Tiedätkö, mikä on Pariisin syndrooma?
Pariisin syndrooma on termi, jota ensimmäisenä käytti psykiatri nimeltä Hiroaki Ota. Vaikka siitä kärsivät enimmäkseen japanilaiset tai muut aasialaisperäiset ihmiset, sitä voi esiintyä myös muilla. Se on kuitenkin erityisen yleinen niillä, joiden kulttuuri on hyvin erilainen kuin Pariisin kulttuuri.
Kun tässä suhteessa tarkastellaan nimenomaan aasialaisia, on huomattu että he kokevat Pariisiin matkustaessaan syvän shokin. Tämä voi jopa aiheuttaa trauman tai fyysisiä oireita sekä hermoromahduksen. Miksi näin tapahtuu? Periaatteessa kulttuurien “törmäyksen” ja matkaa koskevien odotusten vuoksi.
Apua turisteille
Japanin suurlähetystö Ranskassa päätti tarjota hoitopalvelua Pariisin syndroomasta kärsiville turisteille. Monet ihmiset eivät koe syndroomaa, varsinkaan suhteutettuna japanilaisten turistien suureen lukumäärään tässä kaupungissa, mutta luku on kasvussa. Tällä Eiffel-tornin ja Riemukaaren kaupungilla voi todellakin olla syvä vaikutus joihinkin ihmisiin.
Suurin osa Pariisin oireyhtymästä kärsivistä on yli 30-vuotiaita naisia. Heidän käsityksensä Pariisista taianomaisena, romanttisena paikkana, joka on ihanteellinen rakkauden löytämiseen, on peräisin elokuvista ja kirjoista sekä mielikuvituksesta.
Loppujen lopuksi turistit mistä tahansa maasta saattavat yllättyä todellisen ja odotetun Pariisin välisestä erosta. Japanilaisilla on kuitenkin yleensä voimakkaampia oireita kuin muilla. Kulttuurishokin vaikutus on jopa niin suuri, että he usein traumatisoituvat ja tarvitsevat lääketieteellistä apua. Tämä voi kuulostaa äärimmäiseltä, mutta se on totta.
Näiden turistien idyllinen visio Pariisista johtuu siitä, mitä he ovat nähneet elokuvissa. Esimerkkinä otettakoon Amelié, jossa näemme romanttisen Champs Elysees -bulevardin, Louvren museon, Notre Damen katedraalin, Seine-joen, viehättävän Montmartren kaupunginosan ja tietysti upean Eiffel-tornin. Todellisuudessa Pariisissa on kuitenkin paljon muutakin kuin nämä kuuluisat nähtävyydet, muoti, perinteiset kahvilat ja kauniit naiset. Siellä on melua, töykeyttä, tönimistä, suuria väkijoukkoja, likaa ja saastetta.
Ranskalainen luonne on tyypillinen Välimeren persoonallisuus, joka eroaa täysin japanilaisesta luonteesta. Näiden kulttuuri on erittäin rauhallinen ja sydämellinen. Pariisilaiset taas ovat yleensä ulospäinsuuntautuneita ja meluisia. He puhuvat äänekkäästi kadulla, ja he voivat vaikka riidellä toistensa kanssa kahvilassa. Japanin kaupungeissa ei tällaista tapahdu, ei edes ahtaassa Tokiossa. Japanilaiset ovat huomattavasti rauhallisempia, seesteisempiä ja sisäänpäinkääntyneitä.
Kummallinen käyttäytyminen
Siksi Pariisiin saapuva japanilainen turisti kohtaa käyttäytymistä, joka on hänelle täysin vierasta. Lisäksi, jos hän olit kuvitellut Ranskan pääkaupungin satumaiseksi kohteeksi, shokki on vieläkin syvempi. Oikeastaan kenelle tahansa matkustajalle, joka saapuu paikkaan jossa ihmiset huutavat, autot tööttäilevät herkeämättä ja paikalliset eivät ole kohteliaita tai avuliaita (tämä on yleistys, mutta sitä tapahtuu, eikä vain Pariisissa ja Ranskassa), se voi olla suuri järkytys.
Pariisin syndrooma saa japanilaisen turistin lukkoon odotusten ja todellisuuden välisen eron vuoksi. Suurlähetystö, jolla on 24 tunnin puhelinpalvelu, kertoo turistille, että sokki tapahtuu ensimmäisen päivän aikana eikä kestä 48 tuntia kauempaa. He vakuuttavat, että tämän vaiheen jälkeen vierailijat alkavat nauttia kaikista valon kaupungin ihmeistä.
Jotain vastaavaa voi tapahtua muidenkin tärkeiden ja tunnettujen kaupunkien kanssa. Pariisia eniten muistuttava esimerkki on New York. Tämä johtuu siitä, että elokuvissa näemme tämän kaupungin alituiseen, ja yleensä melko romanttisessa ja puhtaassa valossa. Kun saavumme turistina ensimmäistä kertaa Isoon Omenaan, huomaamme todellisuuden olevankin jotain muuta.