymmeniä, ja lopullisen tavoitteesi mukaan voit valita niistä sinulle parhaiten sopivan. Esimerkiksi jotkut ihmiset etsivät vain seksiä, kun taas toiset etsivät elämänkumppania. Tinder on kuitenkin jotain ainutlaatuista sen omalaatuisen deittailuun kohdistuvan lähestymistavan vuoksi.
Tinder toimii kuin peli. Pelataksesi sinun tarvitsee vain avata profiili ja alkaa etsimään ihmisiä, jotka asuvat sinua lähellä ja jotka ovat yhteensopivia sinun ja kiinnostuksenkohteidesi kanssa. Sitä kautta voit myös valita ihmisiä nimettömänä ja helpottaa yhteydenpitoa niiden kanssa, jotka haluat tavata chatissa. Siksi vaihtoehdot tavata joku sinulle sopiva moninkertaistuvat.
Siitä huolimatta mieleen tulee väistämättä kysymyksiä, jotka liittyvät siihen miten Tinder toimii. Jotkut niistä saattavat olla: Onko siitä todella hyötyä, että on niin paljon ihmisiä, joista valita? Mitä voit odottaa henkilöltä, joka hakee uusia treffejä alituiseen? Miten valitset niin monesta vaihtoehdosta?
Valinnanvapaus tekee meistä tyytymättömämpiä
Vaihtoehtojen suuri määrä vaikeuttaa valintaa. Näin ollen, kun on kyse kumppanin valinnasta, mahdollisuus punnita niin monen ihmisen välillä ja saada mahdollisuus niin moniin treffeihin vain lisää turhautumista.
Deittisovellukset, kuten Tinder, avaavat oven, jotta ihmiset voivat tavata muita helpommin. Valinnanvapaus ei kuitenkaan tee sinusta vapaampaa tai onnellisempaa. Itse asiassa, kun kokeilet ja käytät sovellusta, se saa sinusta vielä tyytymättömämmän.
Tämä johtuu siitä, että ihmisillä on taipumus mennä mukaan tähän treffipeliin melko innokkaasti, siirtymällä henkilöstä toiseen vain testatakseen heitä. Se on niin helppoa. Treffien keräämisestä tulee monien käyttäjien tavoite: mitä enemmän treffejä, sitä huikeampaa. Tämä on kaukana vakituisen kumppanin löytämisestä.
Valinnan paradoksi
Psykologi Barry Schwartzin mukaan valinnanvapaus, joka muodostaa länsimaisten yhteiskuntien keskeisen periaatteen, ei tee meistä vapaampia. Vaihtoehtojen runsaus ja valinnanvapaus saa meidät halvaantumaan. Lisäksi se ei tee meistä onnellisempia, vaan tyytymättömämpiä. Barry Schwartz kutsuu tätä valinnan paradoksiksi.
Hänen teoriansa mukaan vaihtoehtojen runsaus vahingoittaa vapaata valintaa. Vuonna 2004 hän julkaisi kirjan The Paradox of Choice: Why More Is Less. Tässä teoksessa hän väittää, että kuluttajille tarjottujen valintojen poistaminen voi vähentää suuresti ostajien ahdistusta.
Tätä samaa väitettä voidaan soveltaa treffailuun, kun tarkastellaan Tinderin tapaa toimia. Käytännössä tässä “pelissä” käyttäjät ovat vain tuotteita, joita muut testaavat. Väistämättäkin, mahdollisuus kokeilla sekä vaihtoehtojen runsaus yllyttävät ihmisiä kokeilemaan, ja paljon.
Miksi meidän on pakko valita
Schwartz yhdistää erilaisia onnellisuuden psykologisia malleja, jotka osoittavat, miten valintaongelmaa voidaan lähestyä eri strategioiden avulla. Tärkeää on, että jokaisella näistä strategioista on omat psykologiset komplikaationsa.
Valinta ja onnellisuus
Schwartz pohtii onnellisuusasteikkoa käyttävien yhteisten tutkimusmenetelmien tärkeydestä. Tässä mielessä hän jakaa David Myersin ja Robert Lanen ajatuksia. Nämä kaksi psykologia väittävät molemmat itsenäisesti, että nykyinen valinnanvara johtaa usein masennukseen ja tuottaa yksinäisyyden tunteita.
Schwartz kiinnittää erityistä huomiota hintaan, jota teollisuusyhteiskunta maksaa lisääntyneestä vauraudesta ja vapaudesta. Hän huomauttaa, että tämä johtaa elämänlaadun ja ihmissuhteiden huomattavaan heikkenemiseen.
Toisen asteen päätökset
Cass Sunstein käyttää termiä “toisen asteen päätökset” säännönmukaisiin päätöksiin. Hän väittää, että kurinalaisuus elää sääntöjen mukaan poistaa lukemattomat vaikeat vaihtoehdot jokapäiväisessä elämässä.
Barry Schwartz ehdottaa, että nämä toisen asteen päätökset voidaan jakaa yleisiin tehokkuusluokkiin eri tilanteissa: oletukset, standardit ja kulttuurikoodit. Jokainen menetelmä on hyödyllinen tapa ihmisille analysoida monenlaisia vaihtoehtoja, joita he kohtaavat.
Menetetyt mahdollisuudet
Schwartz väittää, että kun ihmiset joutuvat valitsemaan yhden vaihtoehdon monista mielenkiintoisista vaihtoehdoista, he alkavat harkita hypoteettisia kompromisseja. He arvioivat vaihtoehtojaan menetettyjen mahdollisuuksien perusteella, pikemminkin kuin itse mahdollisuuksien potentiaalia.
Schwartz väittää lisäksi, että yksi kompromissien tekemisen haitoista on se, että se muuttaa tapaamme tuntea tekemämme päätökset. Lisäksi se vaikuttaa myös siihen tyytyväisyyteen, jonka saamme päätöksestämme.
Vaikka psykologit ovat tienneet jo vuosia negatiivisten tunteiden haitallisista vaikutuksista päätöksentekoon, Schwartz toteaa, että viimeaikaiset todisteet osoittavat, kuinka positiivisilla tunteilla on päinvastainen vaikutus. Hän tarkoittaa sitä, että yleensä ihmiset ovat taipuvaisia harkitsemaan useampia mahdollisuuksia, kun he tuntevat olevansa onnellisia.
Ihmiset eivät ole tarjolla olevia tuotteita
Kumppanin löytäminen tai ystävyyssuhteiden luominen ei ole sama asia kuin mennä torille ostamaan omenoita. Torilla kävelet myyntikojujen ohi, näet siellä olevat omenat ja mietit mitä haluat. Varmaankin haluat parhaat omenat, mutta ne kaikki näyttävät todella hyviltä.
Pyydätkö kuitenkaan jokaisen myyntikojun myyjää antamaan sinulle yhden omenoistaan maisteltavaksi, jotta voit valita sen, mistä pidät eniten? Ensinnäkään he eivät luultavasti antaisi näytteitä ilmaiseksi (vielä vähemmän, jos he näkevät sinun maistavan kaikkien muidenkin omenoita), joten mitä luulet tapahtuvan? Ja toisaalta, haluatko muiden ihmisten ajattelevan sinua kuin omenaa, jota heidän täytyy kokeilla yhdessä monien muiden ihmisten kanssa nähdäkseen, mistä he pitävät eniten?
Jos etsit kumppania tai uusia ystäviä, ala ajatella kunnioittavasti sekä muista että itsestäsi.