Illuusio hallinnasta: terapiaa on jatkettava

· 31.1.2019

Elämässämme on hetkiä, jolloin kysymme itseltämme olisiko hyvä ajatus käydä psykologilla. Meillä on epäilyjä ja pelkoja, ja pyydämme meitä ympärillä olevilta ihmisiltä neuvoa. Etsimme ehkä jopa vaihtoehtoisia lääkkeitä ja pseudotieteellisiä terapioita mielen rauhaa varten. Käymme asiantuntijalla voidaksemme löytää uloskäynnin. Meillä on tunne siitä että hallitsemme elämäämme ja asioitamme, mutta hallitsemmeko niitä todella?

“Tiedän, etten ole aina tehnyt asioita oikealla tavalla. Yritän vain pohtia, miten voisin tehdä itsestäni paremman, ja kuinka minusta voisi tulla parempi mies, parempi isä, parempi henkilö ja parempi artisti.”

-Nayvadius Cash-

Sitten kun olemme puhuneet tavoitteistamme terapeutin kanssa, aloitamme energialla ja aikomuksella. Vuori, joka aluksi vaikutti liian isolta, näyttääkin nyt saavutettavissa olevalta. Meistä tuntuu, että me parannumme ja alamme kertomaan itsellemme että edistymme, ja uskomme tähän enemmän ja enemmän. Seuraavaksi mieleemme nousevat seuraavat ajatukset ”voin tehdä tämän”, ”mitään pahaa ei ole vielä tapahtunut”, ”hyvät ajat tuovat mukanaan huonoja aikoja”. Milloin on aika lopettaa terapia?

Illuusio hallinnasta

Illuusio hallinnasta on monelle psykologille tuttu, ja ihmiset ovat siitä tietoisia, vaikka he eivät sitä sanoisikaan. Kaikkien ajatus- ja järkeilymenetelmien keskellä me kehitämme tapoja huijata itseämme.

Hallinta on yksi parhaimmista ideoista. Tämä tarkoittaa hallinnan tunnetta asioista, jotka eivät todella riipu meistä. Hyvä esimerkki tästä olisi vaikkapa uhkapelurit. He uskovat, että he käyttävät strategioita hallitsemattomille peleille (kuten esimerkiksi ruletti).

“Todellisuus on pitkälti illuusio, vaikkakin todella sitkeä sellainen.”

-Albert Einstein-

nainen miettii ja katselee

Terapian aikana, etenkin kun kyse on tietyistä sairauksista, ajatus hallinnasta on riskialtis. Terapiaistunnoissa tämä illuusio hallinnasta on yksi esiin nousevista ongelmista. On loogista, kun olemme vapaita omista negatiivisten ajatusten kahleistamme, alamme epäilemään tarvitsemmeko enää apua.

Ajatukset kuten ”voin nyt paremmin”, ovat positiivisia, mutta tätä olisi verrattava todellisuuteen, ja perspektiiviä ei saisi koskaan menettää. Tämä on yksi niistä tavoitteista, joiden eteen terapeuttien on nähtävä vaivaa. Kaikista niistä mahdollisista syistä, miksi potilas voisi jättää terapian, illuusio hallinnasta on haitallisin.

Seurannan tärkeys terapiassa

Kun alamme saavuttaa positiivisia tuloksia terapiassa, otamme seuraavia askeleita, ja asetamme jopa omat tavoitteemme eteenpäin, ja teemme päätöksiä siitä, kuinka me tunnemme. Tämä on jotain todella positiivista.

Mutta vahingollisten ajatusten ja pahojen tapojen pysäyttäminen ei tarkoita, että ”hallitsemme” niitä. Juuri tässä vaiheessa meidän on kiinnitettävä huomiota terapiaan, emmekä saa hylätä sitä, mikä on auttanut meitä. Jos olemme ratkaisseet alustavat ongelmat, olisi parasta laatia ehkäisysuunnitelma, joka sallii meidän ylläpitää terapian aikaansaamia tuloksia. Muuten emme välttämättä kehitä strategioita paranemiselle.

“Ennen kaikkea, älä valehtele itsellesi. Ihminen joka valehtelee itselleen ja kuuntelee omia valheitaan, saavuttaa pisteen, jossa hän ei voi erottaa valhetta totuudesta, ja niin hän menettää kunnioituksen itseään ja muita kohtaan. Ja jos hänellä ei ole kunnioitusta, hän lakkaa rakastamasta”.

Fjodor Dostojevski

illuusio hallinnasta voi johtaa terapian jättämiseen

Mitä tapahtuu, jos meillä on sukulainen tai joku läheinen, joka on tässä pisteessä? On ihanteellista vahvistaa niiden uusien tapojen ja strategioiden ylläpitämistä, jotka ovat auttaneet häntä. Varokaamme itsepetosta. Terapeutti tulee määräämään istuntoja ensin viikottain, sitten kuukausittain, neljännesvuosittain ja lopuksi puolen vuoden välein, ennen lopullista istuntojen lopettamista.

Valvonnan prosessi jatkuu. Voi olla, että alamme epäilemään hyvinvointiamme, tai että rakkaamme alkavat epäilemään. On riskialtista, jos vain sanomme voivamme hyvin, kun oikeasti meidän on kohdattava tuo illuusio hallinnasta ja tarkasteltava kulkemaamme polkua lähempää, eikä sitä tavoitetta, jota emme ole vielä saavuttaneet. Pitäkäämme mielessä, että tavoitteemme on matkan varrella otettujen pienten askelten seurausta.

“Menestystä ei saavuteta vain erikoisilla ominaisuuksilla. Se on ennen kaikkea muuttumattomuuden, metodin ja järjestäytymisen työtä.”

-J. P. Sergent-