Yksin kotikaranteenissa: miten selviydyn siitä?

21 toukokuu, 2020
Kotikaranteenia ei ole helppo viettää yksin. Jos itse olet tässä tilanteessa, on tärkeää, että sinulla on hihassa hyviä strategioita selviytyäksesi tilanteesta. Huolehdi ennen kaikkea siitä, että mielesi toimii aina parhaana liittolaisenasi.

Monet ihmiset ovat yksin kotikaranteenissa. Tämänhetkiset olosuhteet tulivat ihan odottamatta, ja melkein huomaamattamme COVID-19 on pysäyttänyt elämämme, rutiinimme ja askareemme.

Jos voimme viettää nämä epävarmat ajat perheen tai kumppanin kanssa, kotikaranteeni ei tunnu niin synkältä tai eristäytyneeltä, sillä meillä on ympärillämme ihmisiä joiden kanssa kommunikoida ja joilta saamme tukea.

Hyvin monet ovat kuitenkin yksin kotikaranteenissa, ja vaikka he olisivatkin tottuneet elämään yksin, tämä tilanne on normaalista poikkeava. Sosiaalinen kanssakäyminen täytyy minimoida, töihin ei kenties ole menemistä ja ystävät ovat jääneet omiin koteihinsa.

Joka tapauksessa, vietimmepä me nämä päivät yksin taikka perheen kanssa, jokapäiväinen elämä muuttuu suuresti ja me kaikki olemme alttiimpia ahdistukselle, stressille ja yksinäisyydelle.

Tunteet ja mieli voivat toimia näissä olosuhteissa meitä vastaan. Internetyhteys kotona voi kuitenkin auttaa suuresti.

Videopuhelut, ääniviestit, tekstiviestit ja vuorovaikutus sosiaalisissa verkostoissa auttavat. Myös iäkkäämpi väestö hyötyy tästä kommunikaatiomuodosta, ja monet ovatkin jo käyttäneet sitä normaaliolosuhteissa ollakseen yhteydessä kaukana asuviin aikuisiin lapsiinsa tai lapsenlapsiinsa.

Teknologia on mahtava apu. Siitä huolimatta on selvää, ettei se ihan riitä. Puuttuu fyysinen läsnäolo, puuttuu muiden ihmisten seura, joka antaa meille tarkoitusta, tukea ja hyvää oloa. Mitä voimme tässä tilanteessa tehdä?

Päässä on ikkunaluukut.

Yksin kotikaranteenissa: rutiinit (ankkurit) ja tarkoitukset (purjeet)

Kotikaranteenin läpikäyminen yksin on ilmiö, jota ei juurikaan ole tutkittu. Tutkimuksia karanteeneista ja eristyksestä yleisesti ottaen on kylläkin tehty; esimerkkinä niistä The Lancet -lehdessä julkaistu King’s College London -oppilaitoksen viimeaikainen tutkimus. Siinä analysoitiin samanlaisia kokemuksia kuin ne joita nyt koronaviruksen aikana elämme, useissa kanadalaisissa kaupungeissa vuonna 2003 SARS -pandemian riehuessa.

Tässä tutkimuksessa huomattiin, että jo 10 päivän kuluttua ihmiset kokivat stressiä, suurempaa pelkoa infektion suhteen, turhautumista, tylsistymistä, tarvikkeiden puutteen tuomaa ahdistusta sekä pelkoa työpaikan pysyvästä menetyksestä. Kaikki nämä analyysit tehtiin kuitenkin perheissä, eikä ole olemassa yksityiskohtaisia tutkimustuloksia siitä, miten yksin vietetty kotikaranteeni vaikuttaa ihmisiin.

Sillä voisi kuitenkin olla jokseenkin samanlaiset seuraukset kuin viettämällä useita tunteja aistideprivaatioaltaassa eli kelluntatankissa. Se, että emme ole kontaktissa kenenkään kanssa, vaikuttaa aivoihimme. Se vaikuttaisi tietenkin vieläkin enemmän, jos meillä ei olisi saatavilla matkapuhelimia ja muuta teknologiaa, joiden avulla voimme kuitenkin olla etäyhteydessä toisiimme.

Jos olet yksin kotikaranteenissa, pidä mielessä seuraavat kaksi erittäin tärkeää neuvoa:

Ankkurit, joilla pitää kiinni välittömästä todellisuudesta

Kun ihminen viettää tunteja, päiviä ja jopa viikkoja ihan yksin, hän voi kokea erään hyvin konkreettisen reaktion: dissosiaation. Se on hyvin yleinen aivojen puolustuskeino ahdistuksesta kärsittäessä. Se tarkoittaa pääasiassa sitä, että ihminen alkaa uskomaan että se mitä on tapahtumassa, ei ole totta.

Henkilö ei enää tunne olevansa yhteydessä kehoonsa, hän katsoo peiliin ja tuntee apatiaa, etäisyyttä siihen ihmiseen, jonka kuva peilistä heijastuu. Todellisuus hidastuu eikä millään tunnu enää olevan merkitystä.

Jokainen kokee tämän ilmiön omalla tavallaan; jotkut kärsivät siitä lievästi, toiset voimakkaasti. Mieli täytyy ankkuroida todellisuuteen jotta se ei karkaa, jotta se ei lähtisi vaeltelemaan, jotta se pysyisi täällä, todellisuudessa.

  • Rutiinit ovat tärkeitä näissä tilanteissa. Meidän täytyy noudattaa jonkinlaista aikataulua, jossa määritetään milloin tehdään ansiotyötä, milloin kotitöitä, milloin on aika harrastaa liikuntaa ja milloin herätään ja mennään nukkumaan.
  • Meillä täytyy olla tekemistä, sillä se rauhoittaa meitä ja antaa merkitystä. Jos ansiotyötä ei ole tai sitä ei voi kotikaranteenin aikana tehdä, voimme esimerkiksi suorittaa jonkinlaisen verkkokurssin tai aloittaa uuden harrastuksen kotona.
  • Videopuheluiden aikana kannattaa yrittää pitää vähän hauskaa, kertoa vitsejä, puhua positiivisista asioista. Tällä tavalla mieli pysyy rauhallisena ja keho tuottaa serotoniinia, joka tuo hyvänolon tunnetta.
Nainen räplää puhelinta yöllä sängyssä.

Purjeet, jotka muistuttavat tulevaisuuden tavoitteista ja huomisen toiveista

Kun olemme yksin kotikaranteenissa, aivomme tarvitsee muutakin kuin vain rutiineja. Se tarvitsee muutakin kuin tekstiviestejä ystävän kanssa ja videopuheluita kollegoiden kesken. Muutakin kuin vain teknologiaa.

Kun lopetamme puhelun tai suljemme tietokoneen, tyhjyys sisällämme tuntuu kasvavan. Mieli kärsii ja tunteet vuotavat yli äyräiden.

Silloin meidän on muistettava tärkeät tavoitteemme ja tulevaisuuden suunnitelmamme. COVID-19 -pandemia tulee menemään ohi. Tartuntojen määrä tulee vähenemään ja tilannetta tullaan hallitsemaan tehokkaammin.

Lopulta me kaikki pääsemme ulos kodeistamme ja maailma pääsee taas raiteilleen. Unelmamme odottavat meitä, tavoitteidemme tulee antaa meille motivaatiota, toivoa ja itseluottamusta.

Avatkaamme siis mielemme purjeet ja katsokaamme silloin tällöin horisonttiin, eikä vain kylmään ikkunalasiin. Pitäkäämme päämme pystyssä ja muistakaamme unelmamme ja tarkoituksemme. Elämä on nyt tietyllä tavalla tauolla, mutta ei mene kauaakaan, kunnes taas pääsemme kurkottelemaan kohti tavoitteitamme. Tämä menee ohi.

  • Brooks, Samantha. Webster, Rebecca. The psychological impact of quarantine and how to reduce it: rapid review of the evidence https://doi.org/10.1016/S0140-6736(20)30460-8