Mitä tekosyitä keksit välttääksesi psykologilla käynnin?

18 helmikuu, 2019
 

”Minun ei tarvitse käydä psykologilla, sillä en ole hullu.” Kuinka monta kertaa olemmekaan kuulleet tämän lauseen? Olemme ehkä kuulleet tämän keskustelun ystävämme kanssa tai puolisomme kanssa. Olemme saattaneet kuulla sen jossain julkisella paikalla tai jopa televisiossa. Ihmiset sanovat sitä kokoajan tekosyynä sille, ettei heidän tarvitsisi mennä psykologille.

Menemme asianajajalle puhumaan laillisista asioista, lääkärille kun olemme kipeitä. Joten miksi emme menisi psykologille kun emme voi käsitellä tiettyjä tilanteita, kun olemme stressaantuneita tai kun meillä on perheen kanssa ongelmia.

Tässä ei ole kyse mielentilahäiriöistä tai psykopatiasta. Nykyään psykologia voi parantaa kaikkia ihmisen elämän osapuolia. Siitä huolimatta että ihmiset arvostavat psykologista hoitoa enemmän ja enemmän joka päivä, terapiassa käyminen on kuitenkin edelleen tabu. Ihmisillä on loputtomia tekosyitä sille, ettei heidän tarvitsisi käydä psykologilla. Katsotaan nyt, mitkä tekosyyt ovat näistä yleisimpiä.

”Haluaisin kyllä, mutta minulla ei ole aikaa.”

Terveydellemme on aina aikaa. Ja jos meillä ei ole aikaa, se johtuu siitä että investoimme aikaan muihin asioihin, jotka eivät ole yhtä tärkeitä. Asiantuntijat suosittelevat, että vietämme aikaa mielemme ja kehomme kanssa voidaksemme olla hyvällä tuulella ja parantaa suoriutumistamme jokapäiväisissä tehtävissä.

Siksi suunnitteleminen ja järjestelmällisenä oleminen on todella hyödyllistä. Tämä on erityisen tärkeää jos meillä on lapsia. Jos meillä on esimerkiksi taipumusta käydä ostoksilla kaksi kertaa viikossa, yrittäkäämme käydä vain kerran, ja muistakaamme tuo toinen päivä sen sijaan itsellemme. Säästämällämme ajalla voimme investoida sen muihin asioihin. Voimme käydä vaikkapa terapiassa, harrastaa liikuntaa, käydä rentouttavassa kylvyssä, lukea tai käydä kävelyllä…

 

”En halua puhua intiimeistä asioista tuntemattoman kanssa.”

Jos puhumme parisuhdeongelmistamme ystävän kanssa, tiedämme että hänen neuvonsa tulee olemaan kutakuinkin puolueellinen. Ystävä ei ole psykologi, eikä psykologinkaan tehtävänä ole vain antaa neuvoja. Joskus asioiden tuulettaminen ystävien seurassa ei ole tarpeeksi.

Potilaan ja psykologin välinen suhde on sellainen, joka edistää prosessin objektiivisuutta ja ammatillisuutta. Terapeutti ei tuomitse tai sensuroi potilastaan. Hän ylläpitää absoluuttista luotettavuutta kaikessa, mitä potilas heille jakaa. Ja mikä tärkeintä, terapeutit tarjoavat ratkaisuja.

nainen psykologilla

”En tunne oloani niin huonoksi joka päivä.”

Ja tämä on tietenkin hyvä asia! Kukaan ei voi olla stressaantunut 24 tuntia vuorokaudessa, vaikka olisimmekin erityisen huonossa tilanteessa elämässämme. Vaikka ongelma ei olisikaan läsnä koko ajan, se ei tarkoita sitä, etteikö se kuitenkin olisi siellä. Se voi olla pinnan alla, odottamassa laukaisevaa tekijää.

Menemmekö muka lääkärille vasta sitten, kun nivelkipu ne on niin pahassa kunnossa, että emme pääse ylös sängystä? Eikö olisi parempi tietää niin pian kuin mahdollista, että meillä on fibromyalgia? Voimme saada hoitoa vain, jos tiedämme mikä meitä vaivaa. Joten eikö olisi parempi, että lakkaamme keksimistä tekosyitä ja menisimme psykologille? Jos emme kykene hallitsemaan ahdistustamme, meidän on opittava kuinka tehdä se. Jos asian laita on tämä, olisi parempi tehdä se ennemmin kuin myöhemmin.

 

”Aika parantaa kaikki haavat.”

Ajan kuluminen auttaa meitä näkemään asiat selvemmin. Se sallii meidän tarkkailla ongelmiamme eri näkökulmista ja piilottaa kipumme. Mutta valitettavasti ajan kulumisella ei ole terapeuttisia ominaisuuksia.

Itse asiassa joskus se tekee ongelmista kroonisia sen sijaan, että se korjaisi ne. Sellainen asia, jonka olisimme voineet ratkaista muutamassa kuukaudessa päätyykin kiduttamaan meitä vuosia, tai jopa vuosikymmeniä. Meidän on löydettävä ratkaisu, emme saa lakaista ongelmiamme maton alle.

”Minulla ei ole varaa käydä psykologilla.”

On ilmiselvää, ettei kaikilla ole samaa ostovoimaa, mutta jokainen henkilö käyttää omat resurssinsa asioihin, jotka ovat heille tärkeitä. Monet ihmiset voivat käyttää jopa tuhat euroa pelkkään uuteen puhelimeen. Mutta kun on kyse terveydestä, he eivät olekaan enää niin anteliaita.

Jos taloudelliset ongelmasi ovat vakavia, on olemassa joitain voittoa tavoittelemattomia järjestöjä, jotka tarjoavat ilmaista psykologista apua. Nettikonsultaatiot ovat myöskin halpoja vaihtoehtoja sekä potilaalle että ammattilaiselle.

”En halua käyttää lääkkeitä.”

Psykologin työhön kuuluu todella vähän lääkkeiden määräämistä. Heidän työnsä on pääsääntöisesti terapeuttista. Psykiatrit ovat enemmänkin vastuussa potilaan hormonien säätelemisestä. Tätä tarkoitusta varten he määräävät tiettyjä lääkkeitä, kuten psykotrooppiset lääkkeet.

Pitäkäämme mielessä, että lääkinnän ei pitäisi olla stigmatisoitua. Lääkintä on usein perusteellista hoitoa ja eri häiriöiden parantamista varten. Jos joku rauhasistamme ei toimi kunnolla, on välttämätöntä tasapainottaa sitä. Jos emme tasapainota sitä, se voi muuttaa tunteitamme, ruokahaluamme, seksuaalisia halujamme, untamme, jne.

 

”Ihmiset eivät muutu.”

Jos psykologit uskoisivat tähän, tätä ammattia ei olisi olemassa. He olettaisivat, että ihmiset eivät kykene oppimaan tai kehittymään. Tämä ei kuitenkaan voisi olla kauempana totuudesta. Kuka tahansa voi muuttua ponnistelemalla ja johdonmukaisuudella. Ainoa asia joka saattaa olla jatkuvan kehityksemme edellä, on me itse.

Kun se mitä me yritämme muovata on osa yksilön peruspersoonallisuutta (esimerkiksi sulkeutuneisuus), muutos tulee olemaan paljon monimutkaisempi. Tässä tapauksessa olemme tekemisissä sellaisen kanssa, joka on syvästi juurtunut siihen, millainen henkilö on. Tästä huolimatta se on kuitenkin todella mahdollista.

nainen halaa tyynyä sohvalla

”Ystäväni kokeili terapiaa, eikä hän pitänyt siitä.”

Kaikilla meillä on omat kokemuksemme ja omat näkökohtamme. Meillä on meidän omat uskomuksemme, perinteemme ja tunteemme. Toisen huonoihin kokemuksiin perustuva ajatus ei ole ajatus lainkaan, vaan se on ennakkoluulo.

Toisaalta kaikilla psykologilla ei ole potilaan paras mielessään. Mutta tämä pitää paikkaansa oli sitten mikä tahansa ammatti kyseessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki psykologit olisivat samanlaisia.

 

Mikä sitten on näiden tekosyiden takana?

Kaikki nämä tekosyyt sille, ettei psykologille tarvitsisi mennä piilottelevat takanaan häpeää ja pelkoa. Häpeää siitä syystä, että monet ihmiset ajattelevat edelleen negatiivisesti siitä, mitä tarkoittaa psykologilla käynti. He murehtivat siitä, mitä muut sanovat ja jos he ajattelevat tämän psykologilla käyvän henkilön olevan kummajainen. Pelkäävät myös tuskaa ja kärsimystä.

Ihmiset eivät halua olla emotionaalisesti ”alastomia”. Pelkäämme sellaisten asioiden uudelleen elämistä, jotka ovat aiheuttanut meissä kipua. Usein emme huomaa, että se kipu jolta yritämme karata on se sama kipu, jota koemme joka päivä, sillä hiljennämme sen.

Onko meille koskaan tapahtunut niin, että yksinkertaisesti asiasta puhuminen on saanut meidät tuntemaan olomme paremmalta? Kuvitelkaamme vain kuinka hyvältä voisimme olomme tuntea, jos voisimme vapauttaa kaiken sen mikä on lamaannuttanut meidät niin moneksi vuodeksi. Tässä vaiheessa sanomme psykologillemme: ”miksi en tullut aikaisemmin?”

 

Sarafino, Edward P., and Timothy W. Smith. Health psychology: Biopsychosocial interactions. John Wiley & Sons, 2014.