Terveydenhuollon työntekijät tarvitsevat psykologista apua
Terveydenhuollon työntekijät tarvitsevat psykologista apua. Tässä “sodassa” koronavirusta vastaan sotilailtamme puuttuvat riittävät työkalut, he ovat alttiina tartunnoille, he tekevät pitkiä ja raskaita työpäiviä ja mikä vaikeinta: he tuntevat voimattomuutta jokaisen menetetyn elämän takia. Psyykkinen uupumus on valtava, ja sillä on varmasti seurauksia sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Tilanne on tämä juuri nyt useissa maailman maissa. Lääkärit, sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja muut terveydenhuollon ammattilaiset ovat valmistautuneita lukemattomiin tilanteisiin, mukaan lukien hätätilanteet. He osaavat toimia onnettomuuden, tulipalon, kriisien kuten terrorismin tai luonnonkatastrofien kuten hirmumyrskyjen, tulvien, jne. sattuessa.
Mutta koronavirus on yllättänyt meidät, ja sen edessä olemme vailla suojaa ja heikosti valmistautuneita. Kukaan ei odottanut sitä. “Pandemian” kaltaiset termit olivat aiemmin vain elokuvien ja tulevaisuuden uhkakuvia, eivät tämän hetken todellisuutta, eikä kukaan osannut niitä ennakoida.
Tämä ei kuulunut suunnitelmiimme, moderniin elämäämme. Kiireiseen, teknologian täytteiseen ja teollistuneeseen elämäämme. Mutta tässä me nyt olemme, erikoisessa ja odottamattomassa tilanteessa. Jos se on ahdistavaa meille, kuvitelkaamme millaista se on terveydenhuollon ammattilaisille, jotka ovat etulinjassa ja joutuvat käsittelemään tätä tuntematonta ja näkymätöntä vihollista, eikä valta ole heidän käsissään. Mutta he eivät luovuta, vaan he tekevät parhaansa ja pingottavat itsensä äärimmilleen jokainen päivä ja jokainen minuutti.
Sosiaali- ja terveysministeriö sekä lääkäreiden ja sairaanhoitajien ammattiliitot varoittavat yhteiskuntaa: tämä tulee vaatimaan tilinsä ja se vain suurenee jatkossa. Tällainen psyykkinen ylikuormitus voi muuttua huomenna traumaperäiseksi stressihäiriöksi.
Tänään, juuri tälläkin hetkellä, näemme heidän suorittavan työnsä kiistämättömällä ammattitaidolla. Mutta on myös tavallista, että he romahtavat ajoittain ja puhkeavat kyyneliin.
Terveydenhuollon työntekijät tarvitsevat psykologista apua
Eläkkeellä olevia lääkäreitä on pyydetty palaamaan töihin. Lähes valmistuneet lääketieteen ja sairaanhoitoalan opiskelijat kohtaavat jo nyt kenties elämänsä vaikeimman ja monimutkaisimman työn.
Maat, joissa tilanne on erittäin huono, kuten Italia ja Espanja, ottavat vastaan terveydenhuoltoalan ammattilaisia muista maista, jotka ovat halunneet vapaaehtoisesti nousta lentokoneeseen osallistuakseen ja tukeakseen muita kriittisessä hätätilanteessa.
Tämä on poikkeuksellinen tilanne, ja vain he itse tietävät millaista heidän päivittäinen elämänsä on. Terveydenhuollon työntekijät tarvitsevat psykologista apua juuri tällä hetkellä kahdesta syystä.
Ensinnäkin, jotta he pystyisivät käsittelemään jokapäiväistä elämäänsä hiukan paremmin. Toiseksi, jotta pystyttäisiin vähentämään tai ainakin pehmentämään niitä seurauksia, jotka jäävät henkilön psyykeen tulevaisuudessa lukemattomien raskaiden kokemusten jälkeen.
Mitä vaikutuksia COVID-19 -pandemia aiheuttaa terveydenhuoltoalan ammattilaisille?
Espanjassa ihmiset kokoontuvat asuntojensa parvekkeille ja avoimille ikkunoille joka päivä klo 20 ja antavat aplodit maansa terveydenhuollon työntekijöille. Se on ainoa asia, mitä me tavalliset ihmiset oikeastaan voimme heidän puolestaan tehdä; pysyä kotonamme ja niin madaltaa tartuntakäyrää, sekä osoittaa kiitollisuuttamme ja ihailuamme etäisyyksien takaa. Emme siltikään tiedä, mitä he todella käyvät nyt läpi.
Espanjassa koronavirustilanne on kärjistynyt paljon pahemmaksi kuin meillä Suomessa, mutta terveydenhuollon ammattilaiset pelkäävätkin pahimman olevan vielä meillä edessä. Pitääksemme tilanteen hallinnassa ihmisten on yksinkertaisesti jäätävä kotikaranteeniin; se on paras keino välttyä pahimmalta kriisiltä.
Näitä tilanteita käydään läpi parhaillaan mm. Espanjassa ja Italiassa, mutta vielä ainakin tällä hetkellä pienemmässä mittakaavassa Suomessa:
- Henkilökohtaisten suojavarusteiden puute.
- Potilaiden romahtaminen ja vaikeudet hoitaa heitä.
- 2000-luvun SARS-epidemian aikaan terveydenhuollon työntekijöiden osuus tartunnoista oli viidesosa koko maailmassa. Tämänhetkisessä kriisissä tuo osuus on jo ylitetty.
- Sen lisäksi, että terveydenhuollon työntekijät pelkäävät itse saavansa tartunnan, he pelkäävät tartuttavansa perheensä. Kun he palaavat kotiin työvuoron jälkeen, heidän on oltava nopeita ja pikkutarkkoja itsensä ja vaatteidensa pesemisessä ja desinfioimisessa.
- Heidän on pakko tehdä nopeita ja usein sydäntä särkeviä päätöksiä. Esimerkiksi, ketkä potilaista pääsevät hengityslaitteisiin jos kaikille tarvitseville niitä ei riitä.
- Stressin ja ahdistuksen tunteet ovat ylitsevuotavia.
Millaista psykologista apua terveydenhuollon työntekijät tarvitsevat, ja millaiset strategiat voivat auttaa?
Terveydenhuoltoalan ammattilaiset tarvitsevat psykologista apua, ja he tarvitsevat sitä nyt. Voimme ottaa käyttöön seuraavia keinoja:
- Ensimmäinen askel on taata työntekijän turvallisuus. Riittävien turvatoimenpiteiden puuttuminen aiheuttaa ahdistusta.
- Jokaisessa sairaalassa ja terveyskeskuksessa on kehitettävä riittävät toimintastrategiat. Niiden tarkoituksena on välttää liian pitkiä työvuoroja, varata työntekijöille tilat ja aikaa lyhyille tauoille työpäivän aikana, riittävästi monipuolista ja terveellistä ravintoa, ja niin edelleen.
- Jokaisen työntekijän on tunnettava rajansa. Ihmiset eivät ole samanlaisia, eivätkä kaikki käsittele tilanteita samalla tavalla. Jos terveydenhuoltoalan työntekijä on työskennellessään psyykkisesti puhki ja riekaleina, hän voi tehdä virheitä, eikä sellaiseen ole varaa. Työntekijän pitää tuntea voivansa pyytää apua jos hän sitä tarvitsee.
- Kun työntekijä poistuu työpaikalta ja menee kotiin, on tapahduttava niin sanottu henkinen palautuminen. Eli mikäli mahdollista, hänen täytyy jättää työpaikalle päivän tapahtumat ja taakka, ja keskittyä vapaa-aikaan ja lepoon kotona.
- On välttämätöntä luoda terapeuttinen tila henkistä purkamista varten. Täällä työntekijä voi puhua terapeutin kanssa ja kertoa kokemuksistaan, vapauttaa tunteitaan, itkeä ja saada ammattitaitoista tukea.
- On luotava selkeät protokollat. Terveydenhuollon työntekijät tarvitsevat psykologista apua käsitelläkseen kaiken näkemänsä ja kokemansa. Tämä strategia on välttämätön, jotta heille ei kehittyisi traumaperäistä stressihäiriötä kriisin päätyttyä. Jos emme jo nyt kiinnitä huomiota stressin hoitoon ja ehkäisyyn, masennusluvut työntekijöiden keskuudessa tulevat olevat huimat.
Lopuksi todettakoon, että lääkärit, sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja siivoojat sairaaloissa ja terveyskeskuksissa ovat sotilaitamme tässä taistelussa. Meidän on varmistettava, että heillä on riittävät työkalut, sekä materiaaliset että psykologiset sellaiset. Tällä hetkellä he käyvät läpi vaikeita aikoja, eikä heillä ole juurikaan aikaa käsitellä niitä. Jos he eivät saa apua, seuraukset voivat olla vakavat.
Pitäkäämme huolta niistä ihmisistä, jotka pelastavat meidät. Antakaamme tukemme todellisille sankareillemme.